[QUOTE="vieras";28916365]En tuon ikäisiä jättäisi keskenään vaikka olisivat kuinka fiksuja ja hyvin käyttäytyviä. Ei kyse ole siitä, että lapset tekisivät jotain pahaa keskenään vaan siitä, että lapset tarvitsevat turvaa aikuiselta. Vanhempi on se aikuinen, jonka on jotenkin tällaiset tilanteet hoidettava ensisijaisesti lasten hyvinvointia ajatellen.
Ymmärrän, että tilanne on a.p.:n kannalta varmasti hankala, mutta kyllä kahden aikuisen pitäisi pystyä järjestämään elämä niin, että lapsilla on AINA aikuinen läsnä. Meillä ollaan ainakin rakennettu kaikki muu elämä lasten ympärille eikä toisin päin. Työajat on sovittu niin, että jompi kumpi meistä aikuisista on aina kotona - olipa mikä hyvänsä. Olemme myös ottaneet sen linjan, että lapset menevät kaikissa asioissa muun edelle, eli meillä ei lähdettäisi vanhempainiltaan jos toinen olisi töissä. Joko niin, että se vanhempi joka olisi työvuorossa vaihtaa työvuoronsa tai ei mennä vanhempainiltaan ollenkaan.
Eikö teillä tosiaankaan ole ketään aikuista lähettyvillä joka voisi lapsianne hoitaa? Miten olisi MLL lastenhoitajien tarjoama palvelu? On suht tyyristä, mutta onko sillä väliä kun lapsista on kyse? Jos päättää lapsia tuoda tähän maailmaan on niistä parasta myös olla valmis huolehtimaan täysikäisyyteen asti. Siksi meilläkin lasten hankintaa lykättii todella pitkään kunnes olimme molemmat valmiita antamaan ihan kaikkemme lasten eteen.
Voin myös sanoa, että itse olen joutunut kasvamaan erittäin nopeasti aikuiseksi. Hoidin esimerkiksi viikon täysin itsenäisesti 13 vuotiaana vanhempieni omakotitaloa heidän ollessa poissa. Toki lähettyvillä oli aikuisia joilta olisin apua voinut tarvittaessa pyytää, mutta kertaakaan en heiltä mitään pyytänyt, koska oletin, että minun oli aika osoittaa olevani aikuinen. Mallikkaasti koko talon hoidinkin! Olin tosin erittäin luotettava ja tein asiat juriikin niin kuin ne piti enkä laistanut yhdestäkään velvollisuudesta. Ensimmäistä kertaa kävin täysin yksin ruokakaupassa 6 vuotiaana. Se oli mukavaa, mutta samalla pelottavaa ja ärsyttävää kun ei millään yltänyt ylähyllyiltä ottamaan itse tavaraa ja oli muilta asiakkailta pyydettävä apua. Kaiken huippu oli kylläkin, että 2 vuotiaana olin kuulema ainut joka kotoa lähtiessä tarkisti, että ikkunat olivat kaikki kiinni, sähköt kaikista laitteista poissa ja valot sammuksissa. Se tuotti minulle suurta stressiä jo silloin ja oli tulosta siitä, että minua oltiin vuoden ikäisestä jo prepattu olemaan huolellinen ja itsenäinen. Se on vaikuttanut elämääni niin, että stressin sietokyky on täysi nolla.[/Quote]
Jaa että sinun traumojen mukaan pitäisi muidenkin elää
.
