Voiko hitaasti kehittyvistä lapsista tulla aikuisena välkkyjä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hömppätäti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hömppätäti

Vieras
Onko sinulla kokemusta tällaisista tapauksista vai oletko itse kenties ollut sellainen? Minä ja mieheni olemme kai molemmat olleet aika hitaasti kehittyneitä lapsina (ei puhettakaan esim. lukutaidosta ennen koulua, miehellä jopa oppimisvaikeuksia), silti olemme kirjoittaneet ylioppilaiksi erinomaisin paperein ja opiskelleet yliopistossa.

No nyt meillä on 3.5-vuotias poika ja tuntuu olevan tietyissä asioissa paljon jäljessä ikäisiään:

1) Motorisesti jäljessä. Ei juuri juokse ja siinäkin tosi hidas ja varovainen. Ei myöskään kädentaitoja pahemmin. Ei piirtele kuin jotain epämääräistä.

2) En tiedä osaako laskea lainkaan vai vähän. Oman iän osaa sormilla näyttää, mutta en tiedä onko sekin vain opittu merkki vai hahmottaako luvut.

3) Puhe vähn epäselvää, ulkopuolisten joskus vaikea ymmärtää. Muuten kuitenkin verbaalisesti ok.

4) Ei käy pissalla eikä kakalla vaan vaippaan kaikki. Kauhea kynnys, mokattu tää jotenkin. Kesällä sitten uudestaan paneudutaan näihin asioihin.

5) Tutti suussa vielä öisin, siitä tosin luovutaan myös kesällä

6) Ei osaa pukea itse juurikaan, ei juo kuin nokkamukista (tai sitten suttaa) ja syöminenkin semmoista että laittaa käsillä lusikkaan ruokaa ja sitten suuhun. Haarukalla vaikeuksissa. Jos väsynyt yms. niin pakko syöttää...

Tai ehkä me sitten olemme vaan pilanneet ainokaisemme paapomalla liikaa? No en itse ole mitenkään huolissamme. Mutta onkohan nää jutut myös geneettisiä?
 
No siis mikä on "välkyn" määritelmä? Älykäs? Ei kait hitaalla kehityksellä sinänsä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, sanoisin.

Mulla on hitaammin kehittyvä alle kouluikäinen, ei oo kaikilta osin ikätasoaan vastaava, välkkyydestä en osaa sanoa. Meidän suvussa henkinen ja fyysinen kehitys on vähän hitaampaa. Mä olin koulussa aina vähän lapsellisempi kuin ikätoverini ja ehkä piuhoiltani vähän pidempi, juurikin siksi etten ollut ihan ikätasoiseti kehittynyt. Mutta olen minäkin ylioppilas ja yliopistotutkinnon suorittanut.
 
joo, useinkin jossain asiassa lahjakkaat kehittyy kuitenkin omaa tahtia toisissa asioissa, voi olla vaikeuksiakin toisissa asioissa mutta jossain asiassa sitten huippuhyvä. oma poikani on tälläinen, ja jotkut sukulaiset, joten on se varmastikin ainakin osin geneettistä.

Veera: ja ei se pää lukemalla täyty ainakaan huonompaan suuntaan yleensä, mutta joskus pää on tosi täynnä joillain olipa lukenut tai ei. (mitä lie, ei kai vaan k*sta?) kyllä useammin tietämättömyys aiheuttaa erilaisuuden pelkoa ja suvaitsemattomuutta.
 
Joo, lapsi voi olla niin fiksu, että käyttää teitä hyväkseen. Miksi fiksu lapsi tekisi itse mitään, kun vanhemmat tekevät sen hänen puolestaan. Kun on vaipat, niin ei tarvitse mennä edes vessaan.

Aika näyttää mitä tulee. Fiksuuttakin on niin monenlaista. Toiset eivät ole koulussa kovinkaan hyviä, mutta pärjäävät mainiosti työelämässä. Toiset taas saavat koulussa lähes yksinomaan kymppejä, mutta miksi osaaminen ei näykään työelämässä lainkaan.

Mikäs sitten on fiksuutta? Tähän päivään sopii hyvin sanonta: "Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä." Liian moni polttaa itsensä loppuun aina vain enemmän vaativassa työelämässä, jolle ei mikään riitä.
 
Monet noista mainitsemistasi asioista johtuu vaan vanhempien viitseliäisyydestä/mukavuudenhaluisuudesta, kuten tutti, vaippa, nokkamukista juominen, pukeminen... Eihän se lapsi niitä nyt sormia napsauttamalla opi, vaan harjoittelun kautta.
 
[QUOTE="Veera";26350589]En tiiä mutta yliopistot ei tee kestään välkkyjä. Aika usein semmoset mikkä ei tavallsia asioita tajuu lukee sitten vaan pään täyteen ja on olevinaan.[/QUOTE]

Ei tee ei. Mulla on yliopsitotutkinto, mutten kyllä koe olevani mikään välkky. Ehkä ennemminkin ahkera, kun jaksoin taistella tutkinnon itselleni. Välkky ihminen saisi sen varmaan vähemmällä lukemisella ja paremmin arvosanoin kasaan.
 
Kyllä voi. Ja aika usein ne kaikkein lahjakkaimmat jollain tietyllä alueella ovat tavalla tai toisella poikkeavia - vähän negatiivisessakin mielessä - lapsuudessa. Tiedän moniakin tapauksia, joissa henkilö on ollut alaluokilla suurissa vaikeuksissa, mutta pärjännyt aikuisena loistavasti esim. yrittäjänä. Aika monella vanhemmalla on käsitys, että lapsi on erityisen lahjakas, jos kaikessa on hiukan ikätasoa edellä vauvasta lähtien. Ihmisen aivot kehittyvät noin 25-vuotiaiksi saakka, joten tulevaisuutta lasten kohdalla on vaikea ennustaa.
 
Lapset ovat erilaisia.

1. Ehkä sinun lapsellasi on varovainen luonne. Useat 3- vuotiaat piirtelevät söheröitä.

2.Tuon ikäisen ei tarvitse osata laskemalla laskea. Numeron yhdistämistä voi harjoitella leikin varjolla (leluja lattialle ja yhdessä laskette, montako niitä on). Osaa kuitenkin näyttää iän sormistaan.

3.Puheen kehitys myös yksilöllistä. Puhe voi selvitä yhtäkkiä. Äännevirheet ovat yleisiä vielä eskarilaisellakin. Tarkistuta lapsesi korvat ettei siellä ole esim. vaikkutulppaa kuulemisen esteenä.

4. Pottailua leikin varjolla. Tuon ikäinen on yleensä jo ainakin päiväkuiva, useat eivät tarvitse vaippaa ollenkaan. Paneutukaa tähän asiaan, ota jokin palkkiosysteemi kuvioihin mukaan.

5.Lapsesi ei tarvitse tuttia. Luovutte siitä yhdessä tuumin. Saamattomuutta vanhemmilta ja rajojen vetämisen vaikeutta. Lapsi toipuu nopeasti tutin luopumisesta aiheutuvasta mielipahasta aikuisen TUELLA.

6. Rajojen vetäminen ruokailun suhteen. Osaa siis syödä lusikalla halutessaan, haarukalla ei vielä niin tarviikaan osata. Juodakin osaa, jättäkää nokkamuki käytöstä pois. Tuon ikäisenä useat lapset eivät vielä osaa pukeutua yksin, tarvitsevat vielä aikuista avukseen. Älkää siis tarpeettomasti auttako, antakaa tehdä itse ja auttakaa tarvittaessa.

Lapsi ei opi jos ei opeta. Vastuullisuutta vanhemmuuteen hyvät ihmiset.
 
Eikös se Einsteinkin kehittynyt aika myöhään? Oli oppimisvaikeuksia vielä koulussa ja alkoi puhumaankin tyyliin kolmevuotiaana... ;)

Vaan tosissaan: en usko, että lapsen kehitystahti välttämättä korreloi sen kanssa, miten pärjää älyllisesti aikuisena. Kunhan muistaa tukea lasta ja auttaa oppimisvaikeuksissa, niin varmasti ottaa ikätoverinsa ajan mittaan kiinni.
 
[QUOTE="Kuukkeli, Kuukkeli";26350638]Kyllä voi. Ja aika usein ne kaikkein lahjakkaimmat jollain tietyllä alueella ovat tavalla tai toisella poikkeavia - vähän negatiivisessakin mielessä - lapsuudessa. Tiedän moniakin tapauksia, joissa henkilö on ollut alaluokilla suurissa vaikeuksissa, mutta pärjännyt aikuisena loistavasti esim. yrittäjänä. Aika monella vanhemmalla on käsitys, että lapsi on erityisen lahjakas, jos kaikessa on hiukan ikätasoa edellä vauvasta lähtien. Ihmisen aivot kehittyvät noin 25-vuotiaiksi saakka, joten tulevaisuutta lasten kohdalla on vaikea ennustaa.[/QUOTE]

Yliopistot pullistelevat mm. asperger-persoonia, jotka eivät ole kovin välkkyjä käytännön asioissa ja sosiaalisissa tilanteissa, mutta sitäkin välkympiä jollain tietopohjaisella teorian alueella.

Näillä alansa yliopistoneroilla on yleensä ollut lapsena monenlaisia ongelmia erilaisuutensa kanssa.
 
Tutin käyttö aivan turhaa. Voi vaikuttaa purentaan ja hampaisiin. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä lapsen hitaan kehityksen kanssa, koska on kokonaan riippuvaista vanhemmista. Harva lapsi tutista ihan itse luopuu. Onko lapsi hoidossa? Ikätoverien seura tukee kehitystä kaikkein parhaiten. Oppimisvaikeuksien taustalla usein geneettinen periytyvyys, mutta ei nuo lapsen taidot mitenkään selkeästi ikätasosta poikkea.
 
Enempi tuo kuulostaa siltä, että nyt vanhemmat on vähän laiskotelleet ja kuten sanoit, paaponeet lapsen piloille.
Ruokailu nyt esimerkiksi, totta kai sotkee, jos ei ole saanut harjoitella.
Olette tulleet siihen tilanteeseen että lapsi jo sen verran vanha että ymmärtää käyttää hyväkseen passaamistanne.
Nuo motoriset taidot, oletteko itse olleet varovaisia lapsen kanssa? Varoitteleet paljon ja rajoittaneet lapsen kokeiluja?
 
niin ja surullista jos jossain lahjakkaat kompastuvat niihin vaatimuksiin, joita eivät yksinkertaisesti kykene täyttämään. Erilaisuuden hyväksymiseen pitäisi oppia, että ne käytännöllisellä tavalla, sosiaalisella tavalla tai sitten jollain teoreettisella tavalla lahjakkaat tai aivan vaikka jonkun lahjattomaksikin määrittelemät ihmiset voisivat kaikki elellä kuitenkin turvallisin mielin sovussa ja tehdä niitä hyviä asioita, joita osaavat ja kehittyä ilman kohtuutonta painetta niissä joissa tukea tarvitaan. Vaikka reppu unohtuisikin kouluun silloin tällöin kun ajatukset ovat eksyneet galaksin äärirajoille, niin ettei aikuiset ja lapset kiusaisi ihmistä nujerruksiin vaan antaisi unelmoijienkin olla rauhassa ihmisiä. Tietysti niitä vaikeitakin asioita opetellaan kärsivällisesti - RAKENTAVASTI. Mutta miksi olisimme ottamassa tutteja ja terrorisoimassa ihmisen yksilöllisetä kehitysta niin että jo 1-vuotiaat yhteiskunnassamma kokevat sosilisaation raskaat kahleet sielunsa syövereissä?
 
miks kaikkien pitäis olla välkkyjä. minä ainakin mieluummin olisin mielellään vähän tyhmempi jos voisi vastaavasti olla sitten vaikka vähän onnellisempi.

mulla on tosi 'välkky' vajaa kolmevuotias joka on puheessa, hieno ja karkeamotoriikassa ikätasoaan edellä, mutta josta olen tosi HUOLISSAAN kun sosiaaliset taidot on mitä on. ei siis oikein osaa ottaa kontaktia muihin lapsiin, arastelee ja on ujo. yksitäisen lapsen kanssa leikkii hienosti alkujännityksestä päästyään, mutta jos on useampi lapsi ja vähänkin rajummat leikit niin vetäytyy syrjään. pelottaa laittaa lasta hoitoon..

onko teillä lapsi ollut hoidossa, hän varmaan hyötyisi muiden lasten esimerkistä, niin puheen kuin muidenkin taitojen kannalta.
 
En mä tiedä voiko hitaasta tyypistä tulla mitenkään nopeaa tulevaisuudessakaan. Mutta se on ainakin varmaa että nopeasti kehittyminen ei kerro mitään siitä miten tulevaisuudessa pärjää. Merkitystä on vain sillä miten pitkälle se kehittyminen jatkuu. Usein pojat ottavat tässä asiassa spurtin vasta lukioiässä ja aikuistuvat ja miehistyvät ja opinnot yliopistossa sujuukin tyttöjä paremmin.

Mutta se jos motoriikka yms ei riitä esim. koulukypsyystesteihin aikanaan ennustaa kyllä heikkoa koulumenestystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hömppätäti;26350542:
Onko sinulla kokemusta tällaisista tapauksista vai oletko itse kenties ollut sellainen? Minä ja mieheni olemme kai molemmat olleet aika hitaasti kehittyneitä lapsina (ei puhettakaan esim. lukutaidosta ennen koulua, miehellä jopa oppimisvaikeuksia), silti olemme kirjoittaneet ylioppilaiksi erinomaisin paperein ja opiskelleet yliopistossa.

No nyt meillä on 3.5-vuotias poika ja tuntuu olevan tietyissä asioissa paljon jäljessä ikäisiään:

1) Motorisesti jäljessä. Ei juuri juokse ja siinäkin tosi hidas ja varovainen. Ei myöskään kädentaitoja pahemmin. Ei piirtele kuin jotain epämääräistä.

2) En tiedä osaako laskea lainkaan vai vähän. Oman iän osaa sormilla näyttää, mutta en tiedä onko sekin vain opittu merkki vai hahmottaako luvut.

3) Puhe vähn epäselvää, ulkopuolisten joskus vaikea ymmärtää. Muuten kuitenkin verbaalisesti ok.

4) Ei käy pissalla eikä kakalla vaan vaippaan kaikki. Kauhea kynnys, mokattu tää jotenkin. Kesällä sitten uudestaan paneudutaan näihin asioihin.

5) Tutti suussa vielä öisin, siitä tosin luovutaan myös kesällä

6) Ei osaa pukea itse juurikaan, ei juo kuin nokkamukista (tai sitten suttaa) ja syöminenkin semmoista että laittaa käsillä lusikkaan ruokaa ja sitten suuhun. Haarukalla vaikeuksissa. Jos väsynyt yms. niin pakko syöttää...

Tai ehkä me sitten olemme vaan pilanneet ainokaisemme paapomalla liikaa? No en itse ole mitenkään huolissamme. Mutta onkohan nää jutut myös geneettisiä?

Oletteko jutelleet lapsen asioista neuvolassa? Onko puheesta ja motoriikasta lähetettä eteenpäin? Kun kuitenkin tilanne on se ettei esim fysioterapiasta tai toimintaterapiasta tai puheterapiasta ole terveellekään lapselle mitään haittaa, mutta toisaalta voi olla kovasti hyötyä.

Poissulkisin myös mahdolliset neurologiset sairaudet. Jos lapsen hidas kehittyminen johtuu jostain sellaistesta on kaikki mahdollinen apu ja tuki tarpeen. Teet lapsellesi karhunpalveluksen jos et hanki hänelle apua jota hän tarvitsee. Oli vanhempien tutkinnot sitten ihan mitä tahansa.
 
Monet noista listan asioista on paljon vanhemmista kiinni, esim. tutin käyttö, itse syöminen ja juominen jne. Lapsen pitäisi saada harjoitella. Jos hän osaa juoda tavallisesta mukista niin antakaa juoda sotkuista huolimatta, kyllä lapsi kehittyy!

Mutta sitten esim. motoriikka, puheen kehitys... Nämä taitavat olla yksilöllisiä, geeneistä kiinni. Tai tietysti molempia aktiivinen vanhempi voi jollain tasolla kai parantaa, mutta jos ongelmia on niin ei niitä kokonaan pois saa vaikka kuinka itse yrittäisi. Meilläkin 3-vuotiaalla pojalla motoriikassa ongelmia, eikä todellakaan olla oltu liian varovaisia vaan yritetty kannustaa, mutta kun lapsi ei halua eikä uskalla. Nyt ei uskalla laskea edes liukumäkeä. Koska on muutaman kerran tullut niin kovalla vauhdilla, että takapuoleen on sattunut alastulo. Ei sitä voi väkisinkään laittaa mäkeä laskemaan, jos lapsi kiljuu ettei halua! Samoin meillä poika ei esim. juokse kunnolla.

Meillä myös mies ollut hitaasti kehittyvä kaikin puolin. Pissavahinkoja sattunut vielä kouluiässä, samoin oppinut ajamaan pyörällä ilman apupyöriä vasta kouluiässä. Luistelemaan ja uimaan vasta ala-asteen loppupuolella. Yhteen- ja vähennyslaskut ja lukemaan oppiminen ovat tuottaneet paljon hankaluuksia. Ja samoin mieheni äiti on kertonut olleensa todella hidas oppimaan lapsena, ettei osannut vielä edes värejä kouluun mennessään. Mutta vähintään normaaliälykkäitä heistä on tullut, se kehitys on tullut vain vähän myöhempään. Tosin kärsivällisyyttä opiskella ei kummallakaan ole ollut, luulen että se on paljon vaikuttanut kehitykseen myös lapsena (kun ei kerralla onnistu niin sitten annetaan periksi ja lannistutaan). Miehen osalta varmaan myös koulukiusaus vaikuttanut opiskeluintoon, ainakin ala-asteella oli kiusattu, ja tätä sitten pelkään myös omien lasten kohdalla enemmän kuin sitä, miten älykkäitä(tai ei-älykkäitä) heistä tulee aikuisena...
 
Jos välkkyydellä tarkoitetaan huomattavaa menestystä tietoaineissa niin yleensä lapset, jotka ovat tiedollisesti orientoituneita tietyille lahjakkuusalueille niin heidän aivokapasiteettinsa ei riitä suuntaamaan motivaatiota kovin laajasti. Liikunnallisuus tai sosiaaliset taidot ovat yleensä niitä asioita, jotka eivät ole teoriaihmisten vahvoja puolia. Jostain kumman syystä niin tuntuu olevan tarkoitettukin, että ne, joille annetaan tietynlaista teorianeroutta, heidän mielenlaatunsa on rakentunut monesti tietyllä tavalla että se pakottaa heidät keskittämään kaikkensa vain siihen missä ovat hyviä. Karsitaan ns. "löysät" ympäriltä.

Käytännöllisemmissä asioissa lahjakkaat ihmiset (tavikset?) taas monesti ovat sosiaalisestikin lahjakkaita ja suuntautuneita mielenlaadultaan keskittämään energiaansa useisiin osa-alueisiin.

Mikä sitten on välkkyä? Kaikelle on paikkansa.
 
Minäkin olen miettinyt tuon meidän pojan, kohta 3v, kehitystä. En tiedä liittyykö asiaan se että synnytys oli vaikea ja pojan pisteet oli huonot heti synnytyksen jälkeen. Viimeiset apgarit oli ihan ok, 9 pistettä. Synnytyslaitoksella lastenlääkäri sanoi ettei huoleen ole aihetta, mutta, mutta...
Pojalla on syntymästä asti ollut pupillat eri kokoiset, se asia tutkittiin alle ½-v iässä kaikki hyvin, on vaan sellainan ominaispiirre hänellä. Pupillat ovat edelleen eri kokiset mutta normaalisti liikkuvat.
Sitten kaveri ei meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan, ei ryöminyt ei kontannut. Lähti sitten 1v2kk suoraan kävelemään. Sai kuitenkin fysioterapiaa.
Nyt poika ei osaa tehdä mitään pottaan ja pukeminen ja riisuminen tuntuu olevan tosi kurjaa joten nyt ollaan toimintaterapiajonossa.
Tutista olemme luopuneet nyt juuri ja nukahtaminen on tooodella vaikeaa. Sängyssä pyöritään ja ihmetellään ja juostaan edestakas jos ei mene viereen nukuttamaan.

En tiedä mitä pitäisi ajatella? Itseäkin ärsyttää tuo vaippajuttu. Jotenkin ällöttävää kun iso poika tekee kaiken vaippaan eikä edes haluaisi että ne korjataan pois vaan on ihan hiljaa vaan jos ei sitä huomata. Yleensä haju paljastaa :(

Olen yrittänyt ajatellan niin että poika tekee sitten kun haluaa ja sisäistää asiat. Hän on kuitenkin ollut päivähoidossa jo päälle vuoden ikäisenä joten esimerkkiä on ollut, esim. sen potta-asian suhteen. Pukeminen on enemmän päiväkotihenkilökunnan ongelma kuin kenenkään muun. Helpommalla pääsisivät kun kaikki lapset osaisivat pukea edes osittain mutta ymmärrän kyllä että pukemisesta ja riisumisesta pitäisi olla kiinnostunut jo tuossa iässä. poika on sitten vastaavasti erittäin kiinnostunut siitä MIKÄ paita laitetaan päälle, suosikkivaatteita löytyy! :) ja ne pitäisi aina saada päälle!

Haluan uskoa että kaikki lapset ei kehity samaan tahtiin mutta jokin keskiarvo pitää "ammattikasvattajilla" olla ja jos seulaan tarttuu pitää apu tarjota ettei sitten jälkikäteen voi vanhemmat ihmetellä että miksi asiasta ei aikaisemmin olla puhuttu, ja asiaan puututtu.

Niin, ja miksi nämä eri tahtiin kehittyvät lapset on useimmiten poikia?
 
[QUOTE="mamma";26351490]

Niin, ja miksi nämä eri tahtiin kehittyvät lapset on useimmiten poikia?[/QUOTE]

Uskoisin, että kahdesta syystä ovat useammin poikia. Ensinnäkin poikia kyllä paapotaan enemmän. Tyttöjen pitää olla kunnollisempia jo pienestä pitäen. Tästä on ollut täälläkin usein juttua ja kyllähän se usein menee niin.

Toinen syy on se, että ihan tieteellisesti on todistettu, että poikien kyvyissä on paljon enemmän hajontaa kuin tytöillä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaiken maailman oppimishäiriöitä sun muita esiintyy pojilla paljon enemmän. Kääntöpuolena on sitten se, että pojilla on enemmän sellaista ultra-lahjakkuutta.

Ihan älykkyystesteissäkin tämä jakauma näkyy. Miehissä on idiootteja enemmän, mutta myös enemmän niitä todella korkeita arvoja saavia.
 
Uskoisin, että kahdesta syystä ovat useammin poikia. Ensinnäkin poikia kyllä paapotaan enemmän. Tyttöjen pitää olla kunnollisempia jo pienestä pitäen. Tästä on ollut täälläkin usein juttua ja kyllähän se usein menee niin.

Toinen syy on se, että ihan tieteellisesti on todistettu, että poikien kyvyissä on paljon enemmän hajontaa kuin tytöillä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaiken maailman oppimishäiriöitä sun muita esiintyy pojilla paljon enemmän. Kääntöpuolena on sitten se, että pojilla on enemmän sellaista ultra-lahjakkuutta.

Ihan älykkyystesteissäkin tämä jakauma näkyy. Miehissä on idiootteja enemmän, mutta myös enemmän niitä todella korkeita arvoja saavia.

Aivan. Samoin autismin piirteen häiriöt (esim. jo mainittu asberger) ovat pojilla tyttöjä paljon yleisempiä.
 
Mulla on pikemminkin sellainen tunne, että yllättävän usein tämmöset lapsena nopeesti kehittyneet "taantuvat" ihan tavallisiksi. Ainakaan ei voi sanoa, että läheskään täyttä korrelaatiota on. Tietysti jo nuorena tietyt taipumukset alkaa näkyä, mutta aloittajan tapauksessa en olisi millään muotoa huolissaan. Kesällä vaan ryhtiä touhuihin: tutti ja vaipat pois ensi tilassa.
 

Yhteistyössä