Toggle sidebar

Voiko jo vähän isomman vauvan antaa adoptioon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kebnekaise
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kebnekaise

Vieras
Mulla on 7 kk ikäinen poika. Pojan ja mun yhteinen taival on ollut oikeastaan pelkkää itkua ja hammastenkiristelyä. Tiet pojan isän kanssa erosi kun vauva oli vielä mahassa ja sen jälkeen on ollut ihan vi**n hankalaa. Poika ei nuku kuin max. neljä tuntia kerrallaan ja on nyt oppinut ryömimään ja on luonnollisesti tunkemassa itseään koko ajan joka paikkaan. En saa hetken rauhaa hänestä. Tykkään pojasta, mutta mitään erityisen voimakasta äidinrakkautta ei ole syttynyt. Ehkä mun vaikea elämäntilanne heijastuu vauvaan ja siksi sen olemassaolo jotenkin ärsyttää mua. :( voiko tälläisen 7 kk ikäisen vaan antaa pois? Vai joutuuko lastenkotiin? Uskon, että hänen olisi parempi jossain muualla kuin mun kanssa.
 
Apua. :( Soita hyvä nainen neuvolaan, voit saada apua arjen pyörittämiseen. Joku joka tulee aina välillä lapsen kanssa leikkimään/tekemään kotitöitä ja auttelemaan.
 
Pyydä neuvolasta apua. Olet väsynyt ja sillä sinusta tuntuu, että haluat antaa lapsesi pois.
Entä jos lapsi olisi silloin tällöin sijaisperheessä ja sinä saisit omaa aikaa, voisit nukkua väsymystä pois.
 
Voi älä! Mieti miten katuisit päätöstäsi joskus. MIETI TARKKAAN. Ja hae apua, olet todennäköisesti masentunut. Saat varmaan jonkun avuksesi, jos olet kerta yh:kin.
 
Ihan ensiksi kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan. Kerro rehellisesti olostasi siellä. Ehkä saat apua jonka turvin jaksatkin arjessa paremmin? Ainakin asiat lähtevät selviämään sitä kautta oli suunta mikä tahansa.
 
soita neuvolaan sieltä varmasti osaavat ainakin neuvoa mistä apua esim. sijaisperheeseen viikonlopuiksi saiait lasta niin voit itse levätä touhuta omia juttuja. kannatta kokeilla tsemppiä.
 
Yritä saada neuvolan kautta ensin muuta apua, esim toi sijais-/tukiperhe homma, sekä itsellesi apua, todennäköisesti olet masentunut?
Adoptio ei jutustasi päätellen kuulosta tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta, todennäköisesti katuisit jossakin vaiheessa asiaa, kun itse olisit paremmassa kunnossa.
 
voisit kysellä neuvolan kautta vaikka tukiperhettä johon saat lapsen vähäksi aikaa, jotta voit rauhassa miettiä haluatko hänestä luopua. Soita neuvolaan tai sosiaalipuolen päivystykseen, kiireellisenäkin järjestyy!
 
miettinyt tätä rv 30 asti. Olisi varmaan pitänyt antaa vauva pois suoraan synnäriltä.
Meillä on käynyt perhetyöntekijä kerran viikossa ihan alusta asti. Asia järjestyi kun rupesin eron jälkeen puhumaan neuvolassa näistä tunteistani.
Pelkään vain, että itse kadun ratkaisuani joskus tulevaisuudessa
ja että pojan poisantaminen vaikuttaakin jotenkin negatiivisesti pojan psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Onhan hän jo varmasti kiintynyt minuun voimakkaasti, olenhan ollut hänen ainoa hoitajansa nämä kuukaudet.
Onpa raskasta. :(
 
Samaa mieltä edellisten kanssa. Kannattaa soittaa heti neuvolaan tai lastensuojelun päivystykseen. Sieltä saat tukea ja lapsi voidaan ottaa sijaisperheeseen, niin saat levätä ja miettiä rauhassa asioita. Voit sitten miettiä, että haluatko antaa lapsen adoptioon. Adoptio on tosi iso asia, mitä saatat katua tosi paljon myöhemmin. Kannattaa antaa ensin lapsi sijaisperheeseen ja miettiä rauhassa, että miten haluat toimia.
 
Pieni vauva/ lapsi voi olla tosi rasittava, vaikka olisi useampikin huoltaja. Sä olet aika yksin pienesi kanssa. Mutta hän saattaa kuitenkin olla parasta mitä elämä ikinä tulee sulle tarjoamaan. Ihan helpolla tuossa vaiheessa en luovuttaisi. Poika kun siitä varttuu ja pystytte keskustelemaan ja tutustut persoonaansa, jolla on sun geenejä ja yhtäläisyyksiä. Toisin sanoen se vielä iloksi muuttuu. Mutta jos päädyt johonkin toiseen ratkaisuun, niin voi sekin olla hyvä. Selvästi ajattelet myös lastasi. Voimia sinulle !!
 
Ap: Miten toimit lapsen kanssa? Vaikuttaako nämä ajatukset mielestäsi kuinka paljon lapsen kanssa olemiseen tms? Vai pystytkö tsemppaamaan ja hoitamaan hänet riittävän hyvin?

Hyvä, että saat jo kotiin apua. Sitä ei ilmeisesti ole vaan riittävästi. Kannattaa puhua neuvolassa/perhetyöntekijälle suoraan miltä sinusta tuntuu!!

Luulisi, että ajatuksesi heijastuu sen verran, että lapsikin sen tulee tuntemaan?
 
Minut on annettu pois vähän yli vuoden ikäisenä,
Ristiriitaiset tunteet asian suhteen mutta pääasiassa helpottuneet. En halua ikinä tavata biologisia vanhempiani.
 
Voi antaa isommankin, halukkaita adoptoijia on jonoksi asti. Olet selvästi miettinyt asiaa paljon, ota yhteyttä näitä asioita hoitavaan tahoon, ja käy siellä juttelemassa. Tsemppiä :hug:
 
Sulla ei taida olla ketään tuttua, joka voisi ottaa lapsen hoitoonsa? Jos olisi, voisit järjestää asian ihan itse ja saisit ainakin miettimisaikaa. Sinä saat nimittäin itse siirtää (väliaikaisestikin) lapsesi hoidon kenelle haluat. Sillä systeemillähän mm. isovanhemmat on kautta aikojen hoitaneet joitakin lapsia. Jos hyvä perhe löytyisi, lapsi voisi olla siellä aikuiseksi asti ja sinä olisit kuitenkin hänen elämässään myös.

Tämä tietysti edellyttää, että sellainen lähiperhe on ja he suostuvat ja te osaatte hoitaa asian fiksusti niin ettei lapsesta tule mikään heittopussi tms.
 
Minusta kuulostaa siltä, että sulla on masennus. Se ei ole jotain mikä kannattaa sivuuttaa ja luulla että itsestään helpottaa. Siihen on saatava apua.
Kuvailemasi poika ei ole ollenkaan poikkeuksellinen, moni lapsi on hankalampi vielä, se ei tosin sinua lohduta.
Otat oikeasti asian puheeksi neuvolassa, nyt nimittäin kuulostaa siltä, että kerta viikossa perhetyöntekijä ei riitä vaan tarvitset enemmän apua. Luultavasti voisit saada sosiaalitoimistosta apua siihen, että saisit vaikka jotain MLL:n hoitajia luoksesi ja saisit hetken omaa aikaa.

Sä kuitenkin olet jaksanut jo 7 kk yksin, joten vaikka nyt se maailma tuntuisi paskalta ja mustalta, ei se sitä ole aina. Mä nimittäin luulen, että vaikka väität ettei sellaista rakkautta ole syntynyt, niin suuri välittäminen ja huoli hänestä sulla on, joka kertoo että et sä halua pojasta oikeasti eroon.

Nyt iso :hug: ja tsemppiä. Nyt taistelet itsellesi apua, kun saat avun masennukseen niin näet asiat ehkä toisessa valossa.
 
Kysymykseesi vastaus, Voi antaa isommankin lapsen adoptioon.

Tilanteesi on surullinen ja olet selvästi pohtinut asiaa paljon. Monet sanoo, että älä vaan anna lasta adoptioon. Mutta toisaalta pitää myös muistaa, että se adoptioon antaminen voi olla lapsen kannalta paras ratkaisu. Nämä ovat vaikeita asioita. Sinun kannattaa todellakin ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja alkaa sitä kautta hakemaan apua itsellesi ja lapsellesi. Lastensuojelun asiakkaaksi voi siis hakeutua itsekin. Se ei missään nimessä tarkoita sitä, että jos otat yhteyttä lastensuojeluun, niin sun lapsi vietäisiin siinä silmänräpäyksessä sulta pois. Saat sieltä apua ja tukea ja sitten pystyt tekemään ratkaisun haluatko antaa lapsesi adoptioon. Tsemppiä ja voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen ja päätöksen tekoon :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kebnekaise:
miettinyt tätä rv 30 asti. Olisi varmaan pitänyt antaa vauva pois suoraan synnäriltä.
Meillä on käynyt perhetyöntekijä kerran viikossa ihan alusta asti. Asia järjestyi kun rupesin eron jälkeen puhumaan neuvolassa näistä tunteistani.
Pelkään vain, että itse kadun ratkaisuani joskus tulevaisuudessa
ja että pojan poisantaminen vaikuttaakin jotenkin negatiivisesti pojan psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Onhan hän jo varmasti kiintynyt minuun voimakkaasti, olenhan ollut hänen ainoa hoitajansa nämä kuukaudet.
Onpa raskasta. :(
Click to expand...

Musta sä teet hienon ratkaisun, jos todella olet sitä mieltä, ettet lapsen kanssa jaksa ja jos et tunne tätä "äidinrakkauta". Sitähän et voi loppujenlopuksi feikata. Miksei lapsi saisi kasvaa perheessä, jossa tätä tunnetta tunnetaan ja näytetään. Kuten joku jo mainitsikin, ottajia on jonossa asti.

Musta on ihailtavaa, jos pystyy asettamaan lapsen edun itsensä edelle, eikä pysyttele siinä iänikuisessa "lapsen on paras olla äidin kanssa" -ajattelussa. Hyvä äiti ei mun mielestä ole se joka kynsinhampain pitää kiinni lapsestaan, vaan se, joka pystyy myöntämään, että lapsen on parempi jossain muualla.
 
Pienet vauvat sijoitetaan yleensä perheeseen, harvoin jos tilaa ei ole muualla niin lastenkotiin tai pienten lasten vastaanottokotiin. Adoptiopäätöstä ei voi tehdä kerralla vaan on (muistaakseni) puolen vuoden harkinta-aika jolloin lapsen huoltajuuden saa vielä itselleen jos tahtoo.

Kehoittaisin kuitenkin hakemaan apua neuvolasta, he voivat varata sinulle vaikka ajan sosiaalitoimen ulkopuolisiin sijoituksiin jossa voit käydä ihan vaan juttelemassa tilanteestanne ja varmasti saat apua ( kotiapua tai vaikka ensikoti ) kun vaan pyydät.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa