Voiko jo vähän isomman vauvan antaa adoptioon?

["vieras"]

Sijaisperheen kautta adoptioon jos oikeasti lopulta tahdot näin. Kyllä sinut itsesi täytyy saada ensin kuntoon ennen kuin olet tarpeeksi "terve" tekemään loppuelämän kestävän päätöksen eli annatko adoptioon. Koska mielessäsi on myllertänyt nuo ajatukset jo kauan niin ei ne katoa samantien vaan vaativat pitkää hoitoa ja miettimisaikaa. Olet nyt niin puhki, mutta entäs jos saisit vapaata lapsesta kun hän on sijaisperheessä ja hoitaisit itsesi kuntoon asiantuntija voimin ja miettisit sitten pidätkö lapsen vai annatko sen pois. Nyt et voi sanoa, että tämä on lopullista, koska olet niin rikki ja kaipaat eheytystä ennen kuin voit ajatella järkevästi. Järkevästi ajateltuna lopputulos voi olla myös adoptio. Mutta kaikissa tapauksissa sinun on hoidettava ITSESI kuntoon.

 

[Kerpele]

Tosi ristiriitaisia tunteita herättää tämä.

Kannattaisiko tosiaan ensin yrittää ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu, ja sen jälkeen jos edelleen tuntuu ettet kykene olemaan lapsellesi sellainen vanhempi jonka lapsi tarvitsee, niin nostaisit tuon adoptioajatuksen uudestaan pöydälle?

Mun mielestä on tosi ihailtavaa, miten mietit kuitenkin lapsesi parasta. Suurinta rakkauttahan on se että haluaa aidosti toisen olevan onnellinen ja hyvässä huomassa...

 

[...]

Siis eikö täällä ajatella sitä lasta ollenkaan? Miten se on lapselle hyväksi, että pistetään sijaiskotiin, että mamma saa rauhoittua? Kyllä lapsella on oikeus olla siellä missä hänet halutaan! Lakatkaa nyt palvomasta tota pyhää äiti-myyttiä!

 

["vieras"]

Puuttuva äidinrakkaus voi johtua jonkinlaisesta masennuksesta...Mutta jos oikeasti ajattelet että et pysty/jaksa lasta hoitaa niin adopitio on oikea ratkaisu. Toki olet kiintynyt lapseen vahvasti,mutta lapsen parasta ajatellen...ehkä olisi hälle paras kasvaa perheessä jossa rakastetaan ja hellitään ja on kaikki kunnossa. Lapsi on niin pieni että ei muista tätä aikaa vanhempana. vaikeinta se tulee olemaan sulle itsellesi Mutta ajattele tulevaisuutta eteenpäin,miten asiat voisivat olla,jaksaisitko sinä kaikki ne tulevat uhmat yms. Tämän ikäisen kanssa on vielä helppoa mutta esim 3-4v on tahtojen taistelua. Ja kun kävelemään oppii niin ei sekään ole mikään helppo vaihe. Mutta kysy itseltäsi,mitä haluat tulevaisuudeltasi,kuuluuko siihen lapsi?Se kertoo sulle aika paljon mitä tehdä. Tokihan kaikki toivomme että lapsen pidät,mutta ajattele myös itseäsi.Et ole ainut joka on päätynyt adoptioon ja ihan varmana lapsi saa hyvän,rakastavan ja vakaan kodin

 

[Kaiutin]

Siis eikö täällä ajatella sitä lasta ollenkaan? Miten se on lapselle hyväksi, että pistetään sijaiskotiin, että mamma saa rauhoittua? Kyllä lapsella on oikeus olla siellä missä hänet halutaan! Lakatkaa nyt palvomasta tota pyhää äiti-myyttiä!

Mä olen hiukan samoilla linjoilla. Melko turhaa on vetistellä, että "voi älä, olet vaan masentunut, tulisit katumaan tätä, kyllä se siitä, hae apua niin asia muuttuu..."

Ehkä, ehkä ei. Lasta ajatellene olisi ihan hyvä, että hän pääsisi nyt vielä mahdollisimman pienenä perheeseen, jossa hän olisi haluttu ja rakastettu. Turhaa sitä yrittää mustaa valkoiseksi vääntää, ja sosiaalitoimen sekä neuvolan aikaansaamat tukitoimet ovat raskaita, massiivisia ja täysin hyvöduttömiä, mikäli äiti on päättänyt luopua lapsestaan. Käsittääkseni ap ei nyt edes kysynyt apua siihe, miten saisi äidinrakkautensa kehittymään ja elämänsä lapsen kanssa helpottumaan vaan nimenomaan siihen, saako lapsen antaa pois.

Joten niin se varmaankin on, että on syytä lapsen etua miettiä. Ei äidin, eikä pohtia tulisiko ÄITI joskus katumaan ratkaisua. Ei lapsi ole mkään käyttötavara, vaan hänellä on ihmisarvo ja sen edellyttämä oikeus hyvään kohteluun. Ja nyt ehdot eivät täyty.

 

["puupää"]

Siis eikö täällä ajatella sitä lasta ollenkaan? Miten se on lapselle hyväksi, että pistetään sijaiskotiin, että mamma saa rauhoittua? Kyllä lapsella on oikeus olla siellä missä hänet halutaan! Lakatkaa nyt palvomasta tota pyhää äiti-myyttiä!

Kyllä se on lapsen etu, että hän saa kasvaa turvallisesti biologisten vanhempiensa lapsena, jos se suinkin vain on mahdollista. Aina se ei ole. Mutta tässä tapauksessa saattaa vielä onnistua. Ei tällaisia asioita voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti. Se ei ole kenenkään etu.

AP:lle: Olet erittäin rohkea ja epäitsekäs miettiessäsi lapsesi parasta. Äidinrakkautta parhaimmillaan. Ota yhteys kuntasi lastensuojeluun ja pyydä apua.
Lyhytaikainen sijoitus on tässä tilanteessa varmasti paikallaan, jotta saat aikaa itsellesi, miettiä asioita rauhassa ja aikaa hakea apua.
Toivon sinulle paljon jaksamista.

 

[Minsku82]

Hienoa että uskallat myöntää asian ja olet hakenu apua siihen jo raskaana ollessas. nyt vaan painostat tädit siihen että saat lapselles mahdollisimman hyvän sijaisperheen vaik aluks tai siis tukiperheen. Tietenkin aluks voi olla että lapsi joutuu lastenkotiin mutta sulla on sieläkin mahdollisuus päästä olemaan hänen kans. on myös mahdollista että menisit lapsesi kanssa ensikotiin missä on sos.työntekijä 24/7 eli asuisit siel lapsen kans aluks.. saat myös ammatti apua samalla.. älä jää vaan kotiin miettimään. ÄLÄKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ PIDÄ ITSEÄSI HUONONA ÄITINÄ SINÄ AJATTELET NYT VAIN LAPSEN PARASTA...!!! :hug:

 

["Kata"]

Olisiko kannattanut miettiä levittääkö jalat vai ei.

 

[...]

[QUOTE="puupää";23353378]Kyllä se on lapsen etu, että hän saa kasvaa turvallisesti biologisten vanhempiensa lapsena, jos se suinkin vain on mahdollista. Aina se ei ole. Mutta tässä tapauksessa saattaa vielä onnistua. Ei tällaisia asioita voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti. Se ei ole kenenkään etu.[/QUOTE]

Se kuka on kenetkin synnyttänyt on mun mielestä toisarvoista. Ja mä en ainakaan saanut käsitystä, että ap olis hoitamassa asiaa pois päiväjärjestyksestä nopeasti, vaan on sitä pohtinut jo pitkään.

 

[huh!]

Hienoa että uskallat myöntää asian ja olet hakenu apua siihen jo raskaana ollessas. nyt vaan painostat tädit siihen että saat lapselles mahdollisimman hyvän sijaisperheen vaik aluks tai siis tukiperheen. Tietenkin aluks voi olla että lapsi joutuu lastenkotiin mutta sulla on sieläkin mahdollisuus päästä olemaan hänen kans. on myös mahdollista että menisit lapsesi kanssa ensikotiin missä on sos.työntekijä 24/7 eli asuisit siel lapsen kans aluks.. saat myös ammatti apua samalla.. älä jää vaan kotiin miettimään. ÄLÄKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ PIDÄ ITSEÄSI HUONONA ÄITINÄ SINÄ AJATTELET NYT VAIN LAPSEN PARASTA...!!! :hug:

Ja tämä on nyt sitten lapselle hyväksi? Sijaiskotiin - tukiperheeseen - lastenkotiin?

 

[hup]

[QUOTE="vieras";23353189]Olet nyt niin puhki, mutta entäs jos saisit vapaata lapsesta kun hän on sijaisperheessä ja hoitaisit itsesi kuntoon asiantuntija voimin ja miettisit sitten pidätkö lapsen vai annatko sen pois. [/QUOTE]

Onneksi näitä asioita ei ihan näin mietiskellä. Jos lapsi nyt sijoiteaan ja viettää sijaisperheessä esim. vuoden tai kaksi (tallaiset asiat kun eivät parissa viikossa muutu), niin lapsen edun mukaista ei todennäköisesti ole muuttaa takaisin bioäidin luokse, joka sittenkin päättää pitää lapsen, eikä antaa pois (tällaisia termejä voi ehkä käyttää vielä koirasta, ei lapsesta). Varmaan olisi kaikkien kanalta paras, että tuollaisessa tilanteessa lapsi menisi suoraan adoptioon ja saisi vakaan pohjan elämänsä jatkolle ilman pompottelua sijaisperheisiin ja sieltä mahdollisesti muualle adoptioon. Voimia ap:lle, varmasti vaikea paikka.

 

["Tättärä"]

Kyllä voi tuonikäisen hyvin antaa adoptioon ja jonossa on satoja (tai ehkä tuhansia) perheitä, jotka rakastaisivat lastasi suunnattomasti.

Jos todellakaan et jaksa (niistä tukitoimista huolimatta, jota olet jo saanut), niin lapsen paras olisi varmasti se, että alat edetä adoption kanssa. Näin vauvasi pääsisi jo pienenä rakastavaan perheeseen ja saisi parhaan mahdollisen alun elämälleen.

Joskus suurinta rakkautta on luopuminen...

 

[sfkjfskjfsk]

Mitä ihme tyyppejä täällä oikein on, 'anna adoptioon se, ottajia kyllä on jonoksi asti' Siis oikeestikko teidän mielestä kaikkien kykenevien pitää alkaa tehtailee lapsia ja antaa ne sitten pois vaan siks koska joku toinen ei saa lasta itse :O Hmm joo pitäsköhän munkin antaa lapseni pois koska ottajia olis.... NOT

 

[..]

kuulostaa siltä että olet masentunut ja sen jss muutoinkin vaikea elämäntilanteesi vuoksi sinulla ei vieä le kunnollista kiintymyssuhdetta vauvan kanssa, luulisin että tuo on e mitä ajatelet 'äidinrakkauden puuttumisella' asiat voivat kuitenkin muuttua eikä ole mitään syytä mikset voisi hoitaa asioitasi kuntoon ja pitä silti vauvaa. se että olisit valmis luopumaan vauvasta js sse olisi vuvan parhaaksi ketoo kuitenkin äidillisistä tunteista! ota yhteys perheneuvolaan tai lstensuojeluun, voit tosiaa päästä esim ensikotiin tai psykiatrisen osaston äiti-vauvapaikalle jsa tilannettanne osataan arvioid ja saat tukea.

 

[mutsiih]

mä en tietääkseni ole ollut masentunut, mutta 8vuotta sitten tuli lapsen isän kanssa ero, olin tosi nuori silloin. en olisi alunperin halunnut lasta vaan abortin, kuitenkin päätin pitää miehen tahdosta, ja hyvä niin. olin hoitanut lapsen yksin periaatteessa, ei mitään tukiverkkoa, kun ero tuli otin lapsen ja menin miehen luokse anopin luo ja sanoin että otat lapsen nyt hoitoon en jaksa enää. anoppi oli soittanut sitten sossunväen sinne, ja ne kysyi multa että enkö todellakaan jaksa hoitaa lasta, sanoin että en. (virhe,yritin vain että mies tai anoppi olisi yhden yön katsonut lasta).. no lapsi otettiin sitten huostaan. soitin heti perään, ja sanoin että en tarkottanut olen väsynyt, haluan hoitaa lapseni itse..ja mulle vastattiin että ei käy, 2 viikkoa on huostaanottoaika, ja lastenkodissa sen aikaa,.. kävin joka päivä aamusta iltaan lastenkodissa lapseni luona 5päivän ajan, jolloin tehtiin uusi päätös että lapsi pääsee kotiin rakastavan äidin luokse.
joka ilta itkin kun jouduin sieltä lähtemään ja lapsi itki, lapsi oli 1vuotias..
siellä olon aikana näin varmaan kahden lapsen vanhemmat ketkä kävivät hätäseen siellä..surku kävi. itse sain siellä onneksi olla kokopäivä, paitsi yön..syöttää ja ulkoilla ja leikkiä lapsen kanssa.

adobtio on tosiaan jotenkin niin lopullinen.. kuten joku sanoi, jos sulla vaan olis mahdollisuus jollekin sukulaiselle antaa lapsi välillä hoitoon että saisit omaa aikaa ja levättyä, auttaisiko se? myös kannattaisi tutkia onko sulla masennusta..

 

[yksi tukiperhe, kiitos]

Sijaisperheitä on aika vähän, tukiperheitä ihan olemattoman vähän. Käytännössä se lapsi menisi lastenkotiin, jos nyt ap päättäisi hänestä luopua. VAIKKA on harkinta-aikakin. Ei mistään niitä perheitä noin vain tempaista.

Adoptiojonossa perheitä on, mutta prosessi vie aikaa. Perheiden seulominen vie aikaa. Lapsi on sen aikaa lastenkodissa.

Lastensuojelun voimavarat menee oikeastaan vaan pahimpiin tapauksiin ts lapset jotka eivät voi oman turvallisuutensa vuoksi kotonaan olla. Jokainen, joka tukiperhettä tai sijaisperhettä ehdotitte, on hyvä ja ryhtyy itse sellaiseksi.

 

["joo"]

Mitä ihme tyyppejä täällä oikein on, 'anna adoptioon se, ottajia kyllä on jonoksi asti' Siis oikeestikko teidän mielestä kaikkien kykenevien pitää alkaa tehtailee lapsia ja antaa ne sitten pois vaan siks koska joku toinen ei saa lasta itse :O Hmm joo pitäsköhän munkin antaa lapseni pois koska ottajia olis.... NOT

Niin, juuri sitähän tässä ajettiin takaa. Että tehtailkaa kaikki kykenevät lapsia ja antakaa ne sitten pois. Se nimenomaan oli kommentoijien pointti. Onneksi luit ihan ajatuksella..

 

["nii"]

Tuki- ja sijaisperheistä on huutava pula. Tuon ikäinen lapsi joutuu aluksi lastenkotiin ja tulevaa adoptioperhettä selvitellään. Sitten vielä varmistellaan että äiti on todellakin luovuttamassa lastaan. Eli jokatapauksessa lapsi viettää muutaman viikon lastenkodissa, oli kyse millaisesta sosiaalisesta päätöksestä vaan. Jos äiti ei jaksa, on tietenkin parasta lapselle että lapsi saatetaan sellaiseen paikkaan jossa joku jaksaa.