Voiko lapsenlastaan rakastaa enemmän/yhtä paljon kuin omaa lastaan?

[IamWeasel]

Anoppi on sanonut, että omat lapset on rakkaita, mutta lapsenlapset (no meidän tapauksessa lapsi, sillä on kertonut kyllä että esikoinen on se RAKKAIN) kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat.. Ristiin ja rastiin tää rouva puhuu että vaikea nyt sitten sanoa, mitä se oikein tarkoittaa..

 

[nostan]

nosto

 

[ap]

up

 

[hmm]

että omaa lastaan AINA rakastaa eniten maailmassa.. Kuulkaas tämä maailma on vaan paska paikka välillä. Jotkut äidit rakastaa toiset äidit ja voin kertoa, että on se karua kun ei...

 

[anoppimummu]

oma lapsi on todella rakas, mutta sitten kun tämä rakas lapsi saa oman lapsen, se on isovanhemmille sellainen rakkaudenlahja että tuntuuu kuin se rakkaus tuplaantuisi. se tunne ja tietoisuus että lapseni on isä/äiti, ja hän kantaa vastuun siitä pienestä ja minä saan seurata sitä kasvua ja kehitystä ja rakastaa..

 

[noo]

Meillä anoppi ja appi totes että heillä ei aikanaan ollu aikaa olla lastensa kanssa tarpeeksi, joten he koettavat nyt lapsenlapsen kanssa olla enemmän. Tuntuu että tätä poikaa rakastetaan ainakin enemmän kuin omaansa.

 

[niin]

Jos läheisistä ja rakkaista ihmisistä on kyse, niin miksi pitäisi alkaa mittaamaan rakkautta. mun mielestä rakkautta ei voi jakaa lusikallista sinne ja kauhallista tonne. Se on niin kokonaisvaltaista, että sitä rakastaa tai ei. "mä rakastan sua vähän"- tyyli ei sovi mun ajatteluun.

 

[vieras]

ylös

 

[nostelija]

nosto

 

[isoäiti mölykylästä]

yhtä paljon kuin omianikin, yksi lapsen lapsi on tällä hetkellä

 

[Neppi]

Mä luulen että kyse on enemmänkin rakkauden ymmärtämisestä elämänkokemuksen myötä. Tai siis en mä osaa kunnolla selittää mutta luulen että isovanhempi osaa elämänkokemuksensa kautta käsittää kuinka arvokas tuollainen pikkutyyppi on. Mutta sen näkee sit joskus kun on niitä lapsenlapsia

 

[Neppi]

En ole isovanhempi, enkä voi vastata muutakin kuulemani perusteella. Oma äitini on sanonut, että ei rakkautta lapseen ja lapsenlapseen voi verrata. Omaa lastaan rakastaa aivan erityisellä tavalla, tavalla jolla ei ketään muuta ole rakastanut eikä voisikaan rakastaa.
Mutta lapsenlapsiaan rakastaa myös, ja heitä hiukan eritavalla. Heitä on tavallaan vapaampi rakastamaan, koska ei ole samallalailla heistä vastuussa kuin omista lapsistaan on ollut.
On "vapaampi " hemmotelemaan ja keskittymään ns. niihin hyviin asioihin. Kun ne arjen "väännöt " tapahtuu lasten ja vanhempien välillä.

Samaa on myös meidän mamma sanonut.

 

[vieras]

yhtä paljon kuin omianikin, yksi lapsen lapsi on tällä hetkellä

Siis voiko ihan oikeasti rakastaa lapsenlasta yhtä paljon kuin omaa lasta? En minä ainakaan koskaan ole rakastanut mummoani yhtä paljon kuin omaa äitiäni. Olen aina luullut, että eniten maailmassa rakastetaan omia lapsia: niiden kanssahan asutaan yhdessä, kasvatetaan aikuisikään asti, ne on puolet itseä, ne kannetaan 9kk vatsassa. Miten suhde lapsenlapseen voi edes muodostua yhtä läheiseksi? Ellei lapsenlapsi sitten asu samassa talossa.