Voiko mies vähentää alkoholinkäyttöä jos

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaa vakkari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaa vakkari

Vieras
On tottunut juomaan joka vapaapäivä, muutama joka arkipäivä + viikonloppuisin, aina kun on mahdollista.. Juo itsensä sammumispisteeseen.. Voinko minä vaatia mieheltä alkon vähentämistä / lopettamista jos minun kanssa haluaa jatkaa elämistä? Ei asuta yhdessä, vuoden verran oltu yhdessä.. En muista päivää jolloin ei olisi ottanut tippaakaan.. Miltä tää kuulostaa! Paskalta, tiedän :( En haluaisi päästää irti, rakastan nin paljon miestä.. Mutta järki sanoo ettei tule tulevaisuutta olemaan yhdessä jos juominen ei radikaalisesti vähene.. Hävettää puhua tästä läheisilleni, en tiedä miksi. Hävettää myöntää tämä asia itselleni.. Pelkään yksinoloa jos hänet jätän tai päädytään eroon.. Kaukosuhde on parhaillaan ja sekin ahdistaa :( Takokaa päähäni järkeä, kertokaa kokemuksia.. :( Sydän särkyy...
 
Alkoholisti joka ei edes tiedä/tunnusta olevansa alkoholisti niin lopettaminen on tooodeeella kaukana. Tarvii kyllä paremman syyn kuin vuoden seurustelusuhteen että rakkaimmastaan luopuisi.
 
Mun mies käytti ennen joka viikonloppu alkoholia (+ muut vapaat) ja aivan liikaa kerrallaan.

meidän suhteen alussa hänellä oli aina viinaa ja kaljaa mukanaan kun tuli mun luokseni (oli töissä kauempana joten nähtiin vaan viikonloppuisin). Lisäksi hän soitteli mulle viikolla joskus kännipuheluita.

Tein selväksi että minä en sellaista touhua katso. Mun mielestä kohtuujuomista voi "vaatia", koska sittenhän se on ihan miehen päätettävissä onko hänestä sellaiseen.

Minun mieheni on muuttunut juomisen suhteen paljon.
 
Iski pari juttua itselle silmään. Pelkäät yksinoloa, joten tarvitsisitko itsekin keskusteluapua/vertaistukea? Läheisriippuvuutta itse mietin. Eli ei ehkä ainut ongelma toisen juominen. Eikä salailukaan muilta tilanteesta hyvää tee. Olkoot etäsuhde tai ei.

Tuo alkoholinkäyttömäärä on ihan suoraan alkoholistin meininkiä. Ei riitä vähentäminen, ei pysy enää hallinnassa tuo juominen. Tai todella harvalla vähentäminen onnistuu enää. Itse tuollaisen kokenut, toinen muuttui alkoholistiksi (asuttiin erillään) pidemmän suhteen aikana, lopuksi salaa joi tuota samaa tahtia. Yhden pahemman alkoholijuontijakson ja miehen sairaalakeikan jälkeen totesin että ei enää yhtään (vähentämistä oli kokeiltu jo useampaan otteeseen, eikä onnistunut) tai jää yksin. Jäi yksin, taisi reilun kk:den jaksaa olla ilman alkoholia. Ei taida tänäkään päivänä pysyä selvinpäin, about vuos erosta (josta onneksi on jo vuosia) jäi jopa rattijuoppoudesta kiinni, tai silloin siitä itselle tuli muita reittejä vahingossa tieto.
 
Kyllä hänella taitaa olla alkoholiongelma,tottakai sä voit mielestäni vaatia,mutta täytyy muistaa että vaikka hän lupaisikin olla juomatta/vähentää niin se ei varmasti ole ihan niin helppoa jos ja kun ongelma on eli pystyykö pitämään lupauksensa6 ja haluaako hän itse olla juomatta itsensä takia vaiko vaan sinun takiasi..aina toki kannattaa yrittää ja ainakin edes keskustella asiasta.tsemppiä!
 
En tieda onko holisti,en edes tieda onko sellaista edes oikeen olemassakaan .
Mielestani se on vain veruke,etta voi juoda tolkuttomasti
Jotkuthan sanoo sita sairaudeksi, mutta mun on se vahan vaikea uskoa.
Itse join noin 10v ,usein 2-3-4viikkoa niin,etta sammuin, luulin,etta olin alkoholisti ,mutta nayttaa ,etta erhdyin.Lopetin juonnin , oli monta vuotta etten ottanut tippaakaan. nyt otan joskus lasillisen tai pari. En usko alkoholismiin.
 
Iski pari juttua itselle silmään. Pelkäät yksinoloa, joten tarvitsisitko itsekin keskusteluapua/vertaistukea? Läheisriippuvuutta itse mietin. Eli ei ehkä ainut ongelma toisen juominen. Eikä salailukaan muilta tilanteesta hyvää tee. Olkoot etäsuhde tai ei.

Tuo alkoholinkäyttömäärä on ihan suoraan alkoholistin meininkiä. Ei riitä vähentäminen, ei pysy enää hallinnassa tuo juominen. Tai todella harvalla vähentäminen onnistuu enää. Itse tuollaisen kokenut, toinen muuttui alkoholistiksi (asuttiin erillään) pidemmän suhteen aikana, lopuksi salaa joi tuota samaa tahtia. Yhden pahemman alkoholijuontijakson ja miehen sairaalakeikan jälkeen totesin että ei enää yhtään (vähentämistä oli kokeiltu jo useampaan otteeseen, eikä onnistunut) tai jää yksin. Jäi yksin, taisi reilun kk:den jaksaa olla ilman alkoholia. Ei taida tänäkään päivänä pysyä selvinpäin, about vuos erosta (josta onneksi on jo vuosia) jäi jopa rattijuoppoudesta kiinni, tai silloin siitä itselle tuli muita reittejä vahingossa tieto.

En haluaisi olla yksin, haluan parisuhteen, normaalin sellaisen. En tykkää olla yksin, pelkään sitä surua, yksinäisyyttä ja pahaa oloa.. Sydänsuruja pelkään :(. Läheisriippuvuutta en löydä itsestäni, kai? Mutta nyt kyllä löysin itsestäni piirteen että pelkään sattumisen tunnetta, en halua muuta kuin olla onnellinen.. :(
 

Yhteistyössä