H
huoooh
Vieras
Minä olen tähän mennessä kyllä pitänyt itseäni normaalina, mutta laiskana normaalina. Mulle joku esim. roskienvienti voi olla niin suuri ponnistus, että väsyn ja saatan torkahtaa tunniksi.
Tänään huomasin, kun tein yhtä poikkeuksellista juttua, että väsyin aivan liikaa ja kohta oli tosi sumuinen olo. Minun piti keskittyä siihen hommaan tosi tarkkaan, niin väsyin.
Joku siivoaminen tuntuu tosi työläältä aloittaa. Nyt kun asumme perheen kanssa okt:ssa, olen huomannut, että olen tosi väsynyt ja nukun ja makaan tosi paljon, tavallistakin enemmän.
En koe olevani mitenkään erityisen masentunut, en vaan muuten jaksa. Masennustesteissä ei tule masennuspisteitä.
Mies on alkanut sättiä ja haukkua minua laiskaksi. En halua olla tämmöinen, mutta en vaan jaksa. Mitä enemmän ajattelen, että nyt minun pitäisi jaksaa, sitä turhautuneemmaksi ja väsyneemmäksi tulen. Monesti aamullakin on sellainen olo, että ei kerta kaikkiaan jaksa nousta sieltä sängynpohjalta ylös. Sama juttu, jos erehdyn päiväunille, jonne olen nyt viime aikoina joka päivä suunnannutkin. : /
Voiko tähän olla joku muu diagnoosi, kuin pelkkä "lorvikatarri", mitä mies jatkuvasti ehdottelee?! Haluaisin olla sellainen pullantuoksuinen ja pirteä kotiäiti, mutta en ole. : /
Onko psykiatrin juttusille meno nyt paikallaan? En koe olevani masentunut, en ole itsetuhoinen. Väsynyt vaan.
Tänään huomasin, kun tein yhtä poikkeuksellista juttua, että väsyin aivan liikaa ja kohta oli tosi sumuinen olo. Minun piti keskittyä siihen hommaan tosi tarkkaan, niin väsyin.
Joku siivoaminen tuntuu tosi työläältä aloittaa. Nyt kun asumme perheen kanssa okt:ssa, olen huomannut, että olen tosi väsynyt ja nukun ja makaan tosi paljon, tavallistakin enemmän.
En koe olevani mitenkään erityisen masentunut, en vaan muuten jaksa. Masennustesteissä ei tule masennuspisteitä.
Mies on alkanut sättiä ja haukkua minua laiskaksi. En halua olla tämmöinen, mutta en vaan jaksa. Mitä enemmän ajattelen, että nyt minun pitäisi jaksaa, sitä turhautuneemmaksi ja väsyneemmäksi tulen. Monesti aamullakin on sellainen olo, että ei kerta kaikkiaan jaksa nousta sieltä sängynpohjalta ylös. Sama juttu, jos erehdyn päiväunille, jonne olen nyt viime aikoina joka päivä suunnannutkin. : /
Voiko tähän olla joku muu diagnoosi, kuin pelkkä "lorvikatarri", mitä mies jatkuvasti ehdottelee?! Haluaisin olla sellainen pullantuoksuinen ja pirteä kotiäiti, mutta en ole. : /
Onko psykiatrin juttusille meno nyt paikallaan? En koe olevani masentunut, en ole itsetuhoinen. Väsynyt vaan.
