V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja miellä:
Heh. Noin minäkin ajattelin, kunnes nuorin syntyi. Sitä ennen lapset nukkuivat omassa huoneessaan ja kohtuullisen hyvin. KUopuskin aloitti omassa huoneessaan, mutta oli levoton nukkuja. Heräili usein, piti ääntä, johon herkkäuninen äiti heräili ja söi usein. Vieressä nukkuessa sama lapsi taas nukkui hiljaa ja syömättä. Lapset on tosiaan niin erilaisia (ja perheet), että kaikille sopivaa ohjetta ei voi antaa. Joidenkin kanssa vaan on helpompaa nukkua vierekkäin. Pääasia, että koko perhe saa nukuttua edes jotenkin. Vauva-aikana ja taaperonkin kanssa joutuu heräämään niin monen monta kertaa, että väsymys tulee tutuksi, vaikka miten järjestelisi nukkumista.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Molleri:
Meillä ei tyttö osaa itse nukahtaa uudelleen, vaan vaatii aina uudelleen peittelyt ja tutin laitot, ja joskus ei sitten suostunutkaan nukahtamaan enää kunnolla vaan vaati jo silloin tissiä ja aloitti sitten heräilyn saman tien. Siksi ajateltiin että rauhottaisi edes vähän tilannetta jos tyttö saa nukkua omassa huoneessa (seinän takana).
Viime yönä otin suoraan viereeni 1 aikoihin kun heräsi ja nukuin kyllä paremmin, vasta aamuyöstä syötin toisen kerran. Onneksi näin, nyt meinaan tulin vielä itse kipeäksi eikä kuumeessa varsinkaan olisi oikein jaksanut sitä yöhärdelliä!
Ehkäpä se on kuitenkin sitten vaan se aika mikä auttaa näihin öihin.. Juuri miehelleni sanoin että odotan aikaa kun tyttö on sen ikäinen että osaa ite kävellä meidän viereen nukkumaan! Se on nimittäin musta ihan ok, kunhan osaa iltaisin nukahtaa omaan sänkyyn niin ei haittaisi vaikka kömpisi jossain vaiheessa meidän viereen. Mutta nyt tää oma vaeltelu on raskasta...
Kiitos vastauksista!
B
bb
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja miellä:
me vaan haluaan nukkua KAIKKI yöt hyvin. Ei siinä mitään tappelua tarvita
H
helpolla päässyt
Vieras
Ota ihmeessä viereen. En ymmärrä, miksi tekisit elämästäsi vaikeampaa vain siksi, että pelkäät, ettei lapsi opi nukkumaan omassa sängyssään. Kyllä se vielä oppii!
Meillä poika nukkui vieressä oikeastaan ihan vastasyntyneestä saakka. En vain jaksanut nostaa vauvaa pinnasängystä useita kertoja yössä. Imetykset sujui vaivatta ja sain itsekin nukuttua hyvin, kun ei koskaan yöllä tarvinnut nousta mihinkään.
Nyt "vauva" on 1 v 2 kk ja hyvin nukkuu pinnasängyssä. Ei ihan koko yötä, mutta joskus jopa tuonne kuuteen, seitsemään asti aamulla. Sen jälkeen otan vasta viereen.
Meillä poika nukkui vieressä oikeastaan ihan vastasyntyneestä saakka. En vain jaksanut nostaa vauvaa pinnasängystä useita kertoja yössä. Imetykset sujui vaivatta ja sain itsekin nukuttua hyvin, kun ei koskaan yöllä tarvinnut nousta mihinkään.
Nyt "vauva" on 1 v 2 kk ja hyvin nukkuu pinnasängyssä. Ei ihan koko yötä, mutta joskus jopa tuonne kuuteen, seitsemään asti aamulla. Sen jälkeen otan vasta viereen.
V
vieras
Vieras
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1325833
Lue toi. Paljon asiaa vieressä nukkumisesta.
Jos vauva nukkuu paremmin äitinsä vieressä, tee niin! Monet tutkimukset puoltavat sitä, että kun läheisyyttä on annettu öisin, KUN vauva sitä tarvitsee, omaan sänkyyn opettelu myöhemmin käy helposti!!!!
Jos vauvaa on huudatettu pinnasängyssä kuukaudesta toiseen ja vauva on heräillyt yksin ja itkenyt joka yö, niin nämä lapsoset kipittävät vanhempien väliin öisin tosi pitkälle, jopa ala-asteikäisiksi.
Se on niin, että läheisyys kasvattaa itsenäisyyteen.
Omaa vauvaa kuunnellen, tee niin, mikä maksimoi unet!!!!
Lue toi. Paljon asiaa vieressä nukkumisesta.
Jos vauva nukkuu paremmin äitinsä vieressä, tee niin! Monet tutkimukset puoltavat sitä, että kun läheisyyttä on annettu öisin, KUN vauva sitä tarvitsee, omaan sänkyyn opettelu myöhemmin käy helposti!!!!
Jos vauvaa on huudatettu pinnasängyssä kuukaudesta toiseen ja vauva on heräillyt yksin ja itkenyt joka yö, niin nämä lapsoset kipittävät vanhempien väliin öisin tosi pitkälle, jopa ala-asteikäisiksi.
Se on niin, että läheisyys kasvattaa itsenäisyyteen.
Omaa vauvaa kuunnellen, tee niin, mikä maksimoi unet!!!!
meiilä vauva 4.5kk nukkuu mun ja pinniksen välissä 
laitan omaan sänkyyn illalla, joskus myös yösyötön jälkeen - toisinaan kun en malta on ihanaa kuulla pikku tuhinaa kainalosta :heart:
kyllä se siitä, kyllä ne lapset oppii.. ei meilläkään enää 4 ja 5v kaiket yöt nuku vieressä.. välillä pahojen unien jälkeen saattaa tyttö kömpiä jalkoopäähän
hyviä öitä!!
laitan omaan sänkyyn illalla, joskus myös yösyötön jälkeen - toisinaan kun en malta on ihanaa kuulla pikku tuhinaa kainalosta :heart:
kyllä se siitä, kyllä ne lapset oppii.. ei meilläkään enää 4 ja 5v kaiket yöt nuku vieressä.. välillä pahojen unien jälkeen saattaa tyttö kömpiä jalkoopäähän
hyviä öitä!!
V
vieras
Vieras
Ainakaan ton lastenpsykiatrin mielestä ongelmia omaan sänkyyn oppimisesta ei ole.
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten.
Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten.
Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
V
vieras
Vieras
Toinen ajatus on, että sitten lapsi ei ikinä opi nukkumaan yksin.
Minä haluaisin nähdä sen Ilta-Sanomien otsikon, joka kuuluttaa: "Ville 19v. nukkuu edelleen äidin ja isän vieressä!"
Todennäköisesti ennen pitkää tulee aika, jolloin lapsi suorastaan vaatii päästä omaan sänkyyn, varsinkin jos se kaupataan hänelle merkkinä kasvusta ja itsenäisyydestä.
Ei ole mitään todisteita siitä, että vieressä nukkunut ja pehmein arvoin kasvatettu lapsi olisi enemmän riippuvainen vanhemmistaan kuin alusta saakka omassa sängyssä tai omassa huoneessa nukkunut.
Päinvastoin nämä lapset, jotka ovat koko elämänsä saaneet kokea, että vanhemmat ovat heitä varten, öin ja päivin, todennäköisesti kasvavat luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä ja uskaltavat itsenäistyä turvallisesti tietäen, että tarvittaessa heillä on aina mahdollisuus palata vanhempien siipien suojiin.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139
Minä haluaisin nähdä sen Ilta-Sanomien otsikon, joka kuuluttaa: "Ville 19v. nukkuu edelleen äidin ja isän vieressä!"
Todennäköisesti ennen pitkää tulee aika, jolloin lapsi suorastaan vaatii päästä omaan sänkyyn, varsinkin jos se kaupataan hänelle merkkinä kasvusta ja itsenäisyydestä.
Ei ole mitään todisteita siitä, että vieressä nukkunut ja pehmein arvoin kasvatettu lapsi olisi enemmän riippuvainen vanhemmistaan kuin alusta saakka omassa sängyssä tai omassa huoneessa nukkunut.
Päinvastoin nämä lapset, jotka ovat koko elämänsä saaneet kokea, että vanhemmat ovat heitä varten, öin ja päivin, todennäköisesti kasvavat luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä ja uskaltavat itsenäistyä turvallisesti tietäen, että tarvittaessa heillä on aina mahdollisuus palata vanhempien siipien suojiin.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139
V
vieras
Vieras
Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.
"Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä."
Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
"Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä."
Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
V
vieras
Vieras
Liedloff siis kritisoi meidän länsimaista lastenhoitokulttuuriamme kovin sanoin siitä, miten vaistoista vieraantunutta se on.
Äidit ehkä vaistoavat, mikä olisi oikein pienen vauvan kanssa - mutta eivät uskalla luottaa omaan vaistoonsa.
Liedloffin mukaan pikkulapset hyötyvät valtavasti siitä, että he saavat tulla syliin, syleihin, aina kun tahtovat, ja nukkua vanhempiensa sängyssä näiden kanssa.
Yleensä lapset jo melko pian, saatuaan läheisyyttä kyllikseen, haluavat omasta aloitteestaan siirtyä omaan sänkyyn.
Liedloffin mukaan alusta asti "perhepedissä" nukkuneet lapset yleensä haluavat siirtyä omaan sänkyyn kahden vuoden paikkeilla.
Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apliedloff.html
Äidit ehkä vaistoavat, mikä olisi oikein pienen vauvan kanssa - mutta eivät uskalla luottaa omaan vaistoonsa.
Liedloffin mukaan pikkulapset hyötyvät valtavasti siitä, että he saavat tulla syliin, syleihin, aina kun tahtovat, ja nukkua vanhempiensa sängyssä näiden kanssa.
Yleensä lapset jo melko pian, saatuaan läheisyyttä kyllikseen, haluavat omasta aloitteestaan siirtyä omaan sänkyyn.
Liedloffin mukaan alusta asti "perhepedissä" nukkuneet lapset yleensä haluavat siirtyä omaan sänkyyn kahden vuoden paikkeilla.
Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apliedloff.html
V
vieras
Vieras
Kirjan läpikäyvä ajatus on siis se, että kun perheessä noudatetaan attachment parenting -käytäntöjä, lapset ja sen myötä myös vanhemmat saavat nukkua paremmin. Asian ymmärtämiseksi Sears esittelee tosiseikkoja ja tutkimustuloksia vauvojen ja pikkulasten unesta.
Nykyäänhän törmää hätkähdyttävän usein ajatuksiin, että jo pikkuvauvaa pitäisi "itsenäistää": totuttaa nukkumaan itsekseen, viihtymään yksin ja pakottaa aikuisten mielestä oikeisiin rytmeihin. AP:n mukaan vauva, joka varhaisvaiheessa kyllikseen läheisyyttä ja turvallisen kiintymyssuhteen, kasvaa itsenäiseksi ja luottavaiseksi maailmaa kohtaan.
Mitä hyötyä AP:n käytäntöjen omaksumisesta sitten on? Searsin mukaan vanhemmat oppivat niiden avulla tuntemaan lapsensa hyvin. He tulevat herkiksi lapsen reaktioille ja pystyvät vastaamaan niihin, ymmärtävät intuitiivisesti lapsensa viestejä. He myös luottavat itseensä vanhempina. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html
Nykyäänhän törmää hätkähdyttävän usein ajatuksiin, että jo pikkuvauvaa pitäisi "itsenäistää": totuttaa nukkumaan itsekseen, viihtymään yksin ja pakottaa aikuisten mielestä oikeisiin rytmeihin. AP:n mukaan vauva, joka varhaisvaiheessa kyllikseen läheisyyttä ja turvallisen kiintymyssuhteen, kasvaa itsenäiseksi ja luottavaiseksi maailmaa kohtaan.
Mitä hyötyä AP:n käytäntöjen omaksumisesta sitten on? Searsin mukaan vanhemmat oppivat niiden avulla tuntemaan lapsensa hyvin. He tulevat herkiksi lapsen reaktioille ja pystyvät vastaamaan niihin, ymmärtävät intuitiivisesti lapsensa viestejä. He myös luottavat itseensä vanhempina. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html
V
vieras
Vieras
HUS unikoulusivuillakin myönnetään se asia, että on vaikeaa yrittää opettaa vauvaa nukkumaan yksin, koska se ei ole vauvalle luontaista.
Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.
Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde eli unilelu tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta.
Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.
On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.
Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649
Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.
Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde eli unilelu tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta.
Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.
On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.
Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649
V
vieras
Vieras
Kuinka moni aikuinen haluaa nukkua yksin? Jos aikuinen nukkuu toisen ihmisen kanssa, miksi oletetaan, että vastasyntynyt, joka ei edes välttämättä vielä ymmärrä olevansa äidistään erillinen olento, haluaisi nukkua yksin?
Sääli, että esimerkiksi lastenlääkärit ja neuvoloiden terveydenhoitajat eivät useinkaan kerro muista kuin totutuista yöjärjestelyistä lapsiperheissä. Yksipuolinen informaatio tyrmää ne perheet, joissa toimitaan tai haluttaisiin toimia hieman eri tavalla. Kaikki eivät jaksa ja uskalla toimia vastoin "virallisia ohjeita". Aina löytyy naapurin täti, anoppi tai työkaveri joka nakertaa luottamusta omiin ratkaisuihin vetoamalla siihen että "kun lastenlääkärikin niin suositteli".
Samassa huoneessa tai isossa koko-perheen-pedissä nukkuminen ei ole epänormaalia, ei edes epämukavaa, jos tilaa on riittävästi. Monissa perheissä lapsilla on omat sängyt, jopa omat huoneet, silmänlumeeksi, koska "niin kuuluu olla", ja tosiasiassa lapset nukutetaan vieressä. Vanhemmat kantavat syyllisyyttä ja tuntevat häpeää, jos salaisuus paljastuu. Aikuiset ihmiset voivat olla hyvin julmia puheissaan, myös puhuessaan lapsille: "Et kai sinä nyt enää äidin vieressä nuku, iso poika/tyttö!". Päälle "hyväntahtoista" naurua.
Meredith F. Smallin kirjassa Our babies, ourselves. How Biology and Culture Shape the Way We Parent kerrotaan mielenkiintoisella tavalla ja runsain esimerkein miten eri tavalla eri kulttuureissa suhtaudutaan vauva-aikaan.
Vauvojen nukuttaminen yksin omassa huoneessa on tapana vain länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa pohjois-Amerikassa ja osassa Eurooppaa.Kaikissa muissa kulttuureissa kautta maailman, myös ei-kehitysmaissa kuten Japanissa, lapset nukkuvat joko vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Maahanmuuttajilla, jotka tulevat kulttuureista, joissa lapset nukutetaan viereen, tapa säilyy uudessakin kotimaassa. Se on viimeisimpiä säilyneitä tapoja ennen mukautumista valtakulttuuriin. Amerikan afrikkalais-amerikkalaisesta väestönosasta noin 70 % nukuttaa lapsiaan vieressä, valkoisilla luku on 55 %. Englannin aasialaiset vanhemmat nukkuvat lasten kanssa, vaikka virallinen terveydenhuoltojärjestelmä ei käytäntöä tue eikä hyväksy.
Siinä missä amerikkalainen tai suomalainen äiti pelkää, että lapsen nukuttaminen vieressä on jotenkin lapsen psyykettä vahingoittavaa ja tekee hänestä epäitsenäisen, guatemalalainen maya-äiti tai itä-Kentuckylainen isoäiti (Appalakeilla ja Kentuckyn itäosissa on säilynyt tapa nukuttaa lapset vieressä) paheksuvat miten kukaan voi antaa vauvansa nukkua yksin ja ihmettelevät kuinka on mahdollista ylläpitää kiinteitä perhesuhteita samalla kun loitontaa lapsia itsestään.
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.
McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".
Mckenna on havainnut myös sen, että monien pelkäämä vauvan päälle kierähtäminen ja vauvan tukahduttaminen on melko mahdotonta: pienikin vauva potkii ja kiljuu tuntiessaan olonsa epämukavaksi. Todellinen vaara vauvoille ovat liian pehmeät tai upottavat peitot ja tyynyt ja se, että vauvan varoitusjärjestelmä on estetty, vauva on esimerkiksi kapaloitu niin tiukkaan, että hän ei voi liikkua. Turvallisuuden vuoksi aikuinen ei saa nukkua samassa vuoteessa vauvan kanssa jos on nauttinut alkoholia, lääkkeitä tai huumeita, kärsii univajeesta tai vaikeista mielenterveysongelmista.
Syy, miksi joissain yhteiskunnissa lailla kiellettiin perheiden yhdessä nukkuminen, johtuu siitä, että köyhissä ja monilapsisissa perheissä vauvoja kuoli "päälle kierähtämisen" seurauksena liian usein. Todelliseksi kuolinsyyksi epäillään kuitenkin sitä, että perheet hankkiutuivat yöllisellä tukehduttamisella eroon jälleen yhdestä uudesta lisäruokittavasta.
Perheiden nukkumisjärjestlyihin on vaikuttanut myös romanttisen rakkauden ajatus, joka "keksittiin" vasta keskiajalla. Sitä ennen avioon oli menty pääasiassa taloudellisten ja poliittisten syiden vuoksi. Romanttisen rakkauden idean mukaisesti aviovuode on pyhä ja varattu vain miehelle ja vaimolle. Käsitys elää edelleen, ajatellaan, että lapset häiritsevät vanhempien välistä (seksi)suhdetta, ikään kuin vuode olisi lailla määrätty ja ainoa paikka, jossa vanhemmat voivat olla lähekkäin tai harjoittaa seksiä
Sääli, että esimerkiksi lastenlääkärit ja neuvoloiden terveydenhoitajat eivät useinkaan kerro muista kuin totutuista yöjärjestelyistä lapsiperheissä. Yksipuolinen informaatio tyrmää ne perheet, joissa toimitaan tai haluttaisiin toimia hieman eri tavalla. Kaikki eivät jaksa ja uskalla toimia vastoin "virallisia ohjeita". Aina löytyy naapurin täti, anoppi tai työkaveri joka nakertaa luottamusta omiin ratkaisuihin vetoamalla siihen että "kun lastenlääkärikin niin suositteli".
Samassa huoneessa tai isossa koko-perheen-pedissä nukkuminen ei ole epänormaalia, ei edes epämukavaa, jos tilaa on riittävästi. Monissa perheissä lapsilla on omat sängyt, jopa omat huoneet, silmänlumeeksi, koska "niin kuuluu olla", ja tosiasiassa lapset nukutetaan vieressä. Vanhemmat kantavat syyllisyyttä ja tuntevat häpeää, jos salaisuus paljastuu. Aikuiset ihmiset voivat olla hyvin julmia puheissaan, myös puhuessaan lapsille: "Et kai sinä nyt enää äidin vieressä nuku, iso poika/tyttö!". Päälle "hyväntahtoista" naurua.
Meredith F. Smallin kirjassa Our babies, ourselves. How Biology and Culture Shape the Way We Parent kerrotaan mielenkiintoisella tavalla ja runsain esimerkein miten eri tavalla eri kulttuureissa suhtaudutaan vauva-aikaan.
Vauvojen nukuttaminen yksin omassa huoneessa on tapana vain länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa pohjois-Amerikassa ja osassa Eurooppaa.Kaikissa muissa kulttuureissa kautta maailman, myös ei-kehitysmaissa kuten Japanissa, lapset nukkuvat joko vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Maahanmuuttajilla, jotka tulevat kulttuureista, joissa lapset nukutetaan viereen, tapa säilyy uudessakin kotimaassa. Se on viimeisimpiä säilyneitä tapoja ennen mukautumista valtakulttuuriin. Amerikan afrikkalais-amerikkalaisesta väestönosasta noin 70 % nukuttaa lapsiaan vieressä, valkoisilla luku on 55 %. Englannin aasialaiset vanhemmat nukkuvat lasten kanssa, vaikka virallinen terveydenhuoltojärjestelmä ei käytäntöä tue eikä hyväksy.
Siinä missä amerikkalainen tai suomalainen äiti pelkää, että lapsen nukuttaminen vieressä on jotenkin lapsen psyykettä vahingoittavaa ja tekee hänestä epäitsenäisen, guatemalalainen maya-äiti tai itä-Kentuckylainen isoäiti (Appalakeilla ja Kentuckyn itäosissa on säilynyt tapa nukuttaa lapset vieressä) paheksuvat miten kukaan voi antaa vauvansa nukkua yksin ja ihmettelevät kuinka on mahdollista ylläpitää kiinteitä perhesuhteita samalla kun loitontaa lapsia itsestään.
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.
McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".
Mckenna on havainnut myös sen, että monien pelkäämä vauvan päälle kierähtäminen ja vauvan tukahduttaminen on melko mahdotonta: pienikin vauva potkii ja kiljuu tuntiessaan olonsa epämukavaksi. Todellinen vaara vauvoille ovat liian pehmeät tai upottavat peitot ja tyynyt ja se, että vauvan varoitusjärjestelmä on estetty, vauva on esimerkiksi kapaloitu niin tiukkaan, että hän ei voi liikkua. Turvallisuuden vuoksi aikuinen ei saa nukkua samassa vuoteessa vauvan kanssa jos on nauttinut alkoholia, lääkkeitä tai huumeita, kärsii univajeesta tai vaikeista mielenterveysongelmista.
Syy, miksi joissain yhteiskunnissa lailla kiellettiin perheiden yhdessä nukkuminen, johtuu siitä, että köyhissä ja monilapsisissa perheissä vauvoja kuoli "päälle kierähtämisen" seurauksena liian usein. Todelliseksi kuolinsyyksi epäillään kuitenkin sitä, että perheet hankkiutuivat yöllisellä tukehduttamisella eroon jälleen yhdestä uudesta lisäruokittavasta.
Perheiden nukkumisjärjestlyihin on vaikuttanut myös romanttisen rakkauden ajatus, joka "keksittiin" vasta keskiajalla. Sitä ennen avioon oli menty pääasiassa taloudellisten ja poliittisten syiden vuoksi. Romanttisen rakkauden idean mukaisesti aviovuode on pyhä ja varattu vain miehelle ja vaimolle. Käsitys elää edelleen, ajatellaan, että lapset häiritsevät vanhempien välistä (seksi)suhdetta, ikään kuin vuode olisi lailla määrätty ja ainoa paikka, jossa vanhemmat voivat olla lähekkäin tai harjoittaa seksiä
