Voiko patologinen valehtelija muuttua?

[Persoonallisuushäiriö]

Huomasin jo suhteen alussa miehelläni olevan narsistisia piirteitä mutta vasta eron jälkeen aloin ymmärtämään, kuinka koko suhde oli perustunut valheelle. Miehellä on, näin amatöörimäisesti ajateltuna, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, jossa narsistisia piirteitä ja patologista valehtelua. En enää usko edes siihen ajatukseen, että mies koskaan oikeasti rakasti minua. Hänellä ei ollut empatiaa muita kohtaan ja kysyinkin joskus, osaako hän samaistua muiden ihmisten tunteisiin tai ns. saappaisiin. Vastaus oli ympäripyöreä mutta rivien välistä pystyi ymmärtämään ettei hänellä ollut mitään tietoa mitä asia edes tarkoitti... Toisten ihmisten hyväksikäyttö oli jokapäiväistä ja tämänkin ymmärsin vasta jälkikäteen. Valehtelusta jäi kiinni vasta suhteen loputtua kun asioita alkoi paljastua valokuvien kautta. Väkivaltaa ja agressioita... Tunteiden vähäisyys ja häpeän sekä katumuksen puute.. Mikään ei ollut koskaan hänen syytään vaan vastuun sysäsi minuun tai minun kavereihin..

Onneksi pääsin miehestä eroon. Helppoa se ei ollut koska valehtelu oli niin taitavaa, ettei sitä tunnistanut ja lopulta syyllistin vain itseäni kun mies niin hyvin vieritti valheillaan kaiken minun niskaani. Kuulostaako jo nyt ehkä tutulta? Ota vain jalat alle jos et ole jo niin tehnyt. Ainahan voit kokeilla mihin suohon suhteesi vie mutta itse pystyn jo näkemään teidän suhteen lopun.....eikä hyvältä näytä. Kokemusta on! Mutta usko pois, tiedän myös kuinka vaikeaa on uskoa miehestä mitään pahaa...

 

[Kepsis]

Tilanne on se, että tapailen eronnutta miestä.

Alkuun hän antoi ymmärtää entisen vaimonsa olemaan se suhteen "paha", josta ero aiheutui. Myöhemmin entinen vaimo selvitti minulle suhteen todellisen laadun, miehellä oli alkoholiongelma yms. valehteli aivan kaikesta. Mies ei tietenkään ollut kertonut tätä minulle.

Saimme kuitenkin tämän asian selvittyä puhuttua ja hän lupasi ja vannoi kyynel silmässä minulle muuttuneensa ja hakeneensa apua ongelmiin. Mies on muutenkin ihana, hyvä lasten kanssa, kiltti yms. ei juo enää, mutta se valehtelu. Eilen jäi ensimmäisen kerran kiinni minulle valehtelusta. Asia oli mitätön, mutta suureksi sen teki se, että viimeiseen asti hän valehteli.

Voiko tuosta parantua? Minä en enää jaksa epäilyjä ja valvoa öitä sen vuoksi, että mietin puhuuko toinen totta vai ei.

Epäsosiaalinen persoonallisuus – Wikipedia

 

["uhri"]

Kun luen teidän muiden kirjotuksia tuntuu, että olisin itse kirjoittanut kaiken! Mutta pakko sanoo, mun exä kyl vetää pohjat! Vuosi sitten kun alettiin seurustelemaan ihmettelin heti alkuun miksei hän ikinä halunnut käyttää ehkäisyä kunnes kerran, se alkoi itkemään mulle kuin pieni lapsi ja kertoi ettei hän voi saada lapsia, tottakai uskoin, kunnes kuukautta myöhemmin olinkin raskaana!! Samoin kävi kun hän itki ja kertoi, että hänellä on kasvain, kiinni toisessa keuhkossa, sainkin tietää ettei hänellä koskaan mitään syöpää ole ollut! Harmi vaan, että sain tietää sen vasta sillon kun poika oli jo syntynyt ja olin jättänyt mieheni! KUKA VALEHTELEE TÄLLASISTA ASIOISTA????
Syy miksi jätin hänet oli hänen alkoholi ongelmansa, jota hänellä omasta mielestään ei ollut, mutta kaikkien lupausten jälkeen hän aina uudestaan retkahti juomaan, lähti omille teilleen, ja kaiken syynä olin aina minä! Nyt hän on juonut siitä asti kun olen jättänyt hänet, hän uhkailee, syyttää, kiristää jne mua melkein päivittäin! Eikä häntä kiinnosta oma lapsensa. Olen vielä nuori, koulu kesken ja nyt olen yksinhuoltaja äiti, aina ei ole helppoa!

 

["kuplis"]

Ei muutu. valehtelu voi muuttaa muotoaan, olla osasta rehellinen, mutta ei kaikesta. Anna olla alkuunsa. Pahoitat vaan omaa mieltäsi tuollaisen kanssa.

 

[surua]

Sain viikko sitten tietää, että olen 1½ vuotta rakastanut patologista valehtelijaa. Uskoin ja luotin. Putosin todella korkealta. Kun asiat alkoivat olemaan siinä pisteessä, että valheista ei enää olisi selvinnyt, mies katosi sanaakaan sanomatta mun ja mun lasten elämästä. Sulki puhelinliittymän. Muutti pois. En ymmärrä mistään mitään. Onko mun rakkaus ja mun elämä todella perustunut valheelle koko tämän ajan... Koska rakkaus kuolee mun sydämestä? Koska kiukku saa valtaa niin ettei enää tunne rakkautta? Pitää aloittaa kaikki aivan alusta. Olisin halunnut tavata edes kerran. Katsoa silmiin. Palauttaa hänen tavarat, haluaisin omani takaisin. Tiedän että se ei ole mahdollista, en saa ihmistä kiinni. Takaisin en miestä halua. Joskus huomaan olevani onnellinen että pääsin pois. Nyt ei tunnu siltä. Nyt sattuu ja on kova ikävä.

Voi, kuulostaa niin tutulta. Minä en onneks ehtinyt miehen kanssa seurustelemaan kuin kolme kk. Vasta viimeisinä viikkoina alkoi paljastua kaikkea. Ei hänellä ollut asuntoa, eikä lastakaan. Siis hän oli todellakin keksinyt itselleen ihan uuden identiteetin. Enpä olisi voinut kuvitella tälläistä, ja vielä vähemmän omalle kohdalle. Mutta yritän jatkaa elämää, vaikka sattuu. Niin muuten, kun valheet alkoi paljastua, hän ei koskaan enää vastannut viesteihin/soittoihin. Tätä ennen meillä oli todella tiivistä yhteiseloa.

 

[surullinen uhri täälläkin]

Tapailin kaksi vuotta miestä, joka ensin kertoi olevansa eronnut. Sitten ero oli vireillä ja hän on muuttanut omaan kämppään työpaikallaan. Hyvä niin, ei olisi ollut järkeä heti muuttaa yhteen. Muuttoa yhteen alettiin suunnitella, talo löytyi, remontti tehtiin. Niemi muutti kaiken paitsi, ettei mies muuttanut. No, muutan ensi viikolla kun ero on valmis; se oli vastaus ihmettelyyni. Viikon puolivälissä hän lähti pariksi päiväksi reissuun tyttäriensä kanssa. Soitin ja kysyin, "minne olette menossa" hänen tyttäreltäänn, jonka olin tavannut. Vastaus kuului: Isä on äidin kanssa Lapissa lomalla. Ei hän ollut koskaan muuttanut pois kotoa, ei ollut mitään eropapereita. Täällä nyt pakkailen tavarani laatikoihin - ei vaan ole mitään paikkaa minne mennä. Varokaa valehtelijoita, seuraukset ovat vaikeita, kalliita - he eivät ota mitään vastuuta valheistaan, aiheuttamista ongelmista, kustannuksista jne

 

[ei voi]

Jos on epäsosiaalinen persoonallisuus (psykopaatti) niin he valehtelevat yhtä usein kun hengittävät. Ei toivoa tulevaisuudesta sellaisen kanssa.

 

[henniz]

Aivan hirveää lukea teidän kokemuksista! Ei ole sanoja... muutakuin et yrittäkää jaksaa. Uskomatonta... Kun on tällainen kuin minä, uskoo et ihmiset on hyviä, loppujen lopuksi HYVIÄ sydämmessään. Ei pysty käsittään et jotku on valehdelleet kaiken...identiteettiään myöten.. Voi kamala. Tulipa kamala olo..
Sanaton..

 

[auttakaa]

Minä rakastuin poikaystävääni täysin, tuntui etten ollut tiennytkään rakkaudesta mitään ennenkuin tapasin kyseisen henkilön.. Aluksi olimme kavereita, ja nopeasti meistä tulikin oikein sydänystävät. Minulla oli siihenastisen elämäni heikoimmat hetket menossa-ja välillä meni liian lujaakin. Kuinka ollakkaan muutimme saman katon alle, ja pikkuhiljaa rupesimme seurustelemaan.. En ollut koskaan elämäni aikana ollut niin onnellinen ja rakastunut. Elämäni rauhoittui, mutta huomasin että elätän vähillä tuloillani tätä ihmistä. Maksoin kaikki vuokrat, ostin ruoat, tupakat jne..Miehellä ei ollut koskaan omaa rahaa. Hän kertoi omasta avioerostaan,siitä kuinka oli saanut ex-vaimonsa rysänpäältä kiinni töistä tullessaan. Entisen vamon kanssa oli kuulemma ollut 7 vuotta yhdessä-joista kolme naimisissa ( totuus yhdessä vuosi-ja naimisissa alle vuosi ja avioero). Mieheni kertoi taarinoita elämästään hyvin avoimesti, myös aiemmasta huumeongelmastaan- ja että minun vuokseni pystyi lopettamaan aineien käytön. Pikkuhiljaa huomasin että minun sosiaalinen elämä (ystävät) katosivat ympäriltäni, mieheni huomasi aina heissä jotain vikaa ja kertoi heidän valehtelevan ja puhuvan minusta pahaa seläntakana-kertoi aina varovasti, eikä kuulemma halunnut minun loukkaantuvat muiden puheista (tosiassa ystäväni olivat kauhuissaan millaisen ihmisen kanssa olen yhdessä). Pikkuhiljaa koko tukiverkostoni oli syöty ympäriltä pois-huomasin kuinka riippuvaiseksi olin alkanut hänestä tulla..vietimme paljon aikaa yhdessä-liikuimme paljon ja puhuimme. Häne kertoi omista työpaikoistaan ja jopa omasta sairaudestaan-ihmeellisesti parantuneesta syövästä (kertaakaan hän ei syönyt lääkkeitä eikä käynyt lääkärissä, kärsi vain vieroitusoireista). Pikkuhiljaa erkanin omasta maailmastani,omista ihmisistäni, eikä minulla ollut muuta kuin hän..
Olemme menettäneet asuntomme 5 kertaa, hän on jopa välillä väärentänyt vuokranmaksu kuitit, kun palopuheen kanssa on ilmoittanut että minun ei tarvitse tässäkuussa vuokraa hoitaa, vaan hän haluaa osallistua kuluihin.. No-täyttä paskapuhetta jokainen sana.. Oli maksettu väärälle tilille, entiselle vuokranantajalle, tai mennyt suoraveloituksena muihin laskuihin..no mihin muihin laskuihin rahaa olisi voinut mennä kun minähän ne maksoin. Jatkuvat paniikit rahan järjestämisestä, totuuden etsimisestä pienimmissäkin asioissa tuntui raskaalta. Mies selitti perineensä rahaa kuolleelta isältään, ja tappelevansa muiden sukulaisten kanssa asioista koska he käyttivät varoja väärin (totuus :koko lähi suku sosiaalitoimiston varassa)
Tässä vaiheessa pidätte minua varmaan totaalisena idioottina-sillä kun kerron että olen vieläkin yhdessä kyseisen ihmisen kanssa-OLEN TÄYSIN PUUTUNUT-TURTA-VÄSYNYT JA LOPPU!!!!!!!!!
Mies on valehdellut kaikesta, häntä ei saa epäillä mistään asioista, sillä hän suuttuu..lisäksi hän on äärimmäisen vainoharhainen kaikista miespuolisista ystävistäni, tai muutoinkin elämääni tulevista uusista ihmisistä. Heillä kaikilla on luurankoja kaapissa-hän jopa selittää naama peruslukemilla että pääsee käsisksi ystävänsä kautta näkemään näiden ihmisten pankkisaldot.. täyttä vainoharhaa ja minusta tuntuu että olen sairastunuut itsekkin, ja silti tunnen jatkuvaa syyllisyyttä koko olemassa olostani. voin yksinkertiasesti niin pahoin, että olen harkinnut tekeväni itselleni jotain-koska en enään jaksa. Elämästäni on tullut pahin painajaiseni-ja tuntuu etten uskalla enään sanoa ajatuksiani ääneen-vaikka ennen olin vahva mielipiteistäni, aktiivinen ja elämäniloinen ihminen. Nykyään näen pelkkää pahaa, ja ainoa pelastukseni on minun äitini. Vanhemmilleni en ole uskaltanut kertoa asioista-sillä pelkään jättää tämän ihmisen,hän on kertonut että pystyy tuhoamaan kenentahansa elämän omilla suhteillaan ja kontakteillaan.
Tämä selitys on sekava,mutta en tiedä kenen puoleen kääntyä-mistä saada apua-mitä tehdä.
Tilanne on tällähetkellä niin paha-että menetän asuntoni-minulla ei ole minkäänlaista turvaverkostoa, rahat täysin loppu-ei mitään millä elää. Vierelläni täysi muukalainen josta en pääse millään eroon. Tuntuu että kaikki yritykseni ovat turhia. Ainoa asia jonka tiedän nyt-minun on pakko tehdä jotain. Mutta mistä löydän mihinkään voimia, valoa ei ole missään,tämä ihminen on tuhonnut minut-ja minä olen itse syypää siihen että annoin hänelle mahdollisuuden siihen.

 

["vieras"]

Et vaan ole mun ex-mieheni kanssa? En ole kyllä tälle uudelle jutellut, kun he tietysti ovat kuherruskuukaudella milloin kaikki on hyvin. Tämäkin valehteli ihan hirveästi, ja minä tyhmä uskoin kun hän silmiään räpäyttämättä vannoi asian olevan kuten hän sanoi, ja sitten vielä syytti minua vainoharhaiseksi kun en uskonut. Erittäin ovela valehtelija, joka tiesi, että niin kauan kuin minulla ei ollut todistetta tai hän ei itse myöntänyt mitään, niin en voinut sille mitään. No sittenhän lopulta paljastau vaikka mitä, heroiininkäyttöä, lääkkeitä, kovia huumeita, aserikoksia, ryöstöjä... Lopulta jäi kiinni sarjasta myymälävarkauksia, ja kun avasin yhden kirjeen joka oli käräjäoikeudesta tullut, selvis että niitä varkauksia oli yli 20, ja hän oli myöntänyt vielä vaikka kuinka monta lisää. Nyt tää uusi tyttö on nuori vasta, ja suhde vasta alussa. En usko pätkääkään, että se on sille kertonut "värikkäästä" taustastaan. Siis kauheempaa yllätystä ei voi rakastuneelle naiselle tullakaan kuin jos tietää sellasia asioita.

Tässäkin miehessä on hyviä piirteitä, ja hänellä on kyky saada kavereita helposti ja on niin parasta kaveria. Mutta heti kun silmä välttää niin puukottaa selkään. Säälin sitä uutta tyttöä, sillä on vielä lääkehörhöilyt ja humalapäissään tappelut edessä, sekä valehtelu ja kieroilu... Voi voi. Jotkut eivät vaan muutu. Jos ihminen ei ole 37-vuotiaana vielä oppinut virheistään, se ei IKINÄ opi. Pahat tavat ovat niin tiukassa, että ne tulee jo automaattisesti.

 

[auttakaa]

kuullostaa äärimmäisen tutulta touhulta. Tämä ihminen kenen kanssa olen ON ÄÄRIMMÄISEN KIERO, kuin olisit vienyt sanat suustani. Mutta niin uskomattomat tarinat olen kuullut, ja tämä ihminen pystyy kirkkain silmin selittämään asiat,ja väittää kaikki asiat vaikka jääkin valehtelimisesta kiinni.. Tuntuu että koko elämä on mennyt suoraan sanottuna vituksi. Mies jaksaa esittää että kaikki hyvin jne, mutta ainoa pyrkimys uusissa tuttavuuksissakin on rahallinen tai mikä tahansa hyöty, esimerkiksi en halua/uskalla jättää sekunniksikaan kaksistaan sukulaisten kanssa-pelkään että on lainaamassa jotain mitä ei koskaan maksa tai palauta. Samat rikokset on tälläkin takana-tutulta kuullostaa...hohhoijaa,,, puhutaankohan me samasta ihmisestä.... minä voisin jatkaa loputtomiin mutta se ei auta-minä yritän ainoa selvitä..jollakin oppilla..

 

["anu"]

Minä olen leski ja sanoi et hän on myös leski ,,,,et rattijuoppo oli ajanut hänen vaimonsa kuoliaaksi .Mut todelillisuudessa hän oli itse ampunut oman vaimonsa. Ja ei siinä vielä kaikki ollutkaan oli vielä paljon muuta mut siitä sitten myöhemmin.

 

["Pettynyt"]

Voisin nyt kertoa oman kokemukseni tälläisestä ihmisestä... Seurustelin noin vuoden verran patologisen valehtelijan kanssa ja valitettavasti ei suhteesta jääny käteen oikeestaan mitään hyvää. Tämä mies valehteli joka asiasta ja niinkuin tässä lukiessani huomasin muillekkin niin käyneen niin myös tämä suhde perustui valheseen täysin. Tämä mies seurusteli samaan aikaan myös toisen naisen kanssa kun me seurustelimme ja sen lisäksi hänellä on yksi lapsi vielä eri naisen kanssa ja myös tämän exän kanssa hänellä oli myös juttua samaan aikaan kun seurustelimme. Ja kaiken tämän selvittyä hajosin itse täysin. Tämä kyseinen mies osasi olla niin ihana ja "uskottava" aluksi mutta ajan kuluessa kun hän alkoi jäädä kiinni valheistaan niin alkoi charmikin kadota. Silti olin niin korviani myöten rakastunut että vaikka kaikki ympärillä sanoivat että lopeta jo toi ennenku satutat itteäs vielä enemmän niin en tajunnu lopettaa. Loppujen lopuksi itselleni siis jäi suhteesta täysin särkynyt sydän ja kyvyttömyys luottaa keneenkään joten suosittelen todella harkitsemaan vahvasti ennenkuin alkaa suhteen patologisen valehtelijan kanssa. Sitä valehtelun määrää oli vaikea nähdä suhteen aikana mutta sillä miettimisellä nyt myöhemmin oikeasti tappaa itsensä kun miettii miten monet asia loppujen lopuksi olikin täysin valhetta.
Patologiset valehtelijat eivät muutu koska he ovat ottaneet valehtelusta tavan selvitä elämästä ja sen makuun päästyä on hyvin pienet mahdollisuudet muuttumiseen...

 

[typerys]

Surullista ja niin tuttua luettavaa. :/ Itsellänikin on ollut jokin suhteentapainen tämänkaltaiseen mieheen.

Tämä mies eli ja elelee yhä sossun tuella ja tekee sivussa jotain hämärähommia. Hän itse kertoi, että hänellä on joitakin isompia ja pienempiä rötöksiä takanaan, mutta vannoi olevansa nykyään täysin muuttunut mies.
Mies oli hyvin taitava puhumaan ja muutenkin sai vaivattomasti solmittua uusia kaverisuhteita - lähinnä naisista, joka saikin minut epäilemään, että hän on ns. pelimies. Hän kuitenkin vakuutteli, että he ovat vain kavereita (vaikka lähes kaikkia oli todellisuudessa pannut ja pani edelleen, erään kanssa hänellä oli myöskin jokin suhteentapainen viritys). Kuitenkin nämä kaverisuhteet kariutuivat nopeasti ja hän muutenkin usein riitaantui ihmisten kanssa. Lisäksi hänellä tuntui olevan useita vihamiehiä (=paljastui myöhemmin velkojiksi), hän välttelikin liikkumasta yksin kaupungilla. Myöhemmin paljastui, että hän oli veloissa lähes kaikille tutuilleen, hän oli menettänyt luottotietonsakin. Hän maksoi lainoja uusilla lainoilla.

Hän pyöritti lisäkseni jopa 2-4 naista yhtä aikaa vuorotellen, hänellä olikin kai jokaiselle viikonpäivälle eri nainen. Lisäksi viikonloppuisin hän lähti kavereineen johonkin muuhun kaupunkiin juhlimaan (=selvisi myöhemmin, että lähti iskemään yhden illan panoja, joita bongaillut treffisivuilta). Hän lainaili "vakkareilta" (minä mukaan lukien) rahaa esim. auton kunnostamiseen tai bensarahaan (=että pääsisi muita naisia kyydittämään!). Usein hän myös pyysi rahaa esim. jonkin sairauden varjolla lääkkeisiin tai kissan ruokaan pieniä summia kerralla (joista kertyi sitten ajan kuluessa opiskelijalle suurehko summa) ja lupasi maksaa heti takaisin, kun saa "tilin". Sain odotella rahoja kuukausikaupalla, eikä hän vieläkään ole maksanut minulle kaikkea. En ymmärrä, miten hän sai minut ylipuhuttua lainaamaan, koska se on vastoin periaatteitani. Hän oli varsinainen manipuloinnin mestari. Hän lupasi usein soitella tai tulla käymään, mutta monet kerrat sain turhaan miestä odotella, ilmeisesti hän oli löytänyt muualta kivempaa seuraa, enkä enää myöhemmin jäänyt odottelemaan häntä, vaan menin omia menojani. Sitten hän oli mustasukkainen (en ole vieläkään varma, oliko tosissaan vai ei), jos lähdin baari-iltaa viettämään kavereideni kanssa, hän epäili koko ajan minun käyneen "muissa miehissä" (= kuvitteli kai minun tekevän samaa kuin hän itse). Myöhemmin lueskeltuani hänen vanhoja, lähettämiään tekstareita huomasin hänen valehdelleen useissa asioissa.

Jätä sinäkin se mokoma turhake, suhde on täysin tuhoon tuomittu. Säret suotta itsesi.

 

["Mummeli"]

Ei muutu valehtelija. Todistettavasti se saattaa vielä periytyäkin.
On todella hirveää kuunnella näitä ihmisiä, kun en voi sanoa päin naamaa, että valehtelet. En vain voi, koska en halua jatkaa tällaisia keskusteluja. Valheet ovat vielä sitä luokkaa, että niillä ei ole mitään merkitystä tässä elämässä. Ne eivät haittaa ketään, ainoastaan tuo valehtelu.

 

[liian kauan]

Tulipa tuttu olo kun luin näitä juttuja. Valitettavasti ei ne muutu.. Keksii aivan uskomattomia tarinoita hoidetuista asioista joita ei koskaan ole hoidettu. Kiinnijäätyään vannotaan muutosta ja uutta elämää niin kauan kun antaa uusia mahdollisuuksia satuttaa vain ja ainoastaan itseään kunnes huomaa olevansa itse aivan loppu ja hermoraunio. Ja luonnollisesti eron tullessa valehtelee sen itselleen edulliseen muotoon. Kunnes löytyy uusi hölmö joka uskoo näihin satuihin ja itse katselet sydän kylmänä kuinka taas yksi ihminen rikotaan valheilla. Kamala sairaus.

 

["minä vain"]

Minä olen myös avoliitossa patologisen valehtelijan kanssa. Ollut jo vuosia. Kyllästyin viimein jatkuvaan valehteluun ja laitoin valheille sakon. Valehtelu maksaa.

 

[semuija]

Huh mitä tarinoita! Kyllä ihmisestä voi olla "moneksi" kun se mieli sairastuu pahemman kerran.

Mutta voisiko ap.n tapauksessa olla kyse ihan kiusanteosta? Tarkoitan tässä sitä hammasharja-jupakkaa. Siis jos se mies huomasi, kuinka ap:ta alkaa sieppaamaan ja alkaa jankuttamaan jostain hampaan pesusta, niin lähti ihan kiusallaan vetämään siitä tarinaa? Hänhän lopuksi tokaisi, ettei täällä etes ole koko harjaa mukana. No, tämä on yksi vaihtoehto.

Itse täällä oon joskus myös kirjoittanut kurjasta kohtalostani kun tapasin miehen joka asuikin vielä exänsä kanssa, toisella paikkakunnalla. Välimatkan vuoksi tätä kaksoiselämää hän pystyi viettämään tietämättäni 5 kuukautta. No, tiemme erosi ja nyt olemme taas yhdessä. Tuossa ajassa kun se rakkaus kuitenkin kerkesi syttyä. Valhetta, tosin pienempää on tullut esiin tuonki jälkeen ja itsekään en usko, etteikö hän vieläkin valhetelisi. Tosin olen ottanut asenteen, että "hänenpä on häpiä kun niin tekee". Ne valheet kun ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole minun elämään varsinaisesti vaikuttanut. No, luotto on tietty ihan olematon tämmöiseen kumppaniin ja en usko,että ikinä edes muutetaan yhteen, raha-asiatkin kun on mies niin sössinyt,että en halua sellaiseksi vastuu-kumppaniksi sellaista ihmistä. Mutta nyt on hyvä näin, muutoin elämämme ja suhteemme voi hyvin.

Ap saikin tähän ketjuun sitten todella paljon palautetta - hienoa!

 

["Jensku"]

Meillä mun äiti meni naimisiin patologisen valehtelijan kanssa josta meillä siis ei ollut hajuakaan! Elettiin onnellista perhettä 2 ja puol vuotta.. sillä välissä mies oli kerennyt kosia äitiä, he menivät naimisiin, oltiin "ostamassa" taloa ja ottamassa lainaa.. todellisuuudesssa mitään taloa mies ei ollut edes kuvittelevansa hankkivan, antoi meidän pakata tavaroitamme hänen nenän edessä ja suunnitella uusia kalusteita uuteen taloomme ja muutenkin iloita muuttoa uuteen hienoon omakotitaloon. Mitään lainaakaan mies ei ollut hankkimassa koska hänen poikansa edellisestä avioliitosta sattumoisin kertoi ettei isäällään ole ollut luottotiedot moneenmoneen vuoteen kunnossa, eli siis hän oli valehdellut meille kaikesta yhteen muuttamisesta, yhteisestä lainasta jota äitini ja mies maksaisi eteenpäin 25 vuotta.. mies oli itse käynyt ostamassa oikein muuttolaatikoita mihin voisimme sitten pakata, ite oklin saanut huoneen melkein tyhjäksi.. noooh siis aamulla vietiin äidin kanssa mies töihin niinkuin joka aamu kaikki sujui normaalisti, mies sanoi vaan olevansa vähän pidempää töissä, Kun äiti tuli kotiin ihmetteli hän kun miestä ei vieläkään näy, hän sitten yritti tavoittaa miestään mutta ei vastannut, sitten tämä kyseinen mies laittoi viestiä että on muka kiire ja soittaa myöhemmin, no ei siitä kuulunu mitään niin äiti sitte laitto viestin että onko sattunut jtn niin ei siihen sitten vastannu ja lähetti viestin sen jälkeen että hänessä ei ole miestä soittamaan ja poistuu maasta. Ton päivän jälkeen joka siis oli yksi päivä ennen muuttopäivää ei sitten hänestä kuulunut pariinpäivää kunnes laittoi viestin että turhaa pitää häneen yhteyttä että ei aio vastata saati sitten selitellä... ! Ei oltais ikinä uskonut miehestä MITÄÄN tälläistä !!! Hänen poikansa mukaan hän on aina valehdellut mutta ei mitään tälläistä omasta isästään olisi ikinä uskonut.. Mies tuntui niin rehdiltä, ihanalta ja luotettavalta, olikin sitten liian hyvää ollakseen totta Eikö kuulostakkin patologiselta valehtelijalta?

 

[maisunen]

Hah, tutulta kuulostaa. Oma faijani täysin samanlainen. En usko jotta voi muuttua ja on surullista jotta moni nainen luulee "parantavansa" alkoholisoituneen miehen... :/ Ne ongelmat tulee kyllä ajan myötä takaisin, vaikka kuinka olisi "lopettanut".

 

["ninni"]

Voi kai siitä parantua, mutta itse en jäisi harjoittelualustaksi.

 

[madametussu]

[QUOTE="ninni";25903478]Voi kai siitä parantua, mutta itse en jäisi harjoittelualustaksi.[/QUOTE]

Patologinen valehtelija ei voi parantua, koska hän saa suurta tyydystystä valehdellessaan, tuntee tekevänsä oikein, luulee olevansa esim tämän maan presidentti. Hän voi myös luulla keksineensä avaruuslentämisen ja jos haluaisi parantaa patologisen valehtelijan, pitäisi periaatteessa antaa hänelle kaikki mitä hän luulee, loppu elämän ajan, koska hän keksisi aina uusia juttuja, mahdotonta.

Yleensä kyseessä on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, joka on miehillä kolme kertaa yleisempää kun naisilla, silloin yleensä valehdellaan oman edun vuoksi tai koska halutaan vältellä noloja tilanteita / riitoja. Patologinen valehtelu on sitten paljon vakavempaa jossa todella luullaan olevansa kaikkea mitä ei voi olla tai edes tulla koskaan olemaan.

Olen yrittänyt vuodenpäivät selvittää mikä mieheni on miehiään ja olen tainnut vastauksen löytää

 

[Silja.S]

Tämä on niiiiiin tuttua! Minulla nuorena oli mies, jonka kanssa elin avoliitossakin, hän oli patologinen valehtelija. Yksinkertaisetkin asiat, missä ei ollut mitään syytä valehdella, häneltä ne valheet vaan lipsahtivat. Siitä yritettiin eroon ja paljastui, että se valehtelu oli kokoaikaista. Se oli oikeasti kuin sairaus, jolle mies ei mahtanut mitään. Ei toivoakaan, että olisi päässyt eroon, vaikka itsekin tosissaan yritti.

Viimeisin exäni oli niin hyvä valehtelija, että epäilin todenpuhetta valheeksi ja valhetta totuudeksi. Yksinkertaisesti puhui totta huonommin ja vaikeammin kuin valehteli. Saattoi katsoa silmiin ja puhua maat taivaat täyteen paskaa ilmekään värähtämättä, mutta totuutta piti kiskomalla kiskoa ja lopulta, kun se sieltä tuli, tuntui kuin mieskin olisi uupunut sen sanomisesta, niin koville se otti. Silläkin kertaa yritettiin siitä eroon, mutta taustalla oli myös paljon muuta (mahdollisesti luonnehäiriö), joten arvaatte, ettei siitä mitään tullut. Meni muka hoitoonkin ja teeskenteli käyvänsä tapaamisissa, mutta lopulta paljastui, ettei ollut käynyt kuin yhden ainoan kerran. Muut kerrat oli notkunut kaupungissa ja ottanut omien sanojensa mukaan "omaa aikaa". Hän myös valehteli koko menneisyytensä ja sepitti olemattomia ihmissuhteita ja vääristyneen kuvan hänen isä-poika suhteestaan ym. ym. Eikä tuntenut valehtelustaan mitään syyllisyyttä.

Eli ei patologinen valehtelija pääse siitä ikinä eroon, mutta valehtelun syyt voivat olla moninaiset. Voi olla niin kuin tuo nuoruuteni avokki, joka oli alunperin alkanut valehtelemaan, koska pelkäsi puhua totta (lapsuuskodissaan) ja se valehtelu oli sitten jäänyt päälle. Tai voi olla luonnehäiriöinen, tunteeton, valehtelija, joka ei vaan jaksa välittää totuudesta. Itse koin, että molempien valehtelija-tyyppien kanssa oli mahdoton elää.

 

[avalonia]

paljon on kirjoitettu sellaista, johon voin yhtyä. Tässä minun tarinani.

Tapasin miehen, joka oli sosiaalinen, hauska, huomaavainen ja avoin. Hän kertoi alusta asti paljon itsestään ja muistankin ajatelleeni, että onpa ihanaa kun joku osaa noin hyvin ilmaista itseään... No, varmaan puolet (vähintään) osoittautuikin sitten aivan täydeksi bullshitiksi. Tämän valitettavasti sain selville vasta vuosia myöhemmin... Sen jälkeen, kun olin mennyt hänen kanssaan naimisiin, saanut lapsen ja rakentanut talon. Valehtelu oli suhteessamme mukana alusta alkaen, mutta hän oli niin hyvä manipuloija, että sai minut kuvittelemaan että olen niin pelottava ettei minulle aina uskalla sanoa totuutta...! Neljän vuoden avioliiton aikana ehti tapahtua paljon. Hän valehteli laskuista, rahatilanteesta, töistään, flirttaili ja lähetteli viestejä toisten naisten kanssa selkäni takana, sain kiinni myös seksitreffisivustolle rekisteröitymisestä... Mutta pahin oli se, että rakennusaikana hän sai ilmeisesti jonkin sortin hermoromahduksen ja lähti maasta ottaen mukaansa raksaprojektirahojamme. Tämä tapahtui muutama päivä ennen joulua. Joulun jälkeen hän tuli takaisin, esitti uhria ja pyysi apua - minä sitten tietysti raahasin lääkäriin jne jne. Häntä piti ymmärtää, hänellä oli vaikeaa - ja minulla ei saanut olla minkäänlaisia katkeruuden tai petetyksi tulleen tunteita, vaan piti olla tukena ja kuunnella häntä.

Avioeromme tuli voimaan pari kuukautta sitten, ja nyt voin hengittää. Valitettavasti lapsen takia joudun ihmisen kanssa tekemisiin säännöllisesti, ja hän valehtelee edelleen surutta päivittäin, tai aina kun olen hänen kanssaan puhelimessa tms. Tänään viimeksi taas jäi kiinni niin tyhmistä valheista ettei voi muuta todea kuin että se todellakin on sairaus - valehtelua silkasta valehtelemisen ilosta.

Alkuperäiselle sanoisin, että LÄHDE. HETI. Minä kadun menetettyjä vuosiani, enkä toivo sinulle samaa.

 

[avalonia]

piti vielä sanoa, että minunkin exälläni taustalla oli lapsuudenkodin traumat (väkivaltainen isä, koulukiusaaminen yms), ja valehtelusta oli tullut tehokkain selviytymis- ja pakokeino. Herra on kuitenkin jo 40v joten tuskin tulee oppimaan uutta toimintamallia tässä elämässä...

Ymmärtää voi sairasta ihmistä, mutta sietää ei tarvitse.