Voiko pelkästään huono itsetunto saada aikaan agressiota ja väkivaltaista käutöstä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen 43v mies ja olen aina ollut taipuvainen jonkinlaiseen agressioon..
Vellon ajatuksissani ja ajattelen, että kuinka huono olen ja se on lamaannuttanut yleisen toiminta kykyni ja laukaisee agressioita jotka purkautuvat muihin tarpeeksi vihaisena tai humalassa.
Olen miettinyt, että voiko tosiaan tämän kaiken takana olla vain huono itsetunto vai jokin mt sairaus?

En näe tai kuule harhoja, mutta olen koko ikäni kokenut isäni pitävän minua huonona ja hän yhäkin "puhuu" ajatuksissani..
Siis ajattelen, että isä ajattelee näin ja näin ja se saa minut vihaiseksi ja toiminta kykyni arjessa heikkenee. En ole edes varma onko tässä 100% perää kaikessa.

Eli mikähän sairaus minua vaivaa?
 
En ala diagnosoimaan enkä sairauksista tiedä, mutta minulla on eräs kaveri joka kanssa ei pääse negatiivisista ajatuksista irti. Hän piehtaroi itsesäälissä ja käy kaikkia vanhoja epäreiluuksia läpi päivästä toiseen ja lisää uusia siihen päälle sitä mukaa kun niitä tulee. Sitten sopivasti ärsytettynä räjähtää hetkessä. Kun tulee puhe tietyistä aiheista tai tapahtumista tai ihmisistä, joita kohtaan tuntee kaunaa.

Välillä tuntuu, että mies nauttii siitä kun saa olla uhrina ja yksin koko maailmaa vastaan. Mutta tervettä se ei ole eikä varmasti paranna elämänlaatua. Jos vain oppisi ottamaan iisistä ja olemaan välittämättä mitättömistä asioista, niin voisi varmasti paremmin. Vähän sellaista wellnes-ajattelua kehiin.
 
Olen 43v mies ja olen aina ollut taipuvainen jonkinlaiseen agressioon..
Vellon ajatuksissani ja ajattelen, että kuinka huono olen ja se on lamaannuttanut yleisen toiminta kykyni ja laukaisee agressioita jotka purkautuvat muihin tarpeeksi vihaisena tai humalassa.
Olen miettinyt, että voiko tosiaan tämän kaiken takana olla vain huono itsetunto vai jokin mt sairaus?

En näe tai kuule harhoja, mutta olen koko ikäni kokenut isäni pitävän minua huonona ja hän yhäkin "puhuu" ajatuksissani..
Siis ajattelen, että isä ajattelee näin ja näin ja se saa minut vihaiseksi ja toiminta kykyni arjessa heikkenee. En ole edes varma onko tässä 100% perää kaikessa.

Eli mikähän sairaus minua vaivaa?
Et sä sairas ole. Mutta kannattaa käydä juttelemassa terapeutille tuosta isäjutusta.

Lopeta negatiivisessa vellominen ja käsittele vain pakolliset huonot asiat.
Opettele kiitollisuutta, ota arjesta ne iloiset asiat irti. Olet hengissä, sulla toimii todennäköisesti kaikki aistit, pystyt nauttimaan luonnosta. Täällä ei ole sotaa, jne.

Ja tuo ei ollu sit jonku täti-ihmisen lässy-oppikirjasta vaan asioita, jotka pitää mun päätä pinnan yläpuolella.
 

Yhteistyössä