Käsitteen tasolla voisi asiaa purkaa siten, että tällaisessa tapauksessa kyse alkaa olla jo armahtamisesta. Eli siitä, että ihminen kokonaisuudessaan annetaan anteeksi tai siitä, että annetaan anteeksi kaikki - myös ne, jotka ovat anteeksiantamattomia.
Niin kuin moni muu tunteen tasolla kulkeva asia, voi pettäminenkin olla sellainen, johon ei ole mitään syytä - ei ainakaan järjellistä. Niinpä asiaa käsitellessä saattaa tulla hakattua päätä seinään kerta jos toinenkin. Pettäminen on asia, joka monessa tilanteessa (ei toki aina) on anteeksiantamatonta eli asia, jonka vääryys tuntuu käsittämättömältä. Silti minkään anteeksiantaminen ei ole mahdotonta ja väittäisin, että elämässä anteeksiantamattomista teoista armahtaminen on jopa välttämätöntä. Ihmisiähän me täällä olemme jokainen ja siten jokainen voi yhtä lailla tehdä virheitä. Jos vain mitenkään voit, mielestäni sinun kannattaa yrittää antaa anteeksi.
Vielä olennaisempaa kuin anteeksianto, on se, miten suhteenne kehittyy tästä eteenpäin. Sinulla saattaa olla haluja, jotka eivät edistä suhteen jatkumista, jos sitä haluat. Esimerkkinä vaikka se, että haluat kostaa miehelle, kenen kanssa vaimosi on sinua pettänyt. Mielestäni kannattaisi toisten suhteiden vahingoittamisen sijaan keskittyä omaan. Lisäksi ongelmaksi saattaa tulla se, että toiseen on vaikea luottaa ja että tekisi mieli kostaa täten vaimollekin jotenkin se, miten kärsit. Joka tapauksessa aina suhteessa eläminen on "petollista luottamusta toiseen". Suhde ei epäilystä parane - päin vastoin. Pettämisen uusiutuminen on todennäköistä, jos vaimosi alkaa kokemaan suhteenne ahdistavana.
Tärkeää on huomata se, että jos armahdat, armahduksen täytyy olla täydellinen. Armahdus ei tarkoita sitä, että suhteenne jatkuu, vaan sitä, että et aseta mitään uusia vaatimuksia vaimollesi etkä kosta pettämistä kenellekään.
