Voiko puolisoa enää "alkaa rakastaa" uudelleen?

[vieras]

Tyhmä otsikko, mutta en parempaakaan keksinyt.

Meillä tilanne, että kaksi lasta, molemmat pieniä. Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut, että en enää rakasta miestäni. Meillä on nykyisin paljon erimielisyyksiä ja näkemyseroja. Mies mm. tuntuu olevan sitä mieltä, että lastenhoito on naisen tehtävä, ja hän toimii monissa asioissa varsin itsekkäästi. Alkoholinkäyttönsä aiheuttaa meillä eripuraa (ei ota niin kauhean usein, mutta kun ottaa niin käytös on kamalaa). Tällä hetkellä musta tosiaan tuntuu, että en rakasta miestäni, ei tee mieli edes harrastaa seksiä hänen kanssaan tms.. Jos ajattelen loppuelämää hänen rinnallaan, en voi ajatella olevani onnellinen.

Ajatuksia? Onko tällaisessa tilanteessa mitään tehtävissä? Kellään muulla samanlaisia ajatuksia?

 

[vieras]

Mulla ollut joskus samankaltaisia ajatuksia, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt meillä menee paremmin kuin ikinä, täytyi vaan opetella puhumaan tunteistaan. Tosin meillä alkoholi ei liittynyt mitenkään asiaan.

 

[ap]

Mulla ollut joskus samankaltaisia ajatuksia, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt meillä menee paremmin kuin ikinä, täytyi vaan opetella puhumaan tunteistaan. Tosin meillä alkoholi ei liittynyt mitenkään asiaan.

Aivan. Meillä vaan yksi suuri ongelma on se, että mies ei ole lainkaan halukas keskustelemaan siitä, mikä suhdettamme hiertää. Hän hermostuu saman tien, jos yritän puhua asiasta, ja kääntää kaiken minun syykseni. Nalkutan yms yms.

 

[coatrack]

Auttaisko jos tulostaisit tällaisen parisuhteen roolikartan
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyomenetelmat/parisuhteenroolikartta/

ja plussilla ja miinuksilla merkkaisit joko yksin tai myös mies tekee oman paperinsa hyvin ja huonosti toimivat kohdat, ja sitten puhuisitte niistä ja ottaisitte yhden tai kaksi kohtaa kerrallaan parannettavaksi?

muoks. vasemmasta reunasta tuolla sivulla saa avattua tulostettavan paperin.

 

[vieras]

Mulla ollut joskus samankaltaisia ajatuksia, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt meillä menee paremmin kuin ikinä, täytyi vaan opetella puhumaan tunteistaan. Tosin meillä alkoholi ei liittynyt mitenkään asiaan.

Aivan. Meillä vaan yksi suuri ongelma on se, että mies ei ole lainkaan halukas keskustelemaan siitä, mikä suhdettamme hiertää. Hän hermostuu saman tien, jos yritän puhua asiasta, ja kääntää kaiken minun syykseni. Nalkutan yms yms.

Meillä tämä keskustelutaidottomuus oli minulla, mutta töitä se kyllä vaati että opppi keskustelemaan, mutta kuten jo sanoin niin kyllä kannatti, ja nykyisin ei mikään enää pääsekään ylisuureksi ongelmaksi kun heti puhutaan asiat halki.

 

[no]

Entä jos mies alkaa halveksimaan naisen ajatusmaailmaa ja pilkkaa toisen vakaumusta vaikka, voiko liittoa enää pelastaa, jos kumpikaan ei ole valmis joustamaan omastaan?

 

[muppe-78]

Kyllä voi. Meillä on ollut kaksi isoa asiaa ja yli ollaan päästy ja molemmat johtunu musta :ashamed:

 

[Vieras]

Meillä oli tuo sama ongelma. Viisi vuotta meni minun ihmetellessä, pitäisikö kuitenkin erota. Mies ei kyllä juonut missään vaiheessa, koska ei yksinkertaisesti juo ollenkaan. Ei pidä alkoholista.

Yritin minäkin väkisin keskustella, mikä mättää ja mitä pitäisi tehdä, vastaus oli aina en tiedä. Ja miehen mielestä nalkutin, kuten teinkin. Tämän vuoden alussa tein lupauksen itselleni, nyt asiat joko paranee tai tulee ero. Muutin omaa suhtautumistani, koska mies ei ollut halukas puhumaan. Aloin ajatella hänestä hyvää, kun ennen ajattelin vaan negatiivisia juttuja. Lopetin painostamisen. Aloin halailla ja suukotella miestä aina ohimennen.

Nyt tilanne on se, että mies haluaa viettää illat ennemmin meidän/minun kanssani kun koneella pelaten. Katsomme yhdessä leffoja, käymme syömässä, mikä tärkeintä seksi on palannut kuvioihin. Nykyään mieskin suukottaa minua ennen töihin lähtöä, käy halailemassa ja muutenkin ottaa paremmin huomioon. Voin sanoa, että olen rakastunut mieheen uudelleen.

Tiivistettynä, et voi muuttaa kuin omaa käytöstäsi. Mutta se saattaa kannattaa!

 

[k]

Mä juuri tänään mietin ja ahdistuin siitä etten voi koskaa enää tuntee RAKASTUMISEN tai IHASTUMISEN tunnetta, ellen sitten jatka elämääni ilman miestä.. Oon niin nuoriki vielä.. en tiiä mitä oikein teen tuon miehen kanssa, kun en tunne oikeastaan enää mitään... toisaalta haluaisin taistella mut en tiiä jaksanko, kun kaikki tuntuu niin epätoivoiselta. Toisaalta kaipaan vapautta (en puhu lapsista nyt). Jospa ootan taas yhden vuoden lisää tuleeko sitä tunnetta, toisaalta tiiän vaan tuhlaavani aikaa turhaan...

 

[vieras]

voi meillä se vaati hetken erillään olemisen. Tekis kyllä hyvää monelle pariskunnalle muuttaa hetkeksi toisista eroon. Kun on liian lähellä toista ei aina näe metsää puilta.

 

[ap]

Hyviä näkökulmia, kiitos niistä.

Ehkä pieni erossa olo auttaisi näkemään tilanteen selvemmin. Onneksi minulla onkin ensi kesänä mahdollisuus majottautua vähän aikaa erään ystäväni luona. Ja tokikin se alkuhuuma menee ohi.. Mutta en tiedä onko kyse pelkästään sellaisesta normikyllästymisestä, mielestäni ei. Lähinnä tuo käytös alkoholin vaikutuksen alaisena on asia, mikä minua miehen suhteen ahdistaa. Vaikka ei siis useasti otakaan. Mutta hän osaa olla todella ilkeä/inhottava humalassa. En pidä ajatuksesta, että joudun sellaista lopun ikääni katselemaan.

Hyvä pointti myös tuo, että omaa käytöstä voi muuttaa, toisen ei. Kiitos kaikille vastanneille!