musta tuntuu, etten enää rakasta miestäni...

[keijulaulu]

mulla on tunne, etten ehkä rakasta miestäni enää. :/
en tunne mitään, kun mies tulee lähelle, enkä haluaisi olla lähellä. ainoita tunteita mitä mies herättää, on erilaiset ärsytyksen tunteet... en osaa kertoa syytä tälle ja mua ahistaa..
samaa polkua ollaan kuljettu pian 7 vuotta, enemmän tai vähemmän onnellisena. hyviä hetkiä on ollut paljon, mutta niin myös pettymyksiä. lapsia meillä ei ole..
ajatuksissani olen vapaa, asun yksin ja teen mitä huvittaa. ahdistava ajatus olisi kertoa miehelle, että haluan erota, sillä en halua särkeä hänen sydäntään. hän kun luulee, että olen onnellinen.. oikeastaan en koe mitään järjellistä syytä, miksi haluaisin ottaa aikalisän, se vaan tuntuu ajatuksena todella hyvälle. nähdä, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
varsinaisia mielipiteitä en hae, mutta saa toki kommentoida. pakko vaan kirjoittaa johonkin nämä ajatukset, että eivät räjäytä päätä.

 

[prandöm]

Mulla sama. Tosin ollaan oltu vasta 5 ja puol vuotta yhdessä, ja yks pieni lapsi. Ei naimisissa mutta avoliitossa. Mies ku yks ilta sanoi rakastavansa, tajusin ettei mun olis tehnyt mieli sanoa takaisin.. sanoin kuitenkin, mutta valehtelin siis.

 

["..."]

mulla on tunne, etten ehkä rakasta miestäni enää. :/
en tunne mitään, kun mies tulee lähelle, enkä haluaisi olla lähellä. ainoita tunteita mitä mies herättää, on erilaiset ärsytyksen tunteet... en osaa kertoa syytä tälle ja mua ahistaa..
samaa polkua ollaan kuljettu pian 7 vuotta, enemmän tai vähemmän onnellisena. hyviä hetkiä on ollut paljon, mutta niin myös pettymyksiä. lapsia meillä ei ole..
ajatuksissani olen vapaa, asun yksin ja teen mitä huvittaa. ahdistava ajatus olisi kertoa miehelle, että haluan erota, sillä en halua särkeä hänen sydäntään. hän kun luulee, että olen onnellinen.. oikeastaan en koe mitään järjellistä syytä, miksi haluaisin ottaa aikalisän, se vaan tuntuu ajatuksena todella hyvälle. nähdä, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
varsinaisia mielipiteitä en hae, mutta saa toki kommentoida. pakko vaan kirjoittaa johonkin nämä ajatukset, että eivät räjäytä päätä.

Rakastaminen on ennen kaikkea tahdon asia. Ei se toinen aina niin rakastettava ole. Oletteko unohtaneet puhumisen suhteessa, myös tunteista ja toiveista?

 

["pepe"]

eihän tässä neuvoja pyydetty, mutta täältä pesee silti:
-kuuntele itseäsi ja etsi oma onnesi
-älä ainakaan hanki miehesi kanssa lapsia, ellei tilanne muutu ensin. Lapsi ei korjaa huonoa suhdetta ja lapsen kanssa se lähteminen on paljon vaikeampaa.