Voiko rakastuminen mennä ohi?

[vieras]

Eli meillä on pitkä liitto, kipinä kadonnut ja ja kaikenlaisia muitakin ongelmia. Yhtenä mainittakoon, että mies petti minua kerran.

Sitten minä rakastuin toiseen. Ei siis mitään hetken huumaa tms. vaan oikein todella rakastuin niin, että jalat alta. Aloitimme eroprosessinkin jo, mutta päätin lopulta ottaa aikalisän ja katsoa, että saako tätä vanhaa korjattua vielä.

Mieheni siis tietää tuosta toisesta, jota rakastan ja olen erittäin suoraan kertonut tunteistani ja niiden syvyydestä. En ole tälläistä koskaan kokenut. Niin helvetisti rakastan sitä toista.

Mutta onko edes realistista ajatella, että tämä menisi ohi ja saisimme liittomme paikattua? Joka aamu ensimmäinen tunteeni on, että päästän itkun, kun ikävä tämän toisen luo on niin valtaisa. Normaalisti olen hyväntuulinen ja iloinen, mutta nyt äksyilen tosi herkästi kaikesta pienestäkin. Harmittaa erityisesti lasten puolesta. :/

 

[juu]

Johan sinä sen itsekin todistit. Pitkä liitto, rakastuit toiseen. Onhan tuossa joku rakkaus mennyt ohi. Ei kait kukaan erois jos rakkaus / rakastuminen ei menisi ohi.

 

[mamma]

Kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan ennenkuin eroaa. Siihen entiseen kun ei ole sitten enää paluuta. Ei se uusikaan rakastuminen ikuisesti kestä. Seki muuttuu ajan myötä tylsemmäksi..

 

[mona]

No voi se uusikin rakkaus laimeta äkkiä. Eräs ystäväni taannoin erosi miehestään ja muutti rakkauden huumassa uuden miehensä luo. Nyt noin vuoden kuluttua he ovat jo eroamassa ja ystäväni etsii uutta omaa asuntoa...

 

[ap]

Eli siis huonossa liitossa kannattaisi pysyä, koska arki tulee siihen seuraavaankin suhteeseen? En minä kuvittelekaan, että se alkutunne pysyisi aina vaan yhtään missään suhteessa. Mutta kun ihmisenä tuo toinen mies on kaikkea sitä mitä minä haluan ja haluamme ihan tavalliselta arjelta samanlaisia asioita.

 

[vieras]

Rakkautta, tai niitä tunteita täytyy ruokkia, ei se muuten elossa pysy. Eli menee ohi, jos vain niin tahdot, mutta tuolla "mä niiiin rakastan häntä" -lässytyksellä pidät rakkautesi hyvinkin elinvoimaisena.

 

[Mä]

Rakkaus ei ole tunneaalto vaan tahtotila.

 

[Vieras]

Eli meillä on pitkä liitto, kipinä kadonnut ja ja kaikenlaisia muitakin ongelmia. Yhtenä mainittakoon, että mies petti minua kerran.

Sitten minä rakastuin toiseen. Ei siis mitään hetken huumaa tms. vaan oikein todella rakastuin niin, että jalat alta. Aloitimme eroprosessinkin jo, mutta päätin lopulta ottaa aikalisän ja katsoa, että saako tätä vanhaa korjattua vielä.

Mieheni siis tietää tuosta toisesta, jota rakastan ja olen erittäin suoraan kertonut tunteistani ja niiden syvyydestä. En ole tälläistä koskaan kokenut. Niin helvetisti rakastan sitä toista.

Mutta onko edes realistista ajatella, että tämä menisi ohi ja saisimme liittomme paikattua? Joka aamu ensimmäinen tunteeni on, että päästän itkun, kun ikävä tämän toisen luo on niin valtaisa. Normaalisti olen hyväntuulinen ja iloinen, mutta nyt äksyilen tosi herkästi kaikesta pienestäkin. Harmittaa erityisesti lasten puolesta. :/

Ei mikään "rakkaus" ikuisesti kestä hoitamatta. Sama arki tulee uuteenkin suhteeseen. Tää nykyaika on valitettavasti mennyt siihen, että kun se arki koittaa, niin erotaan . Usein aloitetaan uusi suhde pettämällä. Ja mun tuttavapiirissäni yhdessäkään tapauksessa se uusi suhde ei ole kestänyt kauaa.

Aika moni haikailee sitä ex-puolisoa ja on vaikeeta huuman häivyttyä tajuta, mitä on tullut tehtyä. On aika surkee tilanne huomata, että parin kuukauden panon seurauksena on menettänyt perheensä. Monilla on taloudellisia vaikeuksia ja usein pettämisen seurauksena vaikeuksia ex-puolison kanssa, mikä on mun mielestä jollain tapaa ymmärrettävää. Valitettavasti yleensä eniten näistä aikuisten parisuhdesotkuista kärsii lapset.

Kannattaa muistaa yksi asia: Suurin "rakkaus" on yleensä se saavuttamaton! Se on vain haavekuva, jonka olet itse mielessäsi rakentanut. Se ei ole totta, eikä se ole oikeaa rakkautta. Rakastaa voi vain, jos tuntee toisen läpikotaisin, tuntee kaikki ne huonot piirteet ja hyväksyy ne osana rakkaintaan, on elänyt läpi vaikeitakin aikoja, kokenut rakkauden hiipumisen ja sen rakastumisen tunteen palaamisen. Voihan se olla, että tuosta sun uudesta syntyisi jotain, mutta rehellisesti sanottuna, kyllä kaikki tilastot osoittaa, että ei - pienet on mahdollisuudet.

Omaan puolisoonsa voi rakastua uudestaan, sen kipinän saa takaisin. Ei kuitenkaan niin kauan, kun haaveilet tuosta toisesta. On helppo kuvitella, että se uusi "rakkaus" on jotain suurempaa, kuin se vanha oli. Lisämaustetta se uusi tunne saa siitä saavuttamattomuudestaan. Kielletty hedelmä houkuttaa. Mieti kuiten tarkkaan. Uusperhe elämä on aina vaikeampaa ja uusperheet hajoavat helpommin.

 

[yks]

Eli meillä on pitkä liitto, kipinä kadonnut ja ja kaikenlaisia muitakin ongelmia. Yhtenä mainittakoon, että mies petti minua kerran.

Sitten minä rakastuin toiseen. Ei siis mitään hetken huumaa tms. vaan oikein todella rakastuin niin, että jalat alta. Aloitimme eroprosessinkin jo, mutta päätin lopulta ottaa aikalisän ja katsoa, että saako tätä vanhaa korjattua vielä.

Mieheni siis tietää tuosta toisesta, jota rakastan ja olen erittäin suoraan kertonut tunteistani ja niiden syvyydestä. En ole tälläistä koskaan kokenut. Niin helvetisti rakastan sitä toista.

Mutta onko edes realistista ajatella, että tämä menisi ohi ja saisimme liittomme paikattua? Joka aamu ensimmäinen tunteeni on, että päästän itkun, kun ikävä tämän toisen luo on niin valtaisa. Normaalisti olen hyväntuulinen ja iloinen, mutta nyt äksyilen tosi herkästi kaikesta pienestäkin. Harmittaa erityisesti lasten puolesta. :/

Ei mikään "rakkaus" ikuisesti kestä hoitamatta. Sama arki tulee uuteenkin suhteeseen. Tää nykyaika on valitettavasti mennyt siihen, että kun se arki koittaa, niin erotaan . Usein aloitetaan uusi suhde pettämällä. Ja mun tuttavapiirissäni yhdessäkään tapauksessa se uusi suhde ei ole kestänyt kauaa.

Aika moni haikailee sitä ex-puolisoa ja on vaikeeta huuman häivyttyä tajuta, mitä on tullut tehtyä. On aika surkee tilanne huomata, että parin kuukauden panon seurauksena on menettänyt perheensä. Monilla on taloudellisia vaikeuksia ja usein pettämisen seurauksena vaikeuksia ex-puolison kanssa, mikä on mun mielestä jollain tapaa ymmärrettävää. Valitettavasti yleensä eniten näistä aikuisten parisuhdesotkuista kärsii lapset.

Kannattaa muistaa yksi asia: Suurin "rakkaus" on yleensä se saavuttamaton! Se on vain haavekuva, jonka olet itse mielessäsi rakentanut. Se ei ole totta, eikä se ole oikeaa rakkautta. Rakastaa voi vain, jos tuntee toisen läpikotaisin, tuntee kaikki ne huonot piirteet ja hyväksyy ne osana rakkaintaan, on elänyt läpi vaikeitakin aikoja, kokenut rakkauden hiipumisen ja sen rakastumisen tunteen palaamisen. Voihan se olla, että tuosta sun uudesta syntyisi jotain, mutta rehellisesti sanottuna, kyllä kaikki tilastot osoittaa, että ei - pienet on mahdollisuudet.

Omaan puolisoonsa voi rakastua uudestaan, sen kipinän saa takaisin. Ei kuitenkaan niin kauan, kun haaveilet tuosta toisesta. On helppo kuvitella, että se uusi "rakkaus" on jotain suurempaa, kuin se vanha oli. Lisämaustetta se uusi tunne saa siitä saavuttamattomuudestaan. Kielletty hedelmä houkuttaa. Mieti kuiten tarkkaan. Uusperhe elämä on aina vaikeampaa ja uusperheet hajoavat helpommin.

Juuri näin - todella viisaasti kirjoitat.

Kerran eronneena voin sanoa, että täsmälleen noin se menee - en haikaile exää, mutta tiedän jo, ettei hetken huuman vuoksi kannataa koko elämää laittaa uusiksi - arki tulee joka tapauksessa.

 

[Hmmm]

Eli meillä on pitkä liitto, kipinä kadonnut ja ja kaikenlaisia muitakin ongelmia. Yhtenä mainittakoon, että mies petti minua kerran.

Sitten minä rakastuin toiseen. Ei siis mitään hetken huumaa tms. vaan oikein todella rakastuin niin, että jalat alta. Aloitimme eroprosessinkin jo, mutta päätin lopulta ottaa aikalisän ja katsoa, että saako tätä vanhaa korjattua vielä.

Mieheni siis tietää tuosta toisesta, jota rakastan ja olen erittäin suoraan kertonut tunteistani ja niiden syvyydestä. En ole tälläistä koskaan kokenut. Niin helvetisti rakastan sitä toista.

Mutta onko edes realistista ajatella, että tämä menisi ohi ja saisimme liittomme paikattua? Joka aamu ensimmäinen tunteeni on, että päästän itkun, kun ikävä tämän toisen luo on niin valtaisa. Normaalisti olen hyväntuulinen ja iloinen, mutta nyt äksyilen tosi herkästi kaikesta pienestäkin. Harmittaa erityisesti lasten puolesta. :/

Pettämisestä alkanut suhde harvoin kestää, tilastollisesti.

 

[Rakastunut]

Minä rakastuin tulisesti toiseen ja noin puolessa vuodessa tunne meni ohi. Onneksi en luopunut perheestä ja omasta miehestä sen takia..

 

[ap]

Ai että on tilastollinen harvinaisuus se, että uusi suhde voi koskaa kestää? Eli kaikki me olisimme onnellisia, jos vain jatkaisimme siinä ensimmäisessä liitossa oli se sitten mitä tahansa, koska uutta onnea ei voi kukaan saada?

Ja minähän en siis pettänyt sana varsinaisessa merkityksessä. Kerroin miehelleni asiasta lähes samantein ja aloitimme eroprosessin. Mies ei ole kantanut kaunaa tai mitään asiasta vaan hyväksyi uuden suhteeni.

 

[Ritso]

Rakastuin todella vähän ennen armeijaan lähtöä.Olimme tietysti seurustelleet vuoden verran,mutta inttiin lähtö oli shokki.Tajusin oikein vakavasti olevani kiinni tässä kauniissa nuoressa naisessa.Armeija toi kohtalokkaan tauon,joka on kestänyt tähän päivään. Olen ollut avioliitossa,eron-nut ja asunüt kahden naisen kanssa 10v kummankin.Tänään täytän 67v ja voin vakuuttaa,että elämäni joka päivä mieleeni on pulpahtanut nuoruueni rakkaus.Oikeasti voi rakastua vain kerran.