Voiko salainen suhde toimia?

["vieras ap"]

Minulla ja miesystävälläni on jo reilun vuoden ajan ollut sellainen salainen suhde. Olemme toistemme ainoat, mutta meidän suhteessamme on yksi mutta, joka saisi ihmiset paheksumaan suhdettamme kovasti. Sukumme tuntee meidät toistemme sukulaisina vaikkemme verisukua olekkaan. Mies on perheeseeni adoptoitu. Me siis emme ole sukulaisia vaikka meidät sellaisina tunnetaankin. Emme tahdo käydä läpi sitä rumbaa mikä syntyisi jos perheemme ja muu sukumme saisi tietää. Adoptiota ei ole koskaan hirveästi perheen ulkopuolella kailotettu, joten häntä on aina pidetty täysipainoisena veljenäni.

Ei tarvitse mainita minkälaista moraalista vastusta olenkaan itseältäni tämän puolesta kokenut kun kaikkien silmissä olisin veljeni kanssa suhteessa, insestiä jne. Emme kumminkaan ole verisukua, joten olen jatkanut suhdetta maailman ihanimman miehen kanssa näistä ajatuksista huolimatta. Muutama läheinen ystävämme tietää meistä, sellaiset jotka eivät perhettämme tai sukuamme tunne. Sekin on jo paljon tähän suhteemme sailailun syvyyteen verrattuna. Emme siis julkisilla paikoilla näytä millään tavoin seurustelevamme, yhdessä voimme kyllä kulkeä mutta aivan kuten nyt sisarukset kulkisivat. Meillä on suunnitelmissa muuttaa jossakin vaiheessa yhteen uskotellen perheellemme, että sisarukset nyt vain muuttavat hetkeksi kämppiksiksi ja sitten se hetki siinä ajan kanssa venyy.

Miestä tämä salailu häiritsee paljon. Hän jo toisinaan sanonut, ettei häntä hirveästi haittaisi vaikka kaikki saisivat tietää. Minua haittaa ja todella paljon! Mielummin katkaisisin välimme kuin antaisin kaikkien tietää. Totta kai rakastan häntä syvästi ja pidän häntä sielun kumppaninani, mutten vain kestäisi sitä jos perheemme saisi tietää.

Jos nyt ette keskity tuohon, että mies on adoptioitu "veljeni", niin uskoisitteko tällaisen salaisen suhteen toimivan ja pysyvän salassa? Minä tosiaan mielummin eroaisin miehestä kuin paljastaisin suhteemme kaikille. Vuoden olemme osanneet pitää tämän salassa, mutta vasta vähän ajan miestä on tämä salaaminen alkanut häiritsemään toden teolla.

 

[No,]

ei kyllä toimi. Mies on veljesi vaikka onkin adoptoitu,näin se ikävä kyllä on.

 

["..."]

Onko sulla sitten ajatuksea, että suhde on määräaikainen, että jatkat niin kauan kuin jaksatte salailla? Vai meinasitko loppuelämäsi elää salasuhdetta? Tai sitten vaihtehtona muuttaa toisellepuolelle maailmaa ja katkaista välit sukulaisiin ja ystäviin.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="...";23888208]Onko sulla sitten ajatuksea, että suhde on määräaikainen, että jatkat niin kauan kuin jaksatte salailla? Vai meinasitko loppuelämäsi elää salasuhdetta? Tai sitten vaihtehtona muuttaa toisellepuolelle maailmaa ja katkaista välit sukulaisiin ja ystäviin.[/QUOTE]

En ole ajatellut suhdetta määräaikaisena sen enempää kuin ikuisenakaan. Eihän koskaan voi tietää kauanko nykyinen parisuhde kestää. Kunhan nyt ensin muutetaan yhteen ja katsotaan sitten. Tällä hetkellä asumme samassa kaupungissa lähiperheemme kanssa, joten riski on suurempi. Tarkoituksemme on muuttaa toiseen kaupunkiin.

Emme aio katkaista välejä perheeseemme, mutta emme muutenkaan ole hirveän läheisiä heidän kanssaan, joten salailun ei pitäisi olla mahdotontakaan. Ehkä silloin voimme vapaammin kertoa uusille ystävillemme meistä, jotka eivät tunne sukuamme. Tietysti jollekkin kertominen on aina riski ja tuskin koskaan tulemme ainakaan kovin vapaasti olemaan yhdessä julkisilla paikoilla, ehkä jossakin hiljaisemmissa paikoissa.

 

["akka"]

En usko että suhde joka perustuu valheelle olisi kovin kestävää laatua.

 

[Björn]

Muuttaisin ulkomaille.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="akka";23888414]En usko että suhde joka perustuu valheelle olisi kovin kestävää laatua.[/QUOTE]
Minä taas ajattelen niin, ettei muilla ole väliä vaan suhteemme riippuu meistä kahdesta. Voimme tavatessamme toistemme luona olla aivan kuten tahdomme. Se julkisilla paikoilla sisaruksina olo on mielestäni pelkkää pintaa, esitystä muille. Perheellemme ja joillekkin tutuille on tietysti ikävä valehdella ja olla "sinkkuna". Miestä tämä tuntuu eniten häiritsevän.

Olen harkinnut ulkomaille muuttoa, mies ei ainakaan tässä kohtaa sitä harkitse. Hänellä on hyvä työtilanne täällä, itse opiskelen.

 

["vieras"]

Minkä ikäisestä saakka olette olleet sisaruksia? Oletteko kasvaneet yhdessä lapsesta saakka siskoksi ja veljeksi? En osaa kuvitella vastaavaa tilannetta, aika mahdoton yhtälö.

 

["vieras"]

sairasta

 

[ahajaha]

Ihmiset joko ovat sukua toisilleen tai eivät ole. Ei siinä ole mitään kiellettyä, että samassa perheessä kasvaneista lapsista tulee pari jos he eivät kerran ole verisukulaisia.

 

["vieras ap"]

Minä olin 3- ja mies 7-vuotias. Emme olleet kovin läheisiä vanhempiemme kanssa, olemme ainoat lapset. Vanhempamme pitivät kovaa kulissia päällä eikä heissä sen kummempaa vikaa ollut kuin he eivät vain oikein osanneet käsitellä lapsia. Molemmat muutimme heti 18-vuotiaina pois kotoamme, mies siis 4 vuotta aiemmin kuin minä. Meillä ei ollut ikinä kotona ollessamme mitään seksuaalista jännitettä. Vasta myöhemmin omilla asuessamme lähennyimme ja tässä ollaan.

Emme koskaan tuntuneet pitävän toisiamme sisaruksina koska ei sitä ikinä meille salailtu, mutta haluttiin ettemme kailota sitä muille. Meillä oli iso koti. Olimme kuin parhaita ystäviä vain, emme sisaruksia. Muistan meidän riidelleen useasti siitä, ettemme tahtoisi antaa muiden ymmärtää meidän olevan sisaruksia. Toisaalta meillä kummallakaan ei ole oikeita sisaruksia, joten emme välttämättä edes tiedä miltä sellaisen pitäisi tuntua. Onhan suhteemme toki eettisesti vähän epäilyttävä, mutta painoittaisin silti ettemme ole verisukua. En silti niin paljoa että pystyisin elämään salaamatta sitä. Siitä huolimatta en tahtoisi menettää häntä. Ilman suhdetta tuskin olisimme missään väleissä pakollisia perhetapaamisia lukuunottamatta.

 

["vieras"]

Teillä on siis sama nimi ja samat, vaikkakaan ei biologiset, vanhemmat. En tiedä mitä laki sanoo jos vaikka haluaisitte naimisiin. Jotain adoption purkua siinä varmaan tarvittaisiin ja vanhempienne kautta.

Ette koskaan ole pitäneet toisianne sisaruksina, tunnette asuneenne hoitopaikassa, ettekä ole sukua. No, mikäs siinä sitten.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";23888763]Teillä on siis sama nimi ja samat, vaikkakaan ei biologiset, vanhemmat. En tiedä mitä laki sanoo jos vaikka haluaisitte naimisiin. Jotain adoption purkua siinä varmaan tarvittaisiin ja vanhempienne kautta.

Ette koskaan ole pitäneet toisianne sisaruksina, tunnette asuneenne hoitopaikassa, ettekä ole sukua. No, mikäs siinä sitten.[/QUOTE]

Tuskinpa tässä ikinä naimisiin tai edes kihloihin mennään, kun suhde on määrä pitää ikuisesti salassa suvulta. On sama sukunimi. Lähinnä mies oli kuin minun perheeni luona asuva ystävä. En suoraan sanoen osaa kuvitella miten toiset adoptoidut lapset pystyvät pitämään perheen lapsia sisaruksinaan tai toisin päin jos tietävät adoptiosta. Yrittivät vanhemmat kaikin tavoin pitää meitä oikeina sisaruksina kaikille ja kaikkialla. Mies tosin pitää vielä aikuisenakin vanhempiamme ihan normaalisti vanhempina mikä tietysti lisää tätä outoutta. Ei tässä omilta ikäviltä ajatuksilta ole välttynyt.

Samoin nuo kaksi ystävää jotka tietävät, ovat jonkin verran vastaan vaikkeivat kovin tanakasti. Jaksavat vinoilla kutsuen meitä siskoksi ja veljeksi, sekä vinoilevat vauvan hankinnasta kuinka lapsella olisi vain yhdet isovanhemmat jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";23888823]Tuskinpa tässä ikinä naimisiin tai edes kihloihin mennään, kun suhde on määrä pitää ikuisesti salassa suvulta. On sama sukunimi. Lähinnä mies oli kuin minun perheeni luona asuva ystävä. En suoraan sanoen osaa kuvitella miten toiset adoptoidut lapset pystyvät pitämään perheen lapsia sisaruksinaan tai toisin päin jos tietävät adoptiosta. Yrittivät vanhemmat kaikin tavoin pitää meitä oikeina sisaruksina kaikille ja kaikkialla. Mies tosin pitää vielä aikuisenakin vanhempiamme ihan normaalisti vanhempina mikä tietysti lisää tätä outoutta. Ei tässä omilta ikäviltä ajatuksilta ole välttynyt.

Samoin nuo kaksi ystävää jotka tietävät, ovat jonkin verran vastaan vaikkeivat kovin tanakasti. Jaksavat vinoilla kutsuen meitä siskoksi ja veljeksi, sekä vinoilevat vauvan hankinnasta kuinka lapsella olisi vain yhdet isovanhemmat jne.[/QUOTE]

no kyllä ilman mitään biologisia siteitäkin muodostuu sisarussuhteita, varsinkin jos ollaan 3-vuotiaasta asti asuttu saman katon alla sisaruksina. ei se verisukulaisuus sitä tee, vaan sosiaalinen ympäristö. oikeastaan mielestäni vielä niin päin, että sosiaalinen ympäristö painaa enemmän kuin biologinen side.

ja miksi ei adoptoitu lapsi pitäisi adoptiovanhempiaan aikuisenakin vanhempinaan?? en ymmärrä logiikkaasi.

teillä jostain syystä tilanne nyt kuitenkin näin päin.

 

["vieras"]

Tuo voi kaatua omaan hankaluuteensa, luulisi että ikuinen salailu ja paljastumisen pelko käy raskaaksi. Vaikea sanoa miten suhteellenne käy.

 

["vieras ap"]

"ja miksi ei adoptoitu lapsi pitäisi adoptiovanhempiaan aikuisenakin vanhempinaan?? en ymmärrä logiikkaasi."

Toki pitää, ei siinä mitään ihmeellistä olekkaan. Totesin nyt vain sen siksi, kun vaikka me emme ole miehen kanssa oikein koskaan pitäneet toisiamme sisaruksina, niin hän on kumminkin aina pitänyt vanhempiaan yhtä vahvasti sellaisina kuin minäkin. Onhan se outoa puhua vanhemmistamme miehen kanssa.

 

["vieras ap"]

Nyt pakkaa tuli sekoittamaan vielä isohko ystäväporukkamme(4 + minä ja mies) joka kutsui meidät viikoksi eräälle mökille kesälomamme alkaessa. Mökki on yhden kaverin oma, joten vähän vihjasivat sitäkin että ei siellä koko viikkoa tarvitse olla tai voi olla pidempäänkin kuin viikon jos vain tahtoo. Hän on hyvin seurankipeä ihminen. Näistä kavereista kaksi ovat niitä ainoita jotka tietävät suhteestamme. Mies sanoi heti ettei varmasti mennä tai sitten minä vaan mennä yksinkseni, hän ei tule. En pelkää heidän paljastavan suhdettamme, mutta olisihan se erittäin vaivaannuttavaa esittää pelkkiä sisaruksia porukalle, josta puolet tietävät mitä oikeasti olemme.

Minusta kutsu kuulostaa kaikesta huolimatta kivalle ja olisi todella harmi loukata niin ihanan välitöntä ihmistä kuten tämä mökin omistaja on. En tiedä saisinko miehen houkuteltua mukaan tuonne. Ikävää olisi olla hänestä erossakaan kun hänellä on kolmen viikon kesäloma, josta yhden viikon tämä kutsu haukkaisi. Jos menisimme yhdessä, saisimme olla toistemme seurassa mutta vain "sisaruksina" ja jos vain minä menen, ehdimme olla vain kaksi viikkoa yhdessä hänen lomallaan.

Mies murjaisi että kerrotaan niille kahdelle muullekkin niin voimme hyvin mennä molemmat. Ei se ole niin yksinkertaista. Nuo kaksi tuntevat vanhempamme, erityisesti äitiäni näkevät välillä. Sitä paitsi kertominen saisi aikaan omanlaisen tuomitsemisensa, etenkin jos olisimme parina siellä mökillä. Toisinaan tosiaan tuntuu että tämä tulee vielä kaatumaan omaan hankaluuteensa kuten tuolla jo edellä kommentoitiin. Näin yksinkertaiset asiatkin kun ovat tällaisessa suhteessa vaikeita.

 

["eee"]

Ikävältä kuulostaa. Miten voit ajatella suhdettanne ikuisena, jos olet sitä mieltä, ettet ikinä voisi kertoa siitä avoimesti? Oletko ajatellut esim. lasten hankkimista, yhteisen omakotitalon ostamista tai muuta?

Tuntuu siltä, että mies on suhteeseenne huomattavasti sitoutuneempi kuin sinä.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="eee";23893647]Ikävältä kuulostaa. Miten voit ajatella suhdettanne ikuisena, jos olet sitä mieltä, ettet ikinä voisi kertoa siitä avoimesti? Oletko ajatellut esim. lasten hankkimista, yhteisen omakotitalon ostamista tai muuta?

Tuntuu siltä, että mies on suhteeseenne huomattavasti sitoutuneempi kuin sinä.[/QUOTE]

Ajattelen vain että toiseen kaupunkiin muuttaessamme helpottaa. Sieltä tulevat uudet ystävät eivät näe vanhempiamme, joten ystäville kertomisessa ei enää niin suurta vaaraa olisi. Olen sairastanut aikanaan rajun anoreksian eikä lasten saaminen ole minulle niin selvää, muttei sitä ole testattu. En muutenkaan ole lapsien hankkimista ajatellut. Vuokralle olemme muuttamassa sinne toiseen kaupunkiin, ajankohta on vielä vähän auki, +-1 vuoden kuluttua varmasti.

Ei mieskään tahdo perheemme tietävän suhteestamme. Hän vain ei pidä edes vanhempiamme tuntevia ystäviä tällaisena riskinä.

 

[Karju]

Minä en pysty tajuamaan, miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä noin. Jos teillä on toimiva parisuhde,niin miksi ette voi siitä kertoa muille? Mitä muuta mahdollisuutta niillä on kuin hyväksyä teidän suhde? Jos eivät hyväksy, katkaiskaa välit heihin, eivät ole teidän arvoisiaan ihmisiä. Kuitenkin toi salailu syö teidän suhdetta pilalle.

 

["vieras ap"]

Minä en pysty tajuamaan, miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä noin. Jos teillä on toimiva parisuhde,niin miksi ette voi siitä kertoa muille? Mitä muuta mahdollisuutta niillä on kuin hyväksyä teidän suhde? Jos eivät hyväksy, katkaiskaa välit heihin, eivät ole teidän arvoisiaan ihmisiä. Kuitenkin toi salailu syö teidän suhdetta pilalle.

Sama se olisi vaikka kaikki ystävät tietäisivätkin jos olisi varmaa, etteivät paljastaisi asiaa perheellemme. Emme tahdo katkaista välejä sukuumme ja sitä tuomitsemista emme kestäisi mikä omasta perheestä ja suvusta lähtisi. He jos ketkä näkisivät toimintamme todellisena sukurutsauksena kun ovat yrittäneet koko ikämme kasvattaa meitä siskona ja veljenä.

 

[vierailija]

https://www.salainensuhde.com/

 

[vierailija]

Voi toimia

 

[vierailija]

Nojooh. kamala tilanne ja kun salaisuus paljastuu niin onhan se tulos karu.

Toisaalta menihän se Woodi mikä-lie vaimonsa adoptiotyttären kanssa naimisiin vaikka elikin isänä lapselle. Ja tällä logiikalla adoptio oli sun vanhempien eikä sun päätös...

 

[vierailija]

Vanha ketju. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten ap:lla menee.