V
"vieras ap"
Vieras
Minulla ja miesystävälläni on jo reilun vuoden ajan ollut sellainen salainen suhde. Olemme toistemme ainoat, mutta meidän suhteessamme on yksi mutta, joka saisi ihmiset paheksumaan suhdettamme kovasti. Sukumme tuntee meidät toistemme sukulaisina vaikkemme verisukua olekkaan. Mies on perheeseeni adoptoitu. Me siis emme ole sukulaisia vaikka meidät sellaisina tunnetaankin. Emme tahdo käydä läpi sitä rumbaa mikä syntyisi jos perheemme ja muu sukumme saisi tietää. Adoptiota ei ole koskaan hirveästi perheen ulkopuolella kailotettu, joten häntä on aina pidetty täysipainoisena veljenäni.
Ei tarvitse mainita minkälaista moraalista vastusta olenkaan itseältäni tämän puolesta kokenut kun kaikkien silmissä olisin veljeni kanssa suhteessa, insestiä jne. Emme kumminkaan ole verisukua, joten olen jatkanut suhdetta maailman ihanimman miehen kanssa näistä ajatuksista huolimatta. Muutama läheinen ystävämme tietää meistä, sellaiset jotka eivät perhettämme tai sukuamme tunne. Sekin on jo paljon tähän suhteemme sailailun syvyyteen verrattuna. Emme siis julkisilla paikoilla näytä millään tavoin seurustelevamme, yhdessä voimme kyllä kulkeä mutta aivan kuten nyt sisarukset kulkisivat. Meillä on suunnitelmissa muuttaa jossakin vaiheessa yhteen uskotellen perheellemme, että sisarukset nyt vain muuttavat hetkeksi kämppiksiksi ja sitten se hetki siinä ajan kanssa venyy.
Miestä tämä salailu häiritsee paljon. Hän jo toisinaan sanonut, ettei häntä hirveästi haittaisi vaikka kaikki saisivat tietää. Minua haittaa ja todella paljon! Mielummin katkaisisin välimme kuin antaisin kaikkien tietää. Totta kai rakastan häntä syvästi ja pidän häntä sielun kumppaninani, mutten vain kestäisi sitä jos perheemme saisi tietää.
Jos nyt ette keskity tuohon, että mies on adoptioitu "veljeni", niin uskoisitteko tällaisen salaisen suhteen toimivan ja pysyvän salassa? Minä tosiaan mielummin eroaisin miehestä kuin paljastaisin suhteemme kaikille. Vuoden olemme osanneet pitää tämän salassa, mutta vasta vähän ajan miestä on tämä salaaminen alkanut häiritsemään toden teolla.
Ei tarvitse mainita minkälaista moraalista vastusta olenkaan itseältäni tämän puolesta kokenut kun kaikkien silmissä olisin veljeni kanssa suhteessa, insestiä jne. Emme kumminkaan ole verisukua, joten olen jatkanut suhdetta maailman ihanimman miehen kanssa näistä ajatuksista huolimatta. Muutama läheinen ystävämme tietää meistä, sellaiset jotka eivät perhettämme tai sukuamme tunne. Sekin on jo paljon tähän suhteemme sailailun syvyyteen verrattuna. Emme siis julkisilla paikoilla näytä millään tavoin seurustelevamme, yhdessä voimme kyllä kulkeä mutta aivan kuten nyt sisarukset kulkisivat. Meillä on suunnitelmissa muuttaa jossakin vaiheessa yhteen uskotellen perheellemme, että sisarukset nyt vain muuttavat hetkeksi kämppiksiksi ja sitten se hetki siinä ajan kanssa venyy.
Miestä tämä salailu häiritsee paljon. Hän jo toisinaan sanonut, ettei häntä hirveästi haittaisi vaikka kaikki saisivat tietää. Minua haittaa ja todella paljon! Mielummin katkaisisin välimme kuin antaisin kaikkien tietää. Totta kai rakastan häntä syvästi ja pidän häntä sielun kumppaninani, mutten vain kestäisi sitä jos perheemme saisi tietää.
Jos nyt ette keskity tuohon, että mies on adoptioitu "veljeni", niin uskoisitteko tällaisen salaisen suhteen toimivan ja pysyvän salassa? Minä tosiaan mielummin eroaisin miehestä kuin paljastaisin suhteemme kaikille. Vuoden olemme osanneet pitää tämän salassa, mutta vasta vähän ajan miestä on tämä salaaminen alkanut häiritsemään toden teolla.