Voiko seksielämä elpyä? Kokemuksia?

[Ahdistunut]

Avomies ei ole halunnut minua ollenkaan yli puoleen vuoteen. Meillä on hellyyttä ja uskon että hän rakastaa minua, mutta seksiä ei tipu. Olen jo ajat sitten lakannut tekemästä aloitteita, torjuminen tuntuu niin järkyttävän pahalta. Hän ei myöskään suutele minua. Hän sanoo, että seksi inhottaa. Hän ei halua erota, enkä minäkään, mutta kyllä tässä alkaa pikku hiljaa etääntyä, kun ei suhteessa ole minkäänlaista intohimoa. Minkäänlaista selitystä hän ei osaa antaa seksi-inholleen. Hänellä ei ole toista naista ja aiemmin meillä oli kyllä intohimoa, tosin olen aina ollut aktiivisempi osapuoli. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja voiko seksielämä enää palautua ennalleen tai edes jonkinlaiseksi? Ollaan miehen kanssa nelikymppisiä ja oltu vasta kolme vuotta yhdessä...

 

[PARIsuhde]

Apuva. Enpä tiedä pystyisinkö minä tuohon, tulisi tunne että olenpa kaikin puolin vastenmielinen rakastamalleni ihmiselle. Eikö viitsi yrittää edes rakkaudesta sinuun?

Jos kerran yhdessä olette olisi "oikein" että löytäisitte jonkin kompromissin, eikä niin että mennään vaan toisen ehdoin kun toinen kärvistelee vieressä....

 

[dnsdrhset]

MIehesi on joko homo- tai aseksuaali. Tai sitten fyysisesti erittäin huonossa kunnossa.

 

[dddd]

Miehelläsi on toinen, mutta hän ei uskalla sanoa sitä ääneen. Ei kukaan 3 vuoden yhdessä olon jälkeen ole puolta vuotta ilman seksiä. Herää jo!

 

[ihan mahdollista]

me ei olla oltu kahta vuottakaan yhdessä ja vuosi on seksin suhteen ollu, vähä niin ja näin.
Jotenkin tuntuu, että miks?

 

[Ahdistunut]

Kyllä on käynyt mielessä kaikki vaihtoehdot homoudesta aseksualisuuteen ja toisiin naisiin, mutta niistä ei nyt ole kyse. Pikkuhiljaa tämä on mennyt tämmöiseksi, itse olen ehkä ollut liian päällekäyvä aiemmin, ja miehellä ollut lähes burnout työn takia. Luulen, että nuo ovat ainakin osatekijöitä siihen, että tähän on tultu. Ja nyt tilanne on täysin lukossa. Puhumalla se ei tunnu paranevan, mutta mitä keinoja sitten on? Viettely-yritykset on pois laskuista. Välillä päätän, etten puhu asiasta,ja sitten meillä onkin mukavaa. Mutta noin kerran kuussa alkaa sitten turhauttaa ja ahdistaa niin paljon, että on pakko taas ottaa asia esille ja siitä seuraa itkua ja eropuheita. En tosiaankaan haluaisi tämän takia erota. Onko kenelläkään kokemuksia jostain terapiasta?

 

[Auttaa se]

On terapiasta apua. Ei tuommoisen asian takia kannata eikä pidäkään erota. Nykyään on kaikki mahdolliset hoitokeinot olemassa eikä muuten toimivaa ihmissuhdetta kannata pilata tuommoisen asian takia.

 

[näin täällä]

Meillä sama tilanne toisinpäin. Minä en halua, mutta syy tiedossa. Tunteet miestä kohtaan vähentyny ja seksissähän sitten tietysti näkyy. Nyt vähän niin kun katellaan päivä kerrallaa, miltä alkaa tuntua. Kovin kauaa ei enää näinkään jaksa. Toivottavasti teillä syy ei ole sama, mutta juttelepa miehesi kanssa. Vaikea asia molemmille. Minäkään en myöntäny alussa edes itselleni että näin on, mutta joskushan se totuus oli kohdattava.

 

[hyvä suhde]

Kyllä on käynyt mielessä kaikki vaihtoehdot homoudesta aseksualisuuteen ja toisiin naisiin, mutta niistä ei nyt ole kyse. Pikkuhiljaa tämä on mennyt tämmöiseksi, itse olen ehkä ollut liian päällekäyvä aiemmin, ja miehellä ollut lähes burnout työn takia. Luulen, että nuo ovat ainakin osatekijöitä siihen, että tähän on tultu. Ja nyt tilanne on täysin lukossa. Puhumalla se ei tunnu paranevan, mutta mitä keinoja sitten on? Viettely-yritykset on pois laskuista. Välillä päätän, etten puhu asiasta,ja sitten meillä onkin mukavaa. Mutta noin kerran kuussa alkaa sitten turhauttaa ja ahdistaa niin paljon, että on pakko taas ottaa asia esille ja siitä seuraa itkua ja eropuheita. En tosiaankaan haluaisi tämän takia erota. Onko kenelläkään kokemuksia jostain terapiasta?

Tässähän se syy jo tuli selville. Melkein burn-out. Mitä kohtaa et ymmärrä? Jos teillä menee muuten hyvin ja tulette toimeen keskenänne, etkö näe että miehesi on yksinkertaisesti liian väsynyt/loppuunpalanut, ja moni ei siinä tilanteessa kykene ajattelemaan seksiä? Meillä kävi samoin miehen kanssa, mies teki 24h päivää ja seksiä ei ollu pariin kuukauteen. Ja me ollaan alle kolmikymppisiä. Mutta se on väliaikaista. Nyt kun on hommat hoidettu ja mies virkistynyt, seksi taas maistuu.
Kuinka paljon annat muuta hellyyttä, ymmärrystä ja hoivaa ilman seksiä? Tiedän että tilanne on turhauttava, niin varmasti miehesikin mielestä. Mun mies koki karmeita tunnontuskia, ettei jaksanut seksiä ja mä sain olla vakuuttelemassa ettei se haittaa (vaikka haittasihan se tietysti). Mutta nielin omat turhautumiseni kun näin kuinka toinen on hakusessa. Selviteltiin miehen työasioita ja annoin miehen purkaa itseään kaikin keinoin. En painostanut. Puhuttiin ja puhuttiin ja oltiin lähekkäin. Ero nyt ei käynyt mielessäkään. Lopulta tilanne normalisoitui ja ollaan molemmat tyytyväisiä.

Jos teillä on muuten suhde kunnossa ja seksi on aikaisemmin ollut molemmille mieleistä ja luonnollista, on ihan varmasti kyse vain vaiheesta. Se ei auta että otat puheeksi "mikä sulla on kun et halua seksiä", mies ahdistuu aivan taatusti. Mieti, mitä suhteelta haluat ja kuinka pitkälle voit katsoa. Kommunikoikaa. Rakentakaa sitä suhdetta. Älä ajattele seksilähtöisesti, vaikka olisikin vaikeaa. Kuuntele mistäsi, anna purkaa ajatuksiaan, ilman mitään seksiin liittyvää. Ei siihen terapeuttia tarvita, jos osaatte puhua toisillenne. Jos ette, on ongelmat ihan muualla. tsemppiä.

 

[Tahdon asia]

Meillä sama tilanne toisinpäin. Minä en halua, mutta syy tiedossa. Tunteet miestä kohtaan vähentyny ja seksissähän sitten tietysti näkyy. Nyt vähän niin kun katellaan päivä kerrallaa, miltä alkaa tuntua. Kovin kauaa ei enää näinkään jaksa. Toivottavasti teillä syy ei ole sama, mutta juttelepa miehesi kanssa. Vaikea asia molemmille. Minäkään en myöntäny alussa edes itselleni että näin on, mutta joskushan se totuus oli kohdattava.

Tunteet ovat tahdon asia. Jos ei tahdo rakastaa toista niin ei kai silloin mitään tunteitakaan voi olla. Ei ne tunteet passiivisesti oleskellessa itsekseen syty, kyllä sitä itsekin täytyy ottaa jotakin vastuuta tunteistaan.

 

[Lääkitys sen tekee]

Meillä on myös ollut nyt viimeisen vuoden tilanne, että mies ei enää innostu eikä vonkaa vanhaan malliin.
Olemme olleet yhdessä n 10v ja näistä vuosista n 9 mies on vongannut seksiä päivittäin, ihan kyllästymiseen saakka.
Sitten mies sairastui työperäiseen masennukseen, ja lääkitys teki sen, että seksi ei maistu. Ymmärrän tilanteen ja sopeudun siihen.
Itsellänikin oli kausi, että ei saanut edes koskea, kun selkäni sanoi poks ja lääkitys oli vahva, tätä kesti n vuoden. Silloin olin niin kipeä, että en voinut edes kuvitella hässiväni....Mies tosin ei silloin kiimoissaan ollut kovin sopeutuvainen, mutta ajattelin itse petrata, ja antaa miehen olla.
Meillä on kuitenkin vielä vuosia aikaa harrastaa seksiä, ja vaikka nykyiset sessiot rajoittuu n 1-2/kk, niin se saa riittää. Kyllä se vielä joskus innostuu....

 

[Ou-yeah]

Tervetuloa kerhoon! Miehille pihtaava puoliso on normaali, jokapäiväinen asia ja siihen on totuttava ja siihen tottuu. Seksi ei ole maailman tärkein asia!

[viestiä moderoitu]

 

[eiomalla]

Jos mies sanoo, että seksi INHOTTAA, niin se kuulostaa kyllä aika vakavalta jutulta. Joko hän on tosiaan sairas tai sitten mielenkiinto on kohdistunut toisaalle. Kehoittaisin keskustelemaan asiasta päättäväisesti ja rauhallisesti. Ei kukaan normaaliälyinen ihminen voi olettaa, että puoliso suostuu elämään selibaatissa! Jos ei ala vastauksia tulla ja suostu lääkäriin/terapiaan, niin ei muuta kuin lapikasta persuksille.

 

[kisssa]

Samma här...tuttu tilanne. Pitemmittä puheitta testaan ensin saanko kirjotusta näkyviin kun äskön ei tullut
mutta elpymistä odotellessa..

 

[virtsis]

Kunnon kuseminenkin on parempaa kuin huono nainti.