Voiko suhde jatkua pettämisen jälkeen onnellisena??

[veera]

Mä olen vannonut itselleni että en ikimaailmassa ole lasten takia suhteessa mistä en itse saa irti mitään!

 

[vieras]

Petin 8 vuotta, enkä ihmeemmin siitä kärsinyt. Sama naimisissa ollut mies oli kuvioissa kokoajan ja nähtiin viikoittain. Suhde loppui kun minä halusin lapsia ja toinen mies ei. Nyt aviomiehen kanssa odotellaan vauvaa syntyväksi. Enkä kadu pätkääkään, täytyyhän tätä elämää vähän elääkin, että on sitten vanhainkodissa se kertoja eikä kuuntelija. Tosin jos mies tulee samaan, niin olen silloinkin hyvin hiljakseen...

Elämä on siis yhtä kuin toisen ihmisen pettäminen?

 

[T]

Kyllä voi. Mies petti minua suhteen alkuvaiheessa, tiesin kyllä että haluan jatkaa hänen kanssaan. Luottamus palautui pikkuhiljaa. Nyt ollaan onnellisesti pienen pojan vanhempia

 

[metsänpeitto]

Joo, siis itse olen pettänyt eikä mies tiedä. Koko ajan pettäessä oli paska oli ja sen jälkeen hirmu pitkään. En kertonut siis miehelleni. Vannoin itselleni etten enää petä. Kunnes sitten, yli vuosi tapahtuman jälkeen petin taas, eri miehen kanssa. Siitä ei mennyt enää kuin muutama kk kun taas oli uusi mies. Asiasta kärsin, mutten osaa lopettaa. Siksi mietin, pitäisikö lopettaa parisuhde.

Sanoisin että kyllä. Kannattaa lopettaa parisuhde.

Sun alkuperäiseen kysymykseen, parisuhde varmaan voisi jatkua onnellisena mutta ei nyt varsinaisesti vaikuta siltäkään että sinä haluaisit kovin paljon yrittää.

 

[qwer]

Voi jatkua onnellisena.Riippuu pettäjästä.

Niin, toisilta se kusettaminen vain onnistuu paremmin kuin toisilta.

kusetus on niin easya....

No jos ei ole omaatuntoa lainkaan niin ehkä.

 

[qwer]

Voi jatkua! Me molemmat petettiin, mies pahemmin. Selvitettiin asia, nyt muistelen kokemuksena sitäkin asiaa. Ollaan naimisissa, 1 lapsi, todella onnellisia. Eilen mies juuri kysyi: rakastatko minua? :heart:

No mut jos kumpikaan ei olisi pettänyt niin tarvitsisiko tuota alvariinsa kysellä?

 

[qwer]

Mä olen vannonut itselleni että en ikimaailmassa ole lasten takia suhteessa mistä en itse saa irti mitään!

Voiko tämän tulkita jotenkin niin, että asetat oman hyvinvointisi lasten edelle? Mä en pystyisi hajoittamaan perhettäni vain esim. sen takia, että on hiljaista makkarissa. Näitä vaiheita tulee ja menee.

 

[anne]

Mikään parisuhde ei ole aina yhtä onnea ja välillä tympii ihan oikeasti se toinen siinä mutta olen sitä mieltä että suhde vaatii molemmilta panostusta pysyäkseen kunossa,ei se pettämällä parane! Ja minusta ei ole mikään syy erota että tympii eikä oikein huvita,kyllä siinä pitää olla painavammat syyt kyseessä kerta teillä on lapsikin!

Nyt vaan miettimään miten voitte parantaa suhdettanne yhdessä ja yrittää oikeasti pitää perhe kasassa.Eri asia on ellei ole halua edes yrittää mutta silloin kyllä luovuttaa ihan liian helposti..

 

[qwer]

Mikään parisuhde ei ole aina yhtä onnea ja välillä tympii ihan oikeasti se toinen siinä mutta olen sitä mieltä että suhde vaatii molemmilta panostusta pysyäkseen kunossa,ei se pettämällä parane! Ja minusta ei ole mikään syy erota että tympii eikä oikein huvita,kyllä siinä pitää olla painavammat syyt kyseessä kerta teillä on lapsikin!

Nyt vaan miettimään miten voitte parantaa suhdettanne yhdessä ja yrittää oikeasti pitää perhe kasassa.Eri asia on ellei ole halua edes yrittää mutta silloin kyllä luovuttaa ihan liian helposti..

Hyvin sanottu. Peesi :flower:

 

[ap]

Mikään parisuhde ei ole aina yhtä onnea ja välillä tympii ihan oikeasti se toinen siinä mutta olen sitä mieltä että suhde vaatii molemmilta panostusta pysyäkseen kunossa,ei se pettämällä parane! Ja minusta ei ole mikään syy erota että tympii eikä oikein huvita,kyllä siinä pitää olla painavammat syyt kyseessä kerta teillä on lapsikin!

Nyt vaan miettimään miten voitte parantaa suhdettanne yhdessä ja yrittää oikeasti pitää perhe kasassa.Eri asia on ellei ole halua edes yrittää mutta silloin kyllä luovuttaa ihan liian helposti..

Juu, hyvä pointti. Mutta mistä tietää, että on yrittänyt tarpeeksi? Me ollaan oltu yhdessä kohta 5v. ja siitä 4,5v. jahkattu tätä samaa (tosin aluksi ilman pettämistä). Mistä tietää, että on antanut kaikkensa? Nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa odottaa, että mies muuttuisi. Ja ilman sitä tuskin suhde korjautuu.

 

[MissTropic]

sitten pitää osata antaa itselleen anteeksi. toisella on oikeus tietää,mutta toisaalta kamala satuttaa. en osaa vastata. joskus voi jatkua suhde jos ei kerro toiselle ja tosiaan antaa itselleen anteeksi. kertominen ois kyllä oikein ja antaa toisen päättää miten haluaa edetä.

 

[ap]

sitten pitää osata antaa itselleen anteeksi. toisella on oikeus tietää,mutta toisaalta kamala satuttaa. en osaa vastata. joskus voi jatkua suhde jos ei kerro toiselle ja tosiaan antaa itselleen anteeksi. kertominen ois kyllä oikein ja antaa toisen päättää miten haluaa edetä.

Mä tiedän miten mies suhtautuisi. Jotenkin olen ajatellut asian siten, että mulla ei ole oikeutta kaataa tätä miehen niskaan. Näkisin sen tässä nyt itseäni helpottavana tekijänä, jättää päätös miehelle. Se, että kerron, on viimeinen vaihtoehto, sillä tieto loukkaisi miestä aivan liikaa. Ja sit suhde ei ainakaan voisi jatkua, jos toiselta menisi luottamus.

 

[Blue]

Mulla muutama tuttavaperhe missä on jatkettu yhdessäoloa joko tietämättä tai tietäen.

Mä en voisi jatkaa. Musta kamalin teko mitä voi tehdä on pettää elämäsi rakkautta. Mä en ikinä kykenisi katsomaan häntä silmiin, en pettäjänä enkä petettynä. Enkä voisi ikinä ottaa sitä riskiä että oman tyhmän teon takia hänet menettäisin. Toisaalta, eihän kaikki ole yhdessä elämänsä rakkauden kanssa joten kynnys ehkä matalampi silloin.

 

[ap]

Mulla muutama tuttavaperhe missä on jatkettu yhdessäoloa joko tietämättä tai tietäen.

Mä en voisi jatkaa. Musta kamalin teko mitä voi tehdä on pettää elämäsi rakkautta. Mä en ikinä kykenisi katsomaan häntä silmiin, en pettäjänä enkä petettynä. Enkä voisi ikinä ottaa sitä riskiä että oman tyhmän teon takia hänet menettäisin. Toisaalta, eihän kaikki ole yhdessä elämänsä rakkauden kanssa joten kynnys ehkä matalampi silloin.

Juu, nimenomaan. Mies ei ole elämäni rakkaus. Siksi uskokin, että olen tähän pystynyt. Jos olisi, en uskoisi että olisin ikinä pettänyt. Tuskin kukaan hyvässä suhteessa pettää.

 

[endie]

Mä tiedän miten mies suhtautuisi. Jotenkin olen ajatellut asian siten, että mulla ei ole oikeutta kaataa tätä miehen niskaan. Näkisin sen tässä nyt itseäni helpottavana tekijänä, jättää päätös miehelle. Se, että kerron, on viimeinen vaihtoehto, sillä tieto loukkaisi miestä aivan liikaa. Ja sit suhde ei ainakaan voisi jatkua, jos toiselta menisi luottamus.

oliko sinulla oikeus pettää ?
kumma että se "moraali" löytyy pettämisen jälkeen ; kun paskat on jo niinsanotusti housussa.

 

[Blue]

Mulla muutama tuttavaperhe missä on jatkettu yhdessäoloa joko tietämättä tai tietäen.

Mä en voisi jatkaa. Musta kamalin teko mitä voi tehdä on pettää elämäsi rakkautta. Mä en ikinä kykenisi katsomaan häntä silmiin, en pettäjänä enkä petettynä. Enkä voisi ikinä ottaa sitä riskiä että oman tyhmän teon takia hänet menettäisin. Toisaalta, eihän kaikki ole yhdessä elämänsä rakkauden kanssa joten kynnys ehkä matalampi silloin.

Juu, nimenomaan. Mies ei ole elämäni rakkaus. Siksi uskokin, että olen tähän pystynyt. Jos olisi, en uskoisi että olisin ikinä pettänyt. Tuskin kukaan hyvässä suhteessa pettää.

:hug: Vaikeita asioita. Mitä ansaitsee, mihin tyytyy, mitä haluaa ja onko se tarpeeksi. Loppuelämä toisen kanssa. Ahdistaako vai odottaako. Elämässä kuitenkin tavoite olla onnellinen ja rakastaa lujaa, sydämen pohjasta. Miksi tyytyä vähempään. Jokaiselle on joku joka vie jalat alta täydellisesti.

 

[dfdf]

Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

 

[ap]

Mä tiedän miten mies suhtautuisi. Jotenkin olen ajatellut asian siten, että mulla ei ole oikeutta kaataa tätä miehen niskaan. Näkisin sen tässä nyt itseäni helpottavana tekijänä, jättää päätös miehelle. Se, että kerron, on viimeinen vaihtoehto, sillä tieto loukkaisi miestä aivan liikaa. Ja sit suhde ei ainakaan voisi jatkua, jos toiselta menisi luottamus.

oliko sinulla oikeus pettää ?
kumma että se "moraali" löytyy pettämisen jälkeen ; kun paskat on jo niinsanotusti housussa.

Ei ollut ei, niin vain kävi. En suunnitellut asiaa etukäteen, itse pettäminen ei tuntunut hyvältä ja kaduin heti. Silti en osannut sanoa ei.

 

[MissTropic]

sitten pitää osata antaa itselleen anteeksi. toisella on oikeus tietää,mutta toisaalta kamala satuttaa. en osaa vastata. joskus voi jatkua suhde jos ei kerro toiselle ja tosiaan antaa itselleen anteeksi. kertominen ois kyllä oikein ja antaa toisen päättää miten haluaa edetä.

Mä tiedän miten mies suhtautuisi. Jotenkin olen ajatellut asian siten, että mulla ei ole oikeutta kaataa tätä miehen niskaan. Näkisin sen tässä nyt itseäni helpottavana tekijänä, jättää päätös miehelle. Se, että kerron, on viimeinen vaihtoehto, sillä tieto loukkaisi miestä aivan liikaa. Ja sit suhde ei ainakaan voisi jatkua, jos toiselta menisi luottamus.

näin mäkin sen ajattelen. tiedän kyllä mikä moraalisesti ois oikein,mutta.. parempi se on kärsiä itse kun kaataa puolisonpäälle hairahdus. väärin se on,siitä ei pääse mihinkään.

 

[Blue]

Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

Se on vastuun pakoilemista jos ei kerro pettämisestä. Halu päästä itse helpommalla on se isompi motiivi siinä kuin se ikivanha syy: en halua satuttaa toista.

 

[ap]

Mulla muutama tuttavaperhe missä on jatkettu yhdessäoloa joko tietämättä tai tietäen.

Mä en voisi jatkaa. Musta kamalin teko mitä voi tehdä on pettää elämäsi rakkautta. Mä en ikinä kykenisi katsomaan häntä silmiin, en pettäjänä enkä petettynä. Enkä voisi ikinä ottaa sitä riskiä että oman tyhmän teon takia hänet menettäisin. Toisaalta, eihän kaikki ole yhdessä elämänsä rakkauden kanssa joten kynnys ehkä matalampi silloin.

Juu, nimenomaan. Mies ei ole elämäni rakkaus. Siksi uskokin, että olen tähän pystynyt. Jos olisi, en uskoisi että olisin ikinä pettänyt. Tuskin kukaan hyvässä suhteessa pettää.

:hug: Vaikeita asioita. Mitä ansaitsee, mihin tyytyy, mitä haluaa ja onko se tarpeeksi. Loppuelämä toisen kanssa. Ahdistaako vai odottaako. Elämässä kuitenkin tavoite olla onnellinen ja rakastaa lujaa, sydämen pohjasta. Miksi tyytyä vähempään. Jokaiselle on joku joka vie jalat alta täydellisesti.

Niin. Minä olen tavannut jo sen elämäni rakkauden. Meidän suhde vain kaatui välimatkaan. Seuraavan kanssa menin sitten naimisiin, mutta olemme hyvin erilaisia eikä sellaista intohimoista rakkautta ole ollut koskaan. Tiedän, että avioliitto perustuu tahdolle rakastaa, mutta en tiedä onko sitä tahtoa enää?

 

[ap]

Tottakai voi jatkua onnellisena. Aina parempi, jos toinen ei saa koskaan tietää syrjähypystä. Tuttavapiiriini kuuluu viisi tällaista pariskuntaa. Pettämisistä aikaa kuudesta kymmeneen vuoteen.

Kuudennella parilla tilanne on akuutti ja he ovat vasta selvittelemässä suhteensa jatkoa. pariterapeutin avustuksella.

Se on vastuun pakoilemista jos ei kerro pettämisestä. Halu päästä itse helpommalla on se isompi motiivi siinä kuin se ikivanha syy: en halua satuttaa toista.

Minä kyllä pääsisin helpommalla, jos kertoisin. Ei tarvitsisi itse tehdä päätöksiä, sysätä ne vain toiselle ja samalla viedä häneltä ehkä usko kaikkiin naisiin. Kuulostaako reilulta?

 

[BlondeMonsoon]

Mikään parisuhde ei ole aina yhtä onnea ja välillä tympii ihan oikeasti se toinen siinä mutta olen sitä mieltä että suhde vaatii molemmilta panostusta pysyäkseen kunossa,ei se pettämällä parane! Ja minusta ei ole mikään syy erota että tympii eikä oikein huvita,kyllä siinä pitää olla painavammat syyt kyseessä kerta teillä on lapsikin!

Nyt vaan miettimään miten voitte parantaa suhdettanne yhdessä ja yrittää oikeasti pitää perhe kasassa.Eri asia on ellei ole halua edes yrittää mutta silloin kyllä luovuttaa ihan liian helposti..

Juu, hyvä pointti. Mutta mistä tietää, että on yrittänyt tarpeeksi? Me ollaan oltu yhdessä kohta 5v. ja siitä 4,5v. jahkattu tätä samaa (tosin aluksi ilman pettämistä). Mistä tietää, että on antanut kaikkensa? Nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa odottaa, että mies muuttuisi. Ja ilman sitä tuskin suhde korjautuu.

Miehen muuttumisellako tuo suhde korjaantuu? Kyllä kuulostaa siltä, että sunkin ois muututtava ja aika paljon, että tuosta mitään tulee. Et voi mitenkään puolustella pettämistäsi sillä, että olet vain odotellut miehen muuttuvan ja siten pelastavan suhteenne.

 

[MissTropic]

ja täytyy sanoa,että en halua kuulla jos mies kerran hairahtaa. se satuttas ihan liikaa. jatkuva pettäminen on sit asia erikseen.
mies joskus sanoi kun asiasta juteltiin,että ehdottomasti kertoisi minulle jos noin kävisi. kysyin miksi niin vastasi ettei vois elää itsensäkanssa. toisaalta omanitsensä kestäminenkin ois iso rangaistus kun asiaa kovasti katuu ja itseensä vihaa. itse en haluisi siis kuulla jos se ois vaan se yksi kerta. kerrasta yleensä oppii ja katuu. jos ei osaa antaa itselleen kumminkaan anteeksi ei suhde tuu toimiin.

 

[Blue]

Mulla muutama tuttavaperhe missä on jatkettu yhdessäoloa joko tietämättä tai tietäen.

Mä en voisi jatkaa. Musta kamalin teko mitä voi tehdä on pettää elämäsi rakkautta. Mä en ikinä kykenisi katsomaan häntä silmiin, en pettäjänä enkä petettynä. Enkä voisi ikinä ottaa sitä riskiä että oman tyhmän teon takia hänet menettäisin. Toisaalta, eihän kaikki ole yhdessä elämänsä rakkauden kanssa joten kynnys ehkä matalampi silloin.

Juu, nimenomaan. Mies ei ole elämäni rakkaus. Siksi uskokin, että olen tähän pystynyt. Jos olisi, en uskoisi että olisin ikinä pettänyt. Tuskin kukaan hyvässä suhteessa pettää.

:hug: Vaikeita asioita. Mitä ansaitsee, mihin tyytyy, mitä haluaa ja onko se tarpeeksi. Loppuelämä toisen kanssa. Ahdistaako vai odottaako. Elämässä kuitenkin tavoite olla onnellinen ja rakastaa lujaa, sydämen pohjasta. Miksi tyytyä vähempään. Jokaiselle on joku joka vie jalat alta täydellisesti.

Niin. Minä olen tavannut jo sen elämäni rakkauden. Meidän suhde vain kaatui välimatkaan. Seuraavan kanssa menin sitten naimisiin, mutta olemme hyvin erilaisia eikä sellaista intohimoista rakkautta ole ollut koskaan. Tiedän, että avioliitto perustuu tahdolle rakastaa, mutta en tiedä onko sitä tahtoa enää?

Siihen sä tiedät vastauksen. Sun teot kertoo paljon. Lisäksi se että oletat että toista voi rakastaa jos haluaa tahtoa. Ei se mene niin.