voiko synnytyksen jälkeinen masennus iskeä vasta 6kk jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niin väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

niin väsynyt

Vieras
Vauva nyt 6kk,ja odotan kuin kuuta nousevaa,että pääsen töihin pois kotoa :,( tajuan kyllä kuinka hassulta se kuulostaa,ja mua ottaa päähän että en pysty nauttimaan vauva-ajasta,onkohan tää koko kokemus nyt pilalla..??

En saa nukuttua vaikka olisi tilaisuuskin,enkä saa mitään aikaiseksi. Olen todella saamaton,voisin lojua sohvalla tunteja (ennen raskautta olin ihan normaalisti aktiivinen). Hoidan vauvaa autopilotilla rutiininomaisesti,en viitsisi oikein edes leikittää kun ei kiinnosta. Toivon pitkiä päikkäreitä,että saan olla rauhassa. Hävettää,kun mies tulee kotiin eikä juuri ole kotitöitä tehty.

Tää kuulostaa ihan hirveältä,tajuan sen kyllä. Mutten tiedä miksi tunnen näin!! Kun mulla on kuitenkin kaunis ja iloinen,ihana vauva. Voi itku...

Bonuksena,asumme korvessa eikä mulla ole autoa. Seuranani lähes 24/7 on siis vauva,kissa ja tv. Mun pää räjähtää,mutten haluaisi pilata vauva-ajan muistoja enempää kuin mitä jo olen :(
 
Mites yöt sujuu? Ootko vaan väsynyt?
Älä kuule suotta syyllitsä itseäs noi on aika normaaleja ajatuksia. Varmaan joku harrastus, shoppailureissu tai virkistysjuttu kerran viikossa omaa aikaa auttas.Iitsekkin kyllä nautin kun lähdin töihin kun vauva oli 1v ja kyllä taas jaksoi vauvan kanssa olla. Tsemppiä!
 
Kulkeeko bussit? Ja nukkuuko vauva vaunuissa? Miten ois edes kerran viikossa joku päivä pieni retki vauvan kanssa? Vaikka jossain kaupungilla tai uimahallissa tai joku harrastus vauvan kanssa...perhekahvila tms.? Tai sitten kun mies tulee kotiin, niin joku oma harrastus edes kerran viikossa?

Voin jotenkin kuvitella sun tilanteen...itse oon aika samassa tilanteessa kahden lapsen kanssa. Täällä paikkakunnalla ei ystäviä, ei sukulaisia. Jotenkin revin itteni jonnekin, että lapset näkis ihmisiä. Vauvalle tietysti riittää se vanhempien kanssa oleminen, mutta eihän sitä tiedä vaikka vauva tykkäis liikkuakin jossain joskus?
 
äitee,kiitos.

Helpottaa kun sanoit noin,että taas jaksoi hoitaa vauvaa kun palasi töihin. Mua syyllistää kovin ajatus siitä,että todennäköisesti nautin vauvasta enemmän kun pääsen päiväksi töihin ja aikuisten seuraan. Oon pelännyt myös sitä,että onko tuo kuvitelma väärä ja huomaankin sitten,että ohoh,vauva-aika meni ja se olikin suunnilleen parasta tän lapsen kanssa. vauva herää edelleen 2-3 krt yössä,ja yleensä silloin aamuyöstä valvon vähintään puoli tuntia,kun en saa uudestaan unta.
 
Mulla oli vähän sama tilanne esikoisen äitiysloman aikana, olimme hiljan muuttaneet uudelle paikkakunnalle, enkä tuntenut ketään, en ollut osannut varustautua äitiyslomaan hankkimalla harrastuksen jne. Ja vähän samoja tunteita se aiheutti.

Yhdyn yllä olevaan, koita päästä säännöllisesti jonnekin, esim jumppaan. Kotona yksin kökkiessä pää hajoaa oikeasti, ja siitä ei ole kenellekään iloa, ei sun lapselles eikä miehelle, saatika sitten sulle. Mulle silloin äitiysloman pelasti se, että mies jäi lomalle ja sitten isyyslomalle, me saatiin vajaat pari kuukautta tosi ihanaa yhteistä aikaa. Ja töihin pääsy oli myös kuin taivas.
 
Oletko yrittänyt tutustua alueen muihin äiteihin, esim jonkun harrastuksen kautta?
Tee itsellesi kalenteri johon laitat asioita joista pidät.
Vaikka kun mies tulee kotiin lähdet autolla kirjastoon uimahallin jumppaan ...
Opettele kokkaamaan osta uusi keittokirja
Huomenna on päivä uusi.
 
hipsun,busseja kulkee äärimmäisen harvoin :/ asumme pienellä paikkakunnalla. Kommenteistanne rohkaistuneena ajattelin kyllä sanoa miehelle.että tästä lähin esim.joka torstai klo 16 mä katoan jonnekin vaikka klo 21 asti :) ja meen vaikka kahvilaan kaupunkiin siksi aikaa,kunhan näen ihmisiä.
 
tää on oikeasti parasta vertaistukea kuulla,että myös joku toinen koki ihanaksi päästä äitiysloman jälkeen töihin! :) oon kokenut itseni vähän paskamutsiksi sen takia,tosin ei varmaan auta ympäristön painostus siitä miten raaskin jättää vauvan hoitoon (pph).

Istutan ukon alas ja ilmoitan,että hankin ensi tilassa jonkun harrastuksen,sopi se hälle tai ei :)
 
Mulla oli ihan sama juttu että vauva heräili usein yöllä ja olni väsymyksestä sekaisin. Ja kyllä sitä kaipaa myös aikuista seuraa ja aikaa itselleen. Meillä tehtiin remonttai joten olin paljon lapsen kanssa kun mies remontoi, siksikin oli helpotus päästä töihin. Äläkä murehdi että vauva-aika loppuu, tulet nauttimaan lapsestasi vaikka hän kasvaa. Oikeastaan nautin yhä enemmän kun lapsi nyt 1,5 ja alkaa puhua ja touhuaa kaikenlaista. Eikä lapsen kanssa tarvi olla 24/7 ollakseen hyvä äiti.
 
Hyvä homma! Pidä ittestäskin huolta. Kun äiti voi hyvin, niin vauvakin voi :) Tsemppiä! Ja tosiaan luulis, että miehestäkin ihan kiva olla vauvan kanssa kaksistaan, sitä isän ja vauvan omaa aikaa.
 
Tuohon otsikkosi kysymykseen: kyllä synnytysmasennus voi tulla, vaikka lapsi olisi jo vanhempikin... Onko sulla alusta asti siis ollut näitä tuntemuksia vai vasta hiljattain? Onko sulla ketään kenelle voisit kertoa tästä olostasi, esim. mies, neuvolantäti, joku lapsellinen ystävä? Varmasti kaipaat aikuiskontakteja, ne auttaa hengähtämään hetken lapsen hoidosta ja näkemään asiat etäämmältä. Tuo kerta, kaksi viikkoon omaa aikaa on loistoidea, jos olo ei helpota niin kannattaa puhua vaikka neuvolalääkärille...
 
Onko toinen auto tarpeen kun menet taas töihin? Voisiko sen hankkia jo nyt? Vaikka ihan halvan, vai onko rahat ihan tiukassa? Lapsesi alkaa olla juuri parhaassa iässä käydä kaupoilla, kuljeskella ostoskeskuksessa, käydä kirjastossa yms yms.

Muutenkin sanoisin, että pian 6kk iän jälkeen alkaa helpottaa, kun se vauva alkaa oppia uusia juttuja ja alkaa kommunikoimaan enemmän. Yhdessäolo siis muuttuu ihan eri tasolle pian. Uutuudenviehätys vauvasta ja mammailusta on nyt ohi ja siksi tylsistyttää, mutta usko pois, tilanne muuttuu.

Talvi varmasti ahdistaa osansa, mutta siksi kannattaisikin yrittää päästä sieltä kotoa välillä pois, päivälläkin. Ja kotona ollessakin, muistathan ulkoilla joka päivä. Onko sinulla mammakavereita edes puhelimen päässä?

Älä ainakaan vielä lyö lukkoon sitä, että palaat töihin lapsen ollessa 1v, koska silloin ajatukset voivatkin olla taas erilaiset. Katso rauhassa, miltä tuntuu.

Ihan normaaleja tunteita nuo ovat.
 
Kiitos kovasti teille kaikille!!

Nämä tuntemukset ovat tulleet vasta hiljakkoin.kuukausi-pari sitten. Ekat 3kk olin ihan kiinni vauvassa,ja ihan halustakin. Vasta nyt on tehnyt mieli irtiottoa.

Nyt on taas parempi mieli ja pää täynnä itseapu-ideoita! Kiitos,ja lämmintä joulua teille kaikille :)
 
mulla iski kakkosesta siinävaiheessa kun tenava oli 10kk.
ja oikeesti, kotona kökkimällä se olo ei parane.
ja aika monella tuo fiilis tulee just tuolloin kun lapsi on n.6kk jotta saispa hetken olla rauhassa. kuulema kuuluu vähän niinkuin asiaan että äiti tajuaa että sen lapsen voi jättää vaikka isänkin kanssa joskus kotiin..
 

Yhteistyössä