V
vierailija
Vieras
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta. Naimisissa vuoden. Lapsia on 2, molemmat alle 4-vuotiaita.
Esikoisen raskausaikana löytyi ensin miehen profiili jostain alastonsuomi sivustolta. Selitti sitten että se oli vanha profiili ja plaaplaaplaa, poisti sen ja uskoin jutun. Kun esikoinen oli 6kk, mies oli käynyt kahvilla ym vieraan naisen kanssa. Ei seksiä, mutta viestittelyä, vihjailua yms siinä oli ollut. Kuulemma siksi kun olin niin "kylmä", ja olihan sekin tosi. Vauvalla oli koliikki, täysimetin, olin aivan loppu silloin! Seksiä ei ollut kuukausiin tai viikkoihin, en edes muista koska olin niin väsynyt. Aluksi olin varmaan liian väsynyt lähtemään, sittemmin unohdin koko jutun ja annoin anteeksi. Kuopuksen syntymän jälkeen kaikki tuntui olevan viimein hyvin, mentiin naimisiin, häiden jälkeen putosi pommi postilaatikosta kun mies oli soitellut seksilinjoille satojen eurojen edestä! Taas sama virsi, kuinka häntä nolottaa... ja kun meillä ei ole seksiä ja läheisyyttä tarpeeksi ja anna anteeksi ja plaaplaaplaa. Olen lukemattomia kertoja pyytänyt miestä mm. osallistumaan kotitöihin ja lastenhoitoon enemmän, ja sanonut että myös minä tarvitsen omaa aikaa, jotta jaksaisin panostaa parisuhteeseenkin. Ennen kuopuksen syntymää vielä käytiin läpi tätä asiaa ja kaiken piti miehen mukaan olla ok. Että hän kyllä osallistuu enemmän ja ymmärtää minun väsymystä. Pah! Mies on myös kova sössimään meidän raha-asioita, ellen minä ohjaisi kaikkea niin tuskin saataisiin edes lapsia ruokittua ennenkuin mies on törsännyt kaiken.
Nyt tunnen että rakkaus on loppu. Jos olisimme lapseton pari, olisin lähtenyt lätkimään jo aikoja sitten. Lapsia tässä eniten ajattelen, enkä myöskään voi olla ajattelematta sitä häpeää mitä joutuisin kokemaan, jos pistettäisiin eropaperit vetämään vaikka ollaan oltu näin vähän aikaa naimisissa. Olen siis ajautunut KULISSILIITTOON. Kukaan läheinen ei tiedä, en todellakaan kehtaa kertoa. Tunnen itseni typeräksi, kun annoin anteeksi ensimmäisen, toisen, ja vielä kolmannenkin kerran. Ja tunnen myös syyllisyyttä siitä, että en panostanut ilmeisesti tarpeeksi liittooni kun näin kävi.
Vertaistukea otetaan vastaan NYT, kiitos. :,(
Esikoisen raskausaikana löytyi ensin miehen profiili jostain alastonsuomi sivustolta. Selitti sitten että se oli vanha profiili ja plaaplaaplaa, poisti sen ja uskoin jutun. Kun esikoinen oli 6kk, mies oli käynyt kahvilla ym vieraan naisen kanssa. Ei seksiä, mutta viestittelyä, vihjailua yms siinä oli ollut. Kuulemma siksi kun olin niin "kylmä", ja olihan sekin tosi. Vauvalla oli koliikki, täysimetin, olin aivan loppu silloin! Seksiä ei ollut kuukausiin tai viikkoihin, en edes muista koska olin niin väsynyt. Aluksi olin varmaan liian väsynyt lähtemään, sittemmin unohdin koko jutun ja annoin anteeksi. Kuopuksen syntymän jälkeen kaikki tuntui olevan viimein hyvin, mentiin naimisiin, häiden jälkeen putosi pommi postilaatikosta kun mies oli soitellut seksilinjoille satojen eurojen edestä! Taas sama virsi, kuinka häntä nolottaa... ja kun meillä ei ole seksiä ja läheisyyttä tarpeeksi ja anna anteeksi ja plaaplaaplaa. Olen lukemattomia kertoja pyytänyt miestä mm. osallistumaan kotitöihin ja lastenhoitoon enemmän, ja sanonut että myös minä tarvitsen omaa aikaa, jotta jaksaisin panostaa parisuhteeseenkin. Ennen kuopuksen syntymää vielä käytiin läpi tätä asiaa ja kaiken piti miehen mukaan olla ok. Että hän kyllä osallistuu enemmän ja ymmärtää minun väsymystä. Pah! Mies on myös kova sössimään meidän raha-asioita, ellen minä ohjaisi kaikkea niin tuskin saataisiin edes lapsia ruokittua ennenkuin mies on törsännyt kaiken.
Nyt tunnen että rakkaus on loppu. Jos olisimme lapseton pari, olisin lähtenyt lätkimään jo aikoja sitten. Lapsia tässä eniten ajattelen, enkä myöskään voi olla ajattelematta sitä häpeää mitä joutuisin kokemaan, jos pistettäisiin eropaperit vetämään vaikka ollaan oltu näin vähän aikaa naimisissa. Olen siis ajautunut KULISSILIITTOON. Kukaan läheinen ei tiedä, en todellakaan kehtaa kertoa. Tunnen itseni typeräksi, kun annoin anteeksi ensimmäisen, toisen, ja vielä kolmannenkin kerran. Ja tunnen myös syyllisyyttä siitä, että en panostanut ilmeisesti tarpeeksi liittooni kun näin kävi.
Vertaistukea otetaan vastaan NYT, kiitos. :,(
