Voiko tämä kaikki olla paniikkihäiriötä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tiu

Vieras
Tiedän että sairastan paniikkihäiriötä. En pysty käymään edes kaupassa enää, sydän lyö rinnasta ulos, jalat menee alta, pakokauhu iskee, tärisen ja tuntuu että kuolen. Raskausaika vain pahentanut oloa. Kotona ollessakin tulee kummallisia oireita, esim valoherkkyys, epätodellinen olo, tasapainoton tunne, välillä tuntuu etten ole itsessäni vaan itseni ulkopuolella. Levottomuutta, vapinaa vaikka oikeasti en edes vapise, itkua ja hermoromahduksia. Tätä kaikkea oli jo ennen raskauttakin silloin, kun oli paniikkiherkkää aikaa.

Tilanteeni alkoi pahentua reilu vuosi sitten, sitä ennen kohtauksia tuli vain toisinaan, esim öisin. Nyt en meinaa saada käytyä edes neuvolassa koska pelkään kohtausta.
Tästä syystä en uskalla edes lääkäriin hakemaan apua koska pelkään. Neuvolassa en uskalla puhua koska se taas venyttäisi siellä viettämääni aikaa ja kohtaus olisi taattu.

Mutta olen alkanut pelkäämäan että vika onkin jossain muualla, vaikka luulen että kaikki oireet on paniikkihäiriön aiheuttamaa kuitenki. Tätä höttöistä oloa on päivästä toiseen aamusta iltaan, harvassa on ne hetket että olisi normaali olo. En kohta enää jaksa elää...
 
Tuollaista minulla oli silloin, kun se oli pahimmillaan. Siitä on jo 14 vuotta aikaa. :)
Kun tajusin, että se EI OLE VAKAVAA, EIKÄ SIIHEN KUOLE, vaikka kuinka siltä tuntuisi...silloin alkoi helpottaa ja pääsin siitä ihan omin avuin kokonaan muutamaksi vuodeksi...eka raskaus toi sen takaisin ja sen jälkeen sitä onkin ollut jonkin verran, mutta ei kamalasti hidasta elämääni. Sanonkin, että "sopivasti". ;)
 
Puhu jollekin ammatti-ihmiselle. Kuulostaa vakavalta. Voit soittaa tai lähettää sähköpostia, ei ole pakko mennä fyysisesti käymään heti. En osaa nyt sanoa suoraan minne ottaa yhteyttä, mutta pengo vähän nettiä, varmasti löytyy. Seurakunnan perheneuvola on ainkain semmoinen, missä aikaa varatessa kyselevät asiasta enemmän. Mutta sinne on pitkät jonot. Kovasti tsemppiä, kyllä tuohon löytyy lääkkeitä ja hoitoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen:
Tuollaista minulla oli silloin, kun se oli pahimmillaan. Siitä on jo 14 vuotta aikaa. :)
Kun tajusin, että se EI OLE VAKAVAA, EIKÄ SIIHEN KUOLE, vaikka kuinka siltä tuntuisi...silloin alkoi helpottaa ja pääsin siitä ihan omin avuin kokonaan muutamaksi vuodeksi...eka raskaus toi sen takaisin ja sen jälkeen sitä onkin ollut jonkin verran, mutta ei kamalasti hidasta elämääni. Sanonkin, että "sopivasti". ;)

Aiemmin pystyin myös itse hallitsemaan näitä oloja, enää en. :( Tiedän että ei ole vakavaa eikä tähän kuole mutta ei auta enää...
 
Minulla oli sama juttu. Paheni raskausaikana ja otin sen neuvolassa puheeksi. Nykyään minulla on lääkitys ja oloni on 100% normaali. Lisäksi hommasin silmälasit itselleni kun sain tietää, että oireet huonosta olosta ym. paheni näköni vuoksi!!

Kaupungeissa on olemassa sellaisia puhelimia johon voit soittaa vaikka heti!! Esim. täällä meillä se löytyy mielenterveys kohdasta päivystysnumero
 
Näköasiat on ok, vastikään laitoin uudet lasit. Voiko paniikkihäiriöön syödä lääkkeitä raskaana ollessa? Viimeinen kolmannes menossa... Entä imettäessä? Pelkään torjuntaa, jos soitan muualle kuin neuvolaan, olen varma että käskevät puhumaan neuvolassa tms...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiu:
Näköasiat on ok, vastikään laitoin uudet lasit. Voiko paniikkihäiriöön syödä lääkkeitä raskaana ollessa? Viimeinen kolmannes menossa... Entä imettäessä? Pelkään torjuntaa, jos soitan muualle kuin neuvolaan, olen varma että käskevät puhumaan neuvolassa tms...

Voi syödä! Ei ne torju, usko minua!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen:
Tuollaista minulla oli silloin, kun se oli pahimmillaan. Siitä on jo 14 vuotta aikaa. :)
Kun tajusin, että se EI OLE VAKAVAA, EIKÄ SIIHEN KUOLE, vaikka kuinka siltä tuntuisi...silloin alkoi helpottaa ja pääsin siitä ihan omin avuin kokonaan muutamaksi vuodeksi...eka raskaus toi sen takaisin ja sen jälkeen sitä onkin ollut jonkin verran, mutta ei kamalasti hidasta elämääni. Sanonkin, että "sopivasti". ;)

Minulla myös juuri samanlaista.Oli todella kammottavaa ja kun vielä raskausaikana ja synnytyksessä olin ihan yksin.(Lapsen isä siis lähti lätkimään kun kuuli lapsesta)olin 19v.N.3-4 kertaa viikossa soitin ambulanssin kun olin varma että nyt kuolen.Taju lähti kaupassa, kotona ihan missä vaan ja milloin vaan...ei tarvittu mitään tiettyä aikaa tai paikkaa.
Sydän hakkasi pahimmillaan 200 krt/min ja tuntui etten saa henkeä.a kaiken lisäksi kun oli vielä samanlaiset ivut kuin esim sydänkohtaukseen kuvaillaan niin sehän tieto vain lisäsi paniikkia.

Minä pyydän armas tuntematon kotalotoveri; mene ja pyydä apua,sinä saat sitä ja olosi helpottuu niin nopeasti!!!


PS.Vinkki esim. kauppajonoon: kun ahdistus tulee hiero peukalolla kämmentäsi napakasti ja pidätä hengitystä,koita suunnata ajatukset muuaalle,pakota itsesi ajattelemaan aivan muuta!!Puhun kokemuksesta!

Jaksamisia ja paljon voimia sinulle<3
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiu:
Pelkään myös sitä ettei lääkkeet auta. :(

Auttaa!Siihen voi tarvita useita eri lääkkeiden kokeiluja,ei heti välttämättä osu oikea kohdalle mutta ihan varmasti auttaa.Ja kun kerrot tuntemukset mahdollisimman tarkasti niin osaa lääkäri paremmin tulkita oikean lääkkeen.
Ajattele sitä tulevaisuutta mikä sinua odottaa kun saat oireet kuriin!!! :)
 
Mulla ollut samanlaisia oireita. Ja kohtauksia myös tulee epäsäännöllisesti; tuntuu ettei henki kulje, ahdistaa kauheasti ja vapisen...Hae ihmeessä apua, varsinkin kun oot raskaanakin
 
Ehdottomasti haet apua. Kaikki lääkityskin on mahdollista ne seuraavat raskauden aikana tilannettasi. Minullakin on ollut neljä vuotta ja lääkkeet on auttanut, tuli noin kaksi vuotta raskauden jälkeen tämä vaiva. juuri samanlaista ,yöllä heräsin ja tärisin sydän hakkasi. Lääkkeet auttaa mulla ei ole ollut mitääm sivuvaukutusta:) Hae rohkeasti apua!
 
Sitten on vielä yksi neuvo: älkää käyttäkö laktoosipitoisia tuotteita, maitoa, jäätelöä ym. Syökää kalkki tabletteina! - Ihan totta, maitotuotteet laukaisevat usein paniikkikohtauksen. Ja puhun todella kokemuksesta, sisareltani pysäytettiin sydän ja rytmitettiin uudestaan. Sitä ennen hän joutui ramppaamaan ensiavussa ties kuinka monta kertaa, kun sydän väpätti lujaa.
 
Mulla oli kymmenen vuotta sitten. Jalat, kädet hikosi ja tärisi jos kävi kaupassakin monista muista paikoista puhumattakaan. :) Se meni ohi itsestään vuosien kuluessa.
 
Nostelenpa. Olen tässä nyt aamun kolunnut eri mahdollisuuksia mihin soittaa. Mielenterveyspalveluihin? Tk-lääkärin ajanvaraukseen? Mihin? En todellakaan tiedä kykenenkö mihinkään lääkärin vastaanotolle menemään tuosta noin vain... Enkä saa soitettuakaan mihinkään, en vain pysty. Eikä minulla ole tässä nyt ketään joka soittaisi puolestakaan... Taitaa jäädä vain hoitamatta koko ongelma |O
 

Yhteistyössä