voiko tämä olla enää normaalia vilkkautta, vai adhd?!

["väsynyt äiti"]

nyt on pakko heti aamusta purkautu ja ja kysyä neuvoa teiltä muilta jos jollain on samanlaista...
Meillä 1v 10kk ERITTÄIN vilkas miehenalku jonka kanssa minun voimat ehtyy täysin (niinkin naurettavalle kuin kuulostaa). Poika on koko ajan menossa juoksujalkaa eikä keskity hetkeksikään mihinkään. Olen tässä aamu kello 7 yrittänyt aamukahveja laitella mutta en ole onnistunu muutakuin rusinoita syöttämällä pojalle. koko ajan saan kieltää ja juosta perässä, vaikka olen luullut että tämä jossain vaiheessa helpottuisi. mutta ei..
poika on tempperamentiltaan ihan mahdottoman itsepäinen ja sinnikäs. jos jotain ei periksi saa alkaa kauhea huuto, potkiminen, lyöminen, pureminen ja raapiminen. Isoveli 5v on tulilinjalla kuten myös koira. meillä tosi rauhallinen vanha koira joka selvästi kanssa kärsii lapsen tempuista. tällekin aamulle kolme kertaa koira ulahtanut kivuliaasit pojan ehtiessä kimppuun ennenkuin olen väliin kerennyt. tilanteita olisi miljoona kerttoavana kuinka vilkas poika on.. kaikki lähipiirikin naureskelee kuinka vilkas tämä on, mutta itsellä on nyt jo naurut vähissä. kotihommia ei onnistu mitään tekemään pojan ollessa paikalla.
tilanne on ihan toivoton, jotenkin alkaa kohta ärsyttämään koko lapsi kun koko ajan rassaa niin kauheasti, vaikka suloinen onkin. mutta ei jaksaisi vain koko ajan tätä härdelliä. Isompikin meillä on vilkas, mutta ei hän ollut lähelläkään tällaista ollessaan tämän ikäinen. enköä tiedä ketään toista joka olisi näin vilkas eikä keskittyisi hetkeksikään mihinkään.
nyt olen alkanut jäähylle laittamaan silleen että otan pojan syliin ja pidän ns. holding otteella vaikka tämmä rimpuilee kuinka niin kauan että rauhottuu. siitä seuraajkin sitten puolen tunnin huuto konsertti joka kerta.
mietin, että milloin voidaan alkaa puhua muusta kuin normaalista poikien vilkkaudesta vai voiko oikeasti olla kyseessä jopa adhd? kertokaa kokemuksia jos muilla samaa tilannetta...
ite alan väsähtään tähän kyllä totaalisesti.

 

["hei"]

Itse mietin juurin samaa 7 v poikani kanssa, eli onko adhd. Hän ei kuitenkaan tuon ikäisenä ollut ihan noin "villi". Aion kuitenkin pyytää apua alan ammattilaisilta (kouluterkan kautta ajattelin alkaa asiaa selvittelemään). Suosittelen sulle samaa, eli älä jää huolen kanssa yksin vaan puhu neuvolassa ja pyydä päästä tutkimuksiin tms. jos mahdollista. Tosin olen kuullut että kovin pienille ei mitään diagnooseja helposti anneta. Itse kävin perheneuvolassa kun poika oli 4v juttelemassa siitä millä keinoin voisin helpottaa arkea pojan kanssa.

Tsemppiä, tiedän todella että raskasta on!

 

["Vieras"]

Ap- RAJAT heti lapselle.

EI sana käyttöön.

 

["äityli"]

[QUOTE="väsynyt äiti";27392455]nyt on pakko heti aamusta purkautu ja ja kysyä neuvoa teiltä muilta jos jollain on samanlaista...
Meillä 1v 10kk ERITTÄIN vilkas miehenalku jonka kanssa minun voimat ehtyy täysin (niinkin naurettavalle kuin kuulostaa). Poika on koko ajan menossa juoksujalkaa eikä keskity hetkeksikään mihinkään. Olen tässä aamu kello 7 yrittänyt aamukahveja laitella mutta en ole onnistunu muutakuin rusinoita syöttämällä pojalle. koko ajan saan kieltää ja juosta perässä, vaikka olen luullut että tämä jossain vaiheessa helpottuisi. mutta ei..
poika on tempperamentiltaan ihan mahdottoman itsepäinen ja sinnikäs. jos jotain ei periksi saa alkaa kauhea huuto, potkiminen, lyöminen, pureminen ja raapiminen. Isoveli 5v on tulilinjalla kuten myös koira. meillä tosi rauhallinen vanha koira joka selvästi kanssa kärsii lapsen tempuista. tällekin aamulle kolme kertaa koira ulahtanut kivuliaasit pojan ehtiessä kimppuun ennenkuin olen väliin kerennyt. tilanteita olisi miljoona kerttoavana kuinka vilkas poika on.. kaikki lähipiirikin naureskelee kuinka vilkas tämä on, mutta itsellä on nyt jo naurut vähissä. kotihommia ei onnistu mitään tekemään pojan ollessa paikalla.
tilanne on ihan toivoton, jotenkin alkaa kohta ärsyttämään koko lapsi kun koko ajan rassaa niin kauheasti, vaikka suloinen onkin. mutta ei jaksaisi vain koko ajan tätä härdelliä. Isompikin meillä on vilkas, mutta ei hän ollut lähelläkään tällaista ollessaan tämän ikäinen. enköä tiedä ketään toista joka olisi näin vilkas eikä keskittyisi hetkeksikään mihinkään.
nyt olen alkanut jäähylle laittamaan silleen että otan pojan syliin ja pidän ns. holding otteella vaikka tämmä rimpuilee kuinka niin kauan että rauhottuu. siitä seuraajkin sitten puolen tunnin huuto konsertti joka kerta.
mietin, että milloin voidaan alkaa puhua muusta kuin normaalista poikien vilkkaudesta vai voiko oikeasti olla kyseessä jopa adhd? kertokaa kokemuksia jos muilla samaa tilannetta...
ite alan väsähtään tähän kyllä totaalisesti.[/QUOTE]

Ei sokeria ylivilkkaalle! Eli rusinoilla vaan lisäät vauhtia. Sekä lisäaineet pois kokonaan, niin rauhoittuu.

 

["hmm"]

Eikös se ole joku 5 vuotta, ennen kun voidaan ajatella, että on adhd. Tuon ikänen nyt ei normaalistikkaan jaksa vielä keskittyä kauvaa mihinkään. Laitat koiran pois lapsen ulottuvilta kun et voi vahtia tilanteita koko ajan. Portin taakse tai toiseen huoneeseen. Meillä vilkkaan pojan kanssa täytyy olla paljon ulkona.. siellä meno on lepposampaa kotona sisällä tylsistyy nopeesti ja alkaa kiusaamaan siskoaan!

 

[Nellien]

_Pitäs melkeen nähä poikasi, kyllä siitä aika hyvin osaa sanoa(vaikka virallista dg ei saakkaan alle 5vuotiaat).

Nimittäin meillä on adhd lapsi jonka käytös on kyllä syntymästään lähtien ollut haastavaa,erilaista, mutta iän myötä se tietysti tulee selkeämmni ilmi, minä oikeastaan vasta lapsen ollessa 4v tajusin että nyt on kyllä jotakin muuta ku pelkkä tempperamentti. ja joku voi tulla ihmettelee että miten vo iolal syntymästään lähtien haastav,kyllä voi!

1v 10kk iässä oli jo puolet elämästään kiipeillyt ja kiipeillyt ja mennyt ja mennyt. En minäkään saanut yhtään mitään kotona tehtyä ku silmät piti olla selässäkin Heh ku noita aikoi muistelee niin täytyy huokaista helpotuksesta että ne on ohi, on tällänen 8v adhd poika kuitenkin paljon helpompi.


Eihän se nyt naurettavaa ole vaan ihan inhimillistä. pääasia että tunnsitaa tunteensa ja järkkä äitselleen aikaa myös itsekseen oloon

 

["hei"]

Nellien, onko pojallasi lääkitys? Mua toisaalta pelottaa lähteä tutkituttamaan poikaa, kun en tiedä onko mahdollisen diagnoosin kaikki seuraukset pelkästään hyviä. Toisaalta vielä pahempaa on varmasti se jos diagnoosia ei ole vaikka ongelma on olemassa.

 

[riiviöiden äiti]

Aloittaisin ehkä itse siitä että koti olisi tila missä lapsen perässä ei tarvitsisi juosta. Eli jos mahdollista johonkin portti, mikä jakaisi koiralle viikarivapaan tilan ja koriste-esineet varastoon vaikka puoleksi vuodeksi.
Esikoinen (mm. adhd) oli vilkas, mutta koti oli paikka missä itse saatoin hengähtää, liikenteessä meinasi tulla hiki (ei ollut autoa, ja poika juoksi koko ajan), siihen otin käyttöön valjaat. Esikoinen osasi puhua varsin hyvin jo tuossa iässä, joten jäähy ja keskustelu auttoi kanavoimaan vilkkautta hyödyllisempään tekemiseen. Käytöshäiriöitä meille ei onneksi iänkään mukana tullut, keskittymishäiriö on vaikuttanut negatiivisesti lähinnä koulunkäyntiin (suuria vaikeuksia keskittyä kun pieninkin risahdus siirtää huomion toisaalle)
Tsemppiä!

 

[Nellien]

[QUOTE="Vieras";27392502]Ap- RAJAT heti lapselle.

EI sana käyttöön.[/QUOTE]

jep... Niitähän ei varmaankaan ole ollut! (sarkasmia) kyllähän kaikki kokemattomat ja terveen tavislapsen omaavat voivat jaella mahtavia neuvoja, etenkin jos oma lapsi on tempperamentiltaan vielä hitaasti lämpenevä. Mut totuushan on tarua ihmeellisempää joskus. Ehdotan että tutustut neurologisiin ongelmiin kuten vaikka adhd.

Nimittäin mulle on kyllä ihan lastenpsykiatri sanonut että näkkee punaista jos joku syyttää vanhempia,koska yleensä syy EI ole vanhempien.

Kyllähän meilläkin tavis lapselle riittää se mikä suuremmalle osalle muillekkiin lapsista ja onhan se aika helppoa. Mutta kun jos on kyse vaikka adhd:sta niin asiat ei vaan mene yhtä nopeasti sen lapsen toimintaan osaksi.

Kuvittele tilanne luet kirjaa,mutta luet vaan joka toisen sanan, kuinka hyvin olet perillä mitä kirjassa oikeasti tapahtui, no et varmaan kovin hyvin. adhd lapsella koko elämä voi olla sellasta että osa sieltä täältä menee tahattomasti ohi.

aika huono vrtkuva...mut en parempaakaan keksiny

 

[riiviöiden äiti]

Ja alkuperäiseen kysymykseen vielä: kyllä voi olla normaalin lapsen vilkkautta. Meillä' tätä diagnoosin omaavaa vilkkaampi on hänen pikkusiskonsa, täydellinen elohopea ja erittäin impilsiivinen,MUTTA ei keskittymisvaikeuksia niin että olisin tai koulu olisi ohjannut tutkimuksiin. Haastava lapsi opettajankin mielestä, mutta hyväntahtoinen.

 

["Vieras"]

Lapsi 1v putoo sohvalta hyppiessä sieltä, ei ole kielletty hyppiminen. Otsassa valtava haava.

Sama lapsi avaa kaikki kaapin ovet ja vetää päällensä tavarat, kaatuu ja takaraivossa nirhauma.

Edellee lapsi leikkii portaissa, putoo ja kallo halkee.

Vahinkoja sattuu. Rajoilla nämäkin ja monta muuta estetään.

 

["hei"]

Kysyn vielä uudestaan:
Nellien, onko pojallasi lääkitys? Mua toisaalta pelottaa lähteä tutkituttamaan poikaa, kun en tiedä onko mahdollisen diagnoosin kaikki seuraukset pelkästään hyviä. Toisaalta vielä pahempaa on varmasti se jos diagnoosia ei ole vaikka ongelma on olemassa.

 

["noh"]

Kyllä adhd:n näkee jo taaperosta, tämä ainakin oma kokemukseni. Neuvola tai mikään taho ei ottanut vakavissaan, mutta päiväkodissa sanottiin että jossei 2-vuotiaan käytös (silloin tarkalleen 2,5 vuotta) ala muuttumaan (= juokseminen, riehuminen jne. rauhoittumaan), niin olkaa yhteydessä neuvolaan ja vaatikaa edes neuvolapsykologin vastaanottoa. Näin teimme ja siitä pääsimme hitaan prosessin myötä Lastenlinnaan asti tutkimuksiin. Matka sinne ei ollut helppo, lähete tuli takaisin ja suositeltiin jotain ihme tukitoimia, joita kunnalla ei edes ollut olemassa...meni se toinen lähete sitten läpi, kun sen allekirjoitti neljä eri tahoa, mutta siltikin. Ihmetytti tuo "seula"; eikö ole parempi että tutkitaan ajoissa eikä levitellä käsiä?

Lapsi on nyt 5-vuotias ja papereissa lukee "hyperaktiivisuus". Vaikka ikä tuo tietynlaista harkintaa koko ajan lisää, kyllä se lapsen levottomuus ym. näkyy läpi ihan kaikkialla. Jatkuvasti vaihtelee asentoa, vääntelehtii, pyrkii olemaan liikkeessä, paikoillaan istuminen vaikeaa ja keskittyminen joko loistavaa (niin ettei kuule mitään ympärillään) tai olematonta.

 

[miekin]

Minusta kuulostaa aika normaalilta Mulla kaksi kolmesta temperamenttisesta ja itepäisestä pojasta ovat olleet 1,5v-> reilu parivuotiaaksi asti juuri tälläisiä. Vilkkaita edelleen, mutta eri tavalla Mutta muistan kyllä hyvin sen toivottomuuten tunteen, kun ei oikeeti muuta kerennyt, kun poikien perässä juoksemaan.....

Rutiinit, tarpeeksi ulkoilua ja ohjattua "riehumista", koti turvalliseksi (siinä olikin "riiviöiden äidillä" hyviä vinkkejä), näille pystyy edes hiukan helpottamaan tota arkea.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="hei";27392626]Kysyn vielä uudestaan:
Nellien, onko pojallasi lääkitys? Mua toisaalta pelottaa lähteä tutkituttamaan poikaa, kun en tiedä onko mahdollisen diagnoosin kaikki seuraukset pelkästään hyviä. Toisaalta vielä pahempaa on varmasti se jos diagnoosia ei ole vaikka ongelma on olemassa.[/QUOTE]
Alle kouluikäiselle aloitetaan erittäin harvoin (alle 5v tuskin koskaan) "adhd-lääkitystä", tarkoitus on yleensä että lapsi pystyy keskittymään koulupäivän ajan, ja yöksi vaikutus lakkaa. Oireiden pitää olla sellaiset että niistä on lapselle vakavaa haittaa, lääkitys ei paranna oireistoa millään tavalla, vaan lievittää muutamaksi tunniksi.
Meillä kokeiltiin 9 ja 15 vuotiaana lääkitystä, ei sopinut.

 

["alkup"]

minusta vaikuttaa että hoidossa on hivenen rauhallisempi menemään kun kotona, tosin siellä ei ole telkkaria tv tasolla mitä hakata, ei koiraa, ei laatikoita täynnä dvd:tä jotka voi hajottaa ei vessan ovea jonka saa auki ja kaikki sieltä laatikoista lattialle, ei keittiön kaappeja joita voi aukoa ja repiä alas, ei keittiön tasoa jolle voi penkin siirtää jaa kiivetä..lista on loputon. koriste esineitä meillö ei ole ollut vuoteen ja voitte kuvitella EI sana on tiheässä käytössä! no, näillä mennään...nyt ei päästä uloskaan riehumaan ku isompi kipeänä pitää olla sisällä :/ katsotaan tilannetta..

 

[vieraass]

en tunne adhd tapauksia, mutta minun korvaan tuo kuulostaa melko normaalilta alle 2-vuotiaan touhulta. tuota rataa meilläkin on menty, kun yhdestä paikasta kiellät, syöksytään seuraavaan kiellettyyn tekemiseen. ei kai siinä auta kuin vetää ulkokamat niskaan ja painua pihalle. sisään syömään ja nukkumaan päikyt. illalla on sitten miehen kanssa yhdessä juostu perässä kieltämässä.

koiralle turvallinen paikka vaikka eri huoneeseen.

 

[Minni_m]

Hei!

Oma tyttäreni oli haastava pienenä. Hänellä on myös ollut vatsavaivoja ja öistä levottomuutta. Ruokavalioon kannattaa tehdä tarvittavat muutokset (aiheuttaako esim. maito, viljat tms. turvotusta tai ongelmia), unirytmi kannattaa yrittää saattaa kuntoon, vaikka se olisikin vaikeaa tai tuntuisi mahtottomalta. Paljon hellyyttä, positiivista palautetta. Rajat lapsen mukaan. ADHD-lapselle "ole hiljaa ja nätisti" tehoaa tasan yhtä hyvin kuin halvaantuneelle käsky "kävele".

Usein auttaa, kun antaa lapselle suuhun imeskeltävää tai kaluttavaa, porkkanan, jälkiuunileivän tai purulelun. Moni lapsi säätelee vireystilaansa suun kautta.

En suosittele liikaa ankaruutta, vaikka omalle tyttärelle käskettiin aina laittamaan rajoja. Hän ei voi mitään sille, että rauhoittuminen on hankalampaa.

ADHD-diagnoosin saadakseen on tiettyjen kriteereiden täytyttävä. Vaikka kriteerit eivät täyttyisikään, voi lapsella olla adhd-kaltaista oireilua. Raja normaalin ja adhd:n välillä on liukuva, ei portaittainen. Lapsesi on sanomasi perusteella erittäin vilkas - voi olla, että adhd myöhemmin tuetaan, voi olla että lapsi rauhoittuu. Diagnoosiin hän on vielä liian nuori. Oma lapsi sai diagnoosin muistaakseni jo 4-vuotiaana.

Tiedän omasta kokemuksesta, että vaativan lapsen hoito on joskus todella rankkaa. Se, että lapsi huutaa ja raivoaa "tyhjästä" on aikuisesta todella rankkaa. Lapsen huutoon on kuitenkin aina jokin syy. Kun olet tarkistanut perusasiat (nälkä, jano, vilu, kuumuus, väsymys, liika melu, sylin tai toiminnan puute), olet tehnyt tehtäväsi. Koeta pitää mielesi virkeänä - ota kaikki irti hyvistä hetkistä. Ne auttavat jaksamaan huonot hetket. Näytä lapselle, että rakastat häntä - lapsesi ei voi aivokemialleen mitään. Tuon ikäinen ei säätele vilkkauttaan eikä paljon muutakaan toimintaansa tietoisesti.

Pyydä reilusti apua muilta. Käytä vaikka MLL:n lastenhoitajaa, pyydä kokenut hoitaja, ja kerro, että lapsesi on hyvin vaativa ja vilkas. Ota välillä omaa aikaa ja hoida itseäsi ja jaksamistasi! Mikäli mahdollista, mene välillä yöksi pois, nuku kunnon unet ja rentoudu. Käy harrastamassa liikuntaa tai kulttuuria, jotta saat välillä ajatukset pois kotiympyröistä.

Älä anna "hyvinkasvatettujen lasten hyvien äitien" lannistaa itseäsi. Eivät he tiedä, millaista on kasvattaa vaativaa lasta.

Neuvolassa voi ottaa asian esille ja pyytää reilusti saada keskustella. Se osoittaa, että välität lapsestasi

Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu. Lohduksi voin sanoa, että vilkas ei ole sama kuin tuhma, ja pojastasi tulee varmasti vielä ihana (vilkas) poika niinkuin omastanikin tuli ihana (vilkas) tyttö. Hän löytää oman paikkansa. Mikäli lapsi saa jatkossa diagnoosin, hän pääsee kuntoutuksen piiriin. Tärkeää on, ettet anna kenenkään halveksia itseäsi ja lastasi. Pää pystyyn ja kaikkea hyvää sinulle!

 

["hei"]

Kiitos, tekstisi sai mulle tipan linssiin. Olen niin väsynyt tuon 7v poikani kanssa, jolla ei siis ainakaan vielä ole diagnoosia. Luulen että printtaan sun tekstin itselleni muistutukseksi.

 

[tsemps]

Tsemppaisin menemään myöhemmin tutkimuksiin ihan jo siksi, että moni adhd-muksu ei nuku kunnolla. Omani sai melatoniini-reseptin (hormoni, jota kehokin erittää) 4-vuotiaana ja yöt rauhoittuivat selvästi; pois jäi mm. unissakävely, raivarit keskellä yötä...poika sanoo itsekin, että näkee kivempia unia nyt lääkkeen avulla ja painajaisten määrä on selkeästi vähentynytkin.

 

["vieras"]

Meillä ollut kolme samanlaista lasta kuin ap:llä. Siis kaksi vuotiaana. Meillä auttoi se et tehtiin kodista turvallinen lapsille ja sellainen ettei tarvitse koko ajan kieltää ja vahtia. Kaverit joilla rauhallisia lapsia kyllä aina jaksoivat muistuttaa et lasta pitäis "kasvatta" eikä antaa olla kotona vapaasti. Nyt meillä kaksi vanhempaa jo isoja ja kummasti ovat rauhoittuneet. Eli meillä oli kaikissa keittiön kaapeissa ja jääkaapissa lukot (saa mm. Ikeasta) wc:n oven kahva käännettiin niin ettei lapsi saanut sitä itse auki, koriste esineet pois, tuolit siirrettiin niin ettei niitä voinut siirtää helposti. Turvaportti portaisiin. Raskasta aikaa oli mut onneksi toi nuorinkin tuosta pikku hiljaa rauhoittuu ja nykyään jo uskoo kun sanotaan ettei saa koskea. Meillä johtui vilkkaus osittain allergioista, kun muutettiiin ruokavaliota rupesivat lapset rauhoittumaan.