Voiko teidän mielestä alle kouluikäisen lapsen kanssa neuvotella kaikista asioista?

["joopajoo"]

Korostan sanaa KAIKISTA?
Ystäväni on vakaasti tätä mieltä että voi. Hän itse neuvottelee uhmaikäisen kanssa kaikesta. Siitä syödäänkö vai eikö syödä, mennäänkö vai eikö mennä, puetaanko vai eikö pueta jne. Jos lapsensa saa raivarin kaupassa niin tämä oottaa että raivari menee ohi ja neuvottelee sitten sielä kaupan lattialla lapsen kanssa että otetaanko sitä tikkari nyt vai ei. Lapsi saattaa tunnin huutaa täyttä kurkkua sielä kaupan lattialla ennenku päästään neuvotteluvalmiuteen. Jos lapsi lyö toista lasta tms niin tää ei kiellä vaan siitäkin heti neuvotellaan.

Mä en oikein tajua tuota meininkiä. Mun mielestä varsinkaan uhmiksen kanssa nyt vaan ei voi kaikesta neuvotella.

Mielipiteitä?

 

["Sanna"]

Ei tietenkään. On asioita, joista aikuisen pitää päättää. Lapselta ei kysytä, korkeintaan annetaan kaksi vaihtoehtoa, joista saa valita.

 

["vieras"]

No kaverillasi on äitiys yksinkertaisesti täysin hukassa.

Ei uhmaikäisen kanssa neuvotella. Se ahdistaa lasta enemmän.
Uhmaikäiselle KERROTAAN miten asiat menee. piste. Ja pidetään kiinni siitä.

Kerro tuttavallesi että hänen auktoriteettinsä on hukassa, ja se kostautuu myöhemmin.
lapsi itse kärsii siitä aivan valtavasti, että äiti ei osaa sanoa EI.

 

[neuvotella voi]

Neuvotella voi mielestäni kaikista asioista, neuvottelun siten voi toteuttaa monella tavalla.

 

["mie"]

Ei voi.
On asioita jotka aikuinen päättää piste.
Paljon on myös asioita joista voi ja pitääkin neuvotella mutta: terveyteen (fyysinen,psyykkinen) , turvallisuuteen ja käytöstapoihin liittyvissä asioissa on aina aikuisella päätösvalta.

 

[Moraalinvartija]

Ei todellakaan. En kouluikäisenkään kanssa neuvottele likimainkaan kaikista asioista. Uhmiksen kanssa en neuvottele mistään.

Muoks. Loivennan vähän...uhmis voi valita laittaako hanskat itse, vai laitanko minä. Jos ja kun valinta ei tahdo onnistua, niin minä laitan ne. Neuvottelut ovat siis aika pikaisesti ohikin.
Voi myös valita syökö vai onko nälissään.

 

["mie"]

[QUOTE="mie";26088709]Ei voi.
On asioita jotka aikuinen päättää piste.
Paljon on myös asioita joista voi ja pitääkin neuvotella mutta: terveyteen (fyysinen,psyykkinen) , turvallisuuteen ja käytöstapoihin liittyvissä asioissa on aina aikuisella päätösvalta.[/QUOTE]

Lisään vielä että edes kouluikäisen kanssa ei kaikesta neuvotella.

 

["vieras"]

Neuvotella voi mielestäni kaikista asioista, neuvottelun siten voi toteuttaa monella tavalla.

Mitä hyötyä lapsi siitä saa, että kaikkia uhmakohtauksia neuvotellaan? Täh?
Uhmalapsihan nimenomaan hakee rajojaan, neuvottelu on pelkkää turhaa ajanhukkaa ja saa lapsen ensistä enemmän hämilleen.
Selkeät rajat. Sitä se uhmis tarvitsee.
Jos ei ole karkkipäivä, niin tikkaria ei kaupasta osteta. Niin yksinkertaista.
Ei mitään neuvotteluja kaupan lattialla. Lapsellista!!

 

["Vieras"]

Ei tietenkään! Lapsi ei voi omalla elämänkokemuksellaan päättää asioista sillä on vielä paljon asioita joita ei tiedä/ ei osaa edes ajatella. Esim. lapsi ei päätä pestäänkö hampaat sillä hän ei voi ymmärtää seurauksia, ei edes vaikka kerron. Lapsi ei voi ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse kun kyseessä on esim hammasmätä, ientulehdus tai hampaan poisto, sillä hänellä ei ole edes tämän mittakaavan vertailukohdetta ehtinyt elämässään tulla.

 

[neuvotella voi]

[QUOTE="vieras";26088735]Mitä hyötyä lapsi siitä saa, että kaikkia uhmakohtauksia neuvotellaan? Täh?
Uhmalapsihan nimenomaan hakee rajojaan, neuvottelu on pelkkää turhaa ajanhukkaa ja saa lapsen ensistä enemmän hämilleen.
Selkeät rajat. Sitä se uhmis tarvitsee.
Jos ei ole karkkipäivä, niin tikkaria ei kaupasta osteta. Niin yksinkertaista.
Ei mitään neuvotteluja kaupan lattialla. Lapsellista!![/QUOTE]

Neuvottelu ei minulle tarkoitakaan sitä että lapsi saisi päättää asioista. Ja varsinaisesti uhmakohtauksen aikana en neuvottele, jälkeenpäin kylläkin, mikäli siihen on silloin enää tarvetta.

 

["vieras"]

Kyllä mä annan lapsen esim aamulla valita kahdesta vaihtoehdosta, että kumman paidan haluaa päällensä laittaa. Se on sopivan tasoinen tehtävä lapselle harjoitella valitsemista. Mutta sitten taas miten lämpimästi puetaan, mitkä kengät laitetaan - ne päättää äiti. Äiti päättää myös milloin hoitoon lähdetään, milloin on ruoka-aika ja milloin käydään iltapesulla ja mennään nukkumaan.

Lapselle voi antaa vastuuta sellaisista ikätasoon sopivista asioista, mutta esim. uhmakohtaus on juuri sitä rajojen ja itsehillinnän opettelua. Lapsi testaa mitä voi ja saa tehdä, ja aikuinen laittaa rajat. Lapsella on turvallinen olo kun aikuinen osaa asettaa ne rajat oikein.

 

[foodia]

En tiedä. Itse en neuvottele. Joten en tiedä miten tuollaiset neuvottelut hoidetaan yleensäkkään, jos kerran kaikesta muka voi neuvotella. Esim. jos lapsella on aika verikokeisiin ja lapsi et tahdo niin miten siitä neuvotellaan?

 

[Jehnny Tightlips]

Ei todellakaan kaikesta, mutta jostain tietysti.

 

["vieras"]

No ei tietenkään voi. Sellaisista voi, että laittaako lapsi päälleen siniset vai punaiset vaatteet päiväkotiin, mutta ei siitä pukeutuuko hän ollenkaan.
Eikä sellaisistakaan neuvotella yhtään kiusataanko toisia lapsia, kipataanko lautanen nurin ruokapöydässä, lyödäänkö äitiä ja isää kun he kieltävät tekemästä jotakin, otetaanko lääkärin määräämät lääkkeet vai eikö oteta.
Jotkut asiat ovat vaan sellaisia että niistä ei neuvotella. Piste.

 

["mä"]

Jos lapsella on "uhmakohtaus" päällä niin just sillä' hetkellä ei neuvottelu auta.Olen todennut että uhmakohtauksen aikana lapsi ei edes kuule tai kuuntele mitä sanotaan .
Asiasta voi neuvotella uhmakohtauksen jälkeen jolloin lapsikin on yhteityöhaluisempi.

 

["vieras"]

Ap.n ystävälle nämä "neuvottelut" tarkoittavat kyllä jotain ihan muuta, kuin mitä meille muille.
Lukekaahan viesti uudestaan.
Ap,n ystävä antaa siis lapsen päättää kaikesta. Erittäin epäedullista lapsen kehitykselle.
Tulee varmaan mielenkiintoinen teini, jos jo uhmiksena saa pomottaa äitiään noin. Eli äidillä ei ole minkäänlaista auktoriteettiä lasta kohtaan. Huono homma,sanon minä!!!!

 

["Jep"]

[QUOTE="vieras";26088853]Ap.n ystävälle nämä "neuvottelut" tarkoittavat kyllä jotain ihan muuta, kuin mitä meille muille.
Lukekaahan viesti uudestaan.
Ap,n ystävä antaa siis lapsen päättää kaikesta. Erittäin epäedullista lapsen kehitykselle.
Tulee varmaan mielenkiintoinen teini, jos jo uhmiksena saa pomottaa äitiään noin. Eli äidillä ei ole minkäänlaista auktoriteettiä lasta kohtaan. Huono homma,sanon minä!!!![/QUOTE]

Minunkin mielestäni, oikeanlainen "neuvotteleminen" lapsen kanssa on lähinnä sitä, että häntä kuunnellaan ja lapsen mielipiteitä ja toivomuksia huomioidaan päätösten teossa, hänen ikätasonsa huomioon ottaen ja sikäli kun se on mahdollista.
Tässä ap:n kertomassa esimerkissähän äiti ei neuvottele mistään, vaan antaa lapsen päättää kaikesta yksinvaltiaan lailla. Tämä äiti käyttää sanaa "neuvottelu" sanan "lepyttely" synonyymina.

 

["vieras"]

No ei todellakaan. Edes teini-ikäisen kanssa ei voi neuvotella kaikista asioista. Vanhemmuuteen kuuluu myös se lopullisen päätöksen teko ja vastuunotto asioista.

Ja mun mielestä tuo ei edes ole neuvottelua, vaan lapsen annetaan päättää kaikesta.