Voiko vanhempi aiheuttaa lapselle pimeänpelon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma-73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mamma-73

Aktiivinen jäsen
29.08.2005
3 230
0
36
Porvoo
Anoppi väittää, että olen aiheuttanut pojalleni sellaisen kun olen HÄNEN mielestä liian ankara pojalle. Hän on sit ihan eri maata eli antaa kaiken pojalle. Mä en sais korottaa ääntä, viedä poikaa pois tilanteesta, jossa poika riehuu, kantaa väkisin sisälle, jos ei muutaman kerran sanominen auta ja on pakko mennä. Poika on nyt 3v9kk ja mä kyl luulen, että pimeänpelko kuuluu ikään...vai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja CarnevalGirl:
Anoppi väittää, että olen aiheuttanut pojalleni sellaisen kun olen HÄNEN mielestä liian ankara pojalle. Hän on sit ihan eri maata eli antaa kaiken pojalle. Mä en sais korottaa ääntä, viedä poikaa pois tilanteesta, jossa poika riehuu, kantaa väkisin sisälle, jos ei muutaman kerran sanominen auta ja on pakko mennä. Poika on nyt 3v9kk ja mä kyl luulen, että pimeänpelko kuuluu ikään...vai?

No meijen kohta 4v poika pelkää pimeää. Ja kuvittelee yöllä kun tuulee, et huoneessa on lepakoita. :/ :D

Nuku siinä sitte, kun herra kiipee viereen potkimaan ja omaan sänkyyn ei saa, kun pelottaa.

No meikä nukkuu siellä sitte välillä... :D :snotty:

Ja kyl MÄ huuan ja kiskon pois jos hakkaa siskoonsa ja saa luvan olla nurkassa. ;)
 
Voi, mutta ei noin kun anoppis väittää, todellakaan.
Silleen voi, että pelottelee pimeällä: lukitsee pime'ään huoneeseen, kertoo että pimeässä voi asua mörköjä, rovot liikkuu pimeällä tai jotain muuta yhtä tervettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Voi, mutta ei noin kun anoppis väittää, todellakaan.
Silleen voi, että pelottelee pimeällä: lukitsee pime'ään huoneeseen, kertoo että pimeässä voi asua mörköjä, rovot liikkuu pimeällä tai jotain muuta yhtä tervettä.

Samaa mieltä tästä, osa peloista kyllä vaikuttaisi siirtyvän seuraavalle sukupolvelle, esim. oma vaimo pelkää käärmeitä, kuten äitinsäkin jne.
Itse pyrkinyt seuraamaan ettei siirrä pelkoaan meidän lapsillemme tahtomattaan, vaikuttaisi että lapset huomaavat äidin/isän pelonaiheet ja alkavat myös aristaa näitä vaikkei syytä sinänsä olisikaan.

Periaattessahan tuo on järkevääkin jos pelon kohde on oikeasti vaarallinen/varottava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Voi, mutta ei noin kun anoppis väittää, todellakaan.
Silleen voi, että pelottelee pimeällä: lukitsee pime'ään huoneeseen, kertoo että pimeässä voi asua mörköjä, rovot liikkuu pimeällä tai jotain muuta yhtä tervettä.

Jep, just näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Voi, mutta ei noin kun anoppis väittää, todellakaan.
Silleen voi, että pelottelee pimeällä: lukitsee pime'ään huoneeseen, kertoo että pimeässä voi asua mörköjä, rovot liikkuu pimeällä tai jotain muuta yhtä tervettä.

Hiukan aiheesta poikkean. Mutta tuli tuosta mieleen että meillä on tytär syntymästä asti pelännyt pimeää ja oven taakse jäämistä, 2v ikään asti ei vanhempi voinut olla eri huoneessa kuin hän. Ihan vastasyntyneenä 2-3m oli maksimi matka minkä päähän saattoi mennä, jopa silloin kun nukkui! (vaikka varpain hipsisi, heräsi ja hätääntyi). Iän karttuminen on vähitellen helpottanut tilannetta. Ei olla peloteltu pimeällä ym. hän vain on sellainen.

Nyt nukkuu (5v) eri huoneessa kuin vanhemmat ja lähes pimeässä.

 
Ei pitäisi ikinä kieltää lasta menemästä johonkin vain sillä perusteella että on pimeää tai ainakin miksi ei : vaikka voi pudota rappusissa. Mutta kait sitä pelkoa tulee välillä ilman mitään erikoista syytäkin.
 
Yhden kaverin äiti on tartuttanut lapsiinsa mm. ukkosenpelon pelkäämällä itse ihan hysteerisesti, ukkosella suojauduttiin menemällä koko jengi kylppäriin kumpparit jalassa... Muutenkin tuntuvat olevan kaikki kovin pelokasta sakkia, tää kaveri ei esim. uskalla käydä kaupassa enää jos on pimeetä, vaikka kello ois 4 iltapäivällä.
 

Yhteistyössä