Voiko varatulle miehelle tunnustaa ihastuksensa?

[inlööv]

Tilanne siis se, että olen ihan toivottoman ihastunut työkaveriini.
Ongelmana se, että hänellä on avovaimo ja vajaan kahden vuoden ikäinen lapsi.
Minä olen lapseni isästä eronnut eli siis vapailla markkinoilla.

En todellakaan halua olla mikään perheen rikkoja, mutta jotenkin tuntuu että päästäkseni tästä ihastuksesta ylitse tarvitsen selvät pakit kyseiseltä mieheltä.

Omasta mielestäni (voi olla myös ihastuneenpumpulipään omaa kuvitelmaa) ollaan tämän kyseisen miehen kanssa harrastettu pientä flirttiä jo pitkään. Mies on mulle tosi mukava, aina valmis auttamaan, kannustaa ja kyselee elämästäni työn ulkopuolella. Pitkiä katseita käytäyvillä ja valloittavia hymyjä kohdatessa - mä oon niin myyty! On myös kertonut riidoista kotonaan ja muutenkin tuntuu et juttelee mun kanssa paljon avoimemmin kuin muiden työkavereidensa.

Kysymys siis kuuluukin.. onko millään tapaa sovealiasta tunnustaa varatulle miehelle ihastustaan? Työskennellään tiiviisti yhdessä, enkä halua pilata työilmapiiriä tälläisen takia.. ja mitä jos tunne nyt sattuisikin olemaan molemmin puolista.. voiko tälläisestä tulla ikinä mitään vakavampaa vai onko odotettavissa vaan kakkosnaisen rooli ja seksisuhde?

 

[Ö]

Todennäköisesti lopputuloksena olisi kakkosnaisen rooli ja seksisuhde...

 

["minä"]

Älä tee aloitetta. Nauti vain tuosta tunteesta ja ajatuksesta, että ehkä joskus...

 

[mä taas]

En tunnustais

 

["Susanna"]

Sinuna en kertoisi mitään. Rikot vaan heidän perheensä pian! :-/
Toissapäivänä minulle tuli yksi mies kertomaan ihastuksensa. Miehellä vaimo ja kaksi lasta.. Itse onnellisessa parisuhteessa kihloissa mieheni kanssa. Vaikka asia on mulle tietenkin heti, että "ei kiinnosta" niin kyllä siitä jännäolo jää... :S Mun mielestä on edes väärää, että tämä henkilö kertoi ihastuksensa minulle!! tietää kuitenkin, että seurustelen.

 

[Isämies]

Toki voi tunnustaa. Ja kannattaakin.

Mitään vakavaa tuosta ei tietenkään kannata lähtökohtaisesti olettaa kehittyvän, mutta mikäli se kakkosnaisen tai FB:n rooli ei ole sinulle ongelma, niin so what? Sinä et ole vastuussa ko. miehen avoliitosta.

 

["hmm"]

Ihastunut ihminen näkee merkkejä vastapuolen tunteista siellä missä niitä ei ole. Hymy onkin "sellainen" hymy, vaikka todellisuudessa toinen on vain vilpittömästi ystävällinen.
Minullakin on miehiä työkavereissa ja puhutaan paljon muustakin kuin vain työstä, ihan henk.koht.asioista, mutta ei se silti ihastumista tarkoita.

 

[tyy]

No mun luonteellani en tunnustaisi ihastusta kyseiselle miehelle. Mulle kun varatut ovat (ja ovat aina olleet) ehdottomasti "ei sekaannuta" -osastoa.

 

["minttu"]

Anna varattujen olla. Piste. Mitä hyötyä sun tunnusteluista on?

Ja ennen kaikkea: Mitäs jos sulla olisi puoliso, avo tai avio, ja kuulisit että joku nainen töissä tunnustaa hänelle "rakkauttaan". Miltäs sinusta mahtaisi tuntua? Ei kivalta vaikka miehesi torjuisikin hänet. Sinulle jäisi ainainen, kalvava tunne että entäs jos sittenkin...

Ja uskotko todella tuohon liibalaabaa : Kotona on vähän vaikeaa, ja riitoja ja kaikkea? Sehän on perus_pesälle_pääsy_ vonkaus_ valhe jota petolliset ukkomiehet käyttää

 

["vera"]

älä kerro. Miksi kertoisit jos et halua sen johtavan mihinkään ja ainut mihin se voi johtaa on seksisuhde, kakkosnaisen virka tai miehen perheen hajoaminen. Ei ei ei.

 

[tuota]

Että menisit sählimään sinne miehen ja hänen vaimonsa ja pienen lapsensa väliin "välttämättömillä tunnustuksillasi"?

Paheksun jyrkästi.

 

["Rouva"]

Toki voi tunnustaa. Ja kannattaakin.

Mitään vakavaa tuosta ei tietenkään kannata lähtökohtaisesti olettaa kehittyvän, mutta mikäli se kakkosnaisen tai FB:n rooli ei ole sinulle ongelma, niin so what? Sinä et ole vastuussa ko. miehen avoliitosta.

Samoilla linjoilla. Työkaverisi on itse vastuussa avioliitostaan. "Hyvässä lykyssä" mies jättää perheensä ja kiiruhtaa luoksesi. Tai ehkä teille kehittyy salainen seksisuhde? Tai mies voi onnellisena jäädä paistattelemaan urilleen ollessaan ihannoitu, eikä tee asialle sen enempää. Riittääkö se sinulle? Tunnustamalla ihastuksesi voit toki tehdä istestäsi haluamattasi pellen, jos olet tulkinnut miehen ystävällisyyden väärin.

 

["vieras"]

ainahan tunnustaa voi mutta ei pidä sitten mennä sen pidemmälle kerran toisella on perhe.

 

["Nisu"]

Voi tunnustaa. Oleellisempi kysymys on; kannattaako se?

 

["sofi"]

Minusta toisen parisuhdetta ja perhettä pitää kunnioittaa sen verran ettei mene siihen väliin sörkkimään tunnutuksillaan. Lisäksi tuossa on vaara nolata itsesi perusteellisesti ja se jos mikä taatusti vaikuttaa työskentelyynkin tämän henkilön kanssa. Suosittelen että pidät jutun kaveripohjalla etkä ala tälle miehelle mitään muuta edes kertoakaan.

 

[just]

Vaikka ei olisi vastuussa toisen suhteesta, niin kunnioittaa sitä ainakin voi ja pitää. ihme logiikka muutenkin!

 

[mieea]

Tunnusta vaan - mutta vasta sitten kun mies on eronnut "ah niin kamalasta avoliitostaan". Veikkaan vaan että hän ei ole sitä tekemässä, kunhan vaan heittää sulle syöttiä johon toivoo sun tärpäävän.

 

[Tuhlaajtytär]

Siirtäsin energian vapaana oleviin miehiin ja pitäisin työkaverina tämän miehen.

 

["Lintu"]

Tuskin edes haluaisit suhteeseen miehen kanssa, joka pettää... Nauti kutkutuksesta ja flirtistäkin. Mutta älä kerro, seuraa joko heti tai hetken päästä vain suruja.

 

[astrolabe]

Anna palaa. Hän alkaa vältellä sinua tunnustuksesi johdosta ja tunteesi pääsevät viilenemään.

 

[Minni:)]

En menis mäkään tunnustamaan mitään. Mulla oli entisessä työpaikassa yks hyvä miespuolinen kaveri. Alkuun seurusteli, sitten eros, pitkään en tiennyt sen naiskuvioista mitään kunnes jossain vaiheessa kertoi et on seurustellut vuoden päivät. Ei parisuhdeasioitaan kertoillut pahemmin vaik muuten puhuttiinkin vaikka mistä. Meil oli just kaikkee mitä varmaan flirtiks jotkut kutsuu. Jossain vaiheessa kun paljon aikaa työn puolesta yhessä vietettiin niin olin vähän ihastunutkin. Jälkeenpäin pystyin sen kertomaankin, et taisin olla suhun vähän ihastunutkin sillon joskus ja se tuntui hyvältä ja varsinkin se tuntui hyvältä etten sillon ihastumisaikana menny mitään horisemaan. Vuosi sit olin tän miehen häissäkin ja ollaan edelleen kavereita.

Ja mikä tän jutun pointti oli, en enää muista. Varmaan se ettei aina kannata mennä ihastumisistaan kertoilemaan, varsinkin jos toinen on varattu. Ihastuksia tulee ja menee. Ja flirtti ei tarkota sitä et ois valmis jättämään vaimonsa ja perheensä ja tahtois sun kanssa jakaa elämänsä.

 

[inlööv]

No siis täältähän se vastaus suurimmalta osalta tulikin, minkä jo itsekin periaatteessa tiesin. Parempi ehkä vaan elää tässä omassa pumpulimaailmassa ja pitää haaveilut omana asianani.. mutta kun se tuntuu olevan jotenkin muka niin kauheen vaikeaa! Tunnen itteni ihan ekaa kertaa ihastuneeksi teinitytöksi!

Tunnustus toisi ehkä mulle helpotuksen ja tässä olotilassa tekisi mieli vaan kailottaa rakkauttaan ympäriinsä, mutta kyllä täällä palstalla aika hyvin tipautetaan takas maan pinnalle! Kiitos siitä
..mitä siitä vaikka mies olisikin minusta kiinnostunut? ..vaikka suhteesta jotain tuliskin, niin mustasukkaisena ihmisenä en pystyis varmaan ikinä luottamaan mieheen joka jo yhden naisen on toisen takia jättänyt. Jos mä vaan jään haaveilemaan ja toivon että näiden parisuhde kariutuis ihan jostain muista syistä?? ..mä oon niin ilkee. tiedän.

 

[Tapiontytär]

Mies kertoo puolisolleenkin joka kertoo kavereilleen jotka jakaa sen kaikille jota vähänkään kiinnostaa...juu, olisin ihan hiljaa vaan.

 

[lissukka.]

kertoisin tunteistani ja ottaisin selvää. Jos mies tuntee samoin niin ei hänen liittonsa hirveän vakaa ole muutenkaan.

 

["vieras"]

Kannattaa kertoa jos tuntuu että haluaa, mutta kannattaa olla valmis pakkeihin ja siihen ettei mies enää kanssasi juttele niin avoimesti ja että töissä olosta voi tula aika vaivaantunutta. Mitä jos näette miehen kanssa vaikka pikkujouluissa tai muussa illanvietossa jossa on myös miehen nainen mukana? ei varmaan olisi kovin lämmin tunnelma kun mies hyvin todennäköisesti naiselleen olisi kertonut koko homman..