Voiko vielä kolmekymppisenä löytää sen oikean...

[tunteeton?]

En oo vuosiin tuntenu mitään... vaikea uskoa, että kukaa voisi enää herättää sellaisia tunteita kuin joskus vuosia sitten... Onko kolmekymppisen pakko ajatella vain jotain "järkiavioliiton" etsimistä, vai voiko ne tunteet vielä jostain löytyä? Voiko joku ihminen vielä saada aikaan sellaisia tunteita, jotka täyttää koko maailman, eikä mitään muuta tajuakaan...

 

[vieras]

Tuskin se ikää katsoo jo kolahtaa =)

 

[vastaus on]

joo!

 

[Suzyanne]

Sen oikean voi löytää ihan minkä ikäisenä vaan, mutta ei se helppoa ole. Usein sitä joutuu ajattelemaan juurikin järjellä, mutta ei sekään huono vaihtoehto ole, jos on tyytyväinen elämäänsä. =)

 

[;(]

Voi. Mulla sellainen ihminen löytyi 40 vuotiaana. Harmi vaan kun olen naimisissa... ;(

 

[vieras]

Mä oon miettinyt samaa. Tälläkin hetkellä tapailen miestä, joka tuntuu lähinnä ihan ok:lta vaikka miten olen yrittänyt tsempata itseäni tuntemaan ja uskomaan tähän suhteeseen, silti katkerana kaikille korviaan myöten kumppaniinsa ihastuneisiin.

 

[Ninniliina]

Voi

 

[Scarlett O Harava]

Just. Mä täytän tällä kuulla 31 enkä mä ole ajatellut, että en voisi löytää sitä oikiaa tai mun pitääs pakkoavioitua.

 

[kyllä tulee]

olen myös yli kolmekymppinen ja parhaat vuodet edessäpäin.. Mies tulee ja just oikea tulevassa Ihan parhaimmasta päästä.

 

[tunteeton?]

Kun on (ainakin) kerran kokenut sellaset järjettömät tunteet, niin tuntuis ihan hullulta lähtee "no toi ihan ok"-linjalle...

 

[PsychoKiller]

Kun on (ainakin) kerran kokenut sellaset järjettömät tunteet, niin tuntuis ihan hullulta lähtee "no toi ihan ok"-linjalle...

Mä oon pian 28v ja oon ajatellut, että jos joku ei vie jalkoja alta, niin sitten oon yksin. En todellakaan lähde mihinkään "ihan ok, katotaan mitä tästä tulee" -juttuun. Oon ihan onnellinen yksinkin, vaikka Se Oikea olisi tietenkin plussaa.

 

[mismina]

Kun on (ainakin) kerran kokenut sellaset järjettömät tunteet, niin tuntuis ihan hullulta lähtee "no toi ihan ok"-linjalle...

Mä peesaan tätä.
Sinkkuna siihen asti, kunnes tulee sellainen ihminen vastaan, joka herättää kaikki tunteet.
Ihan kiva ei riitä.

 

[31v sinkku]

Kun on (ainakin) kerran kokenut sellaset järjettömät tunteet, niin tuntuis ihan hullulta lähtee "no toi ihan ok"-linjalle...

nuorempana kelpasi ihan ok, mutta vanhempana pitää olla paras.

 

[30 plus]

voi! aiemmat suhteet olivat harjaantumista tätä rakkautta varten!

 

[Herra Majuri]

Ei

 

[vieras]

Kun on (ainakin) kerran kokenut sellaset järjettömät tunteet, niin tuntuis ihan hullulta lähtee "no toi ihan ok"-linjalle...

Mä oon pian 28v ja oon ajatellut, että jos joku ei vie jalkoja alta, niin sitten oon yksin. En todellakaan lähde mihinkään "ihan ok, katotaan mitä tästä tulee" -juttuun. Oon ihan onnellinen yksinkin, vaikka Se Oikea olisi tietenkin plussaa.

No huomattavasti kivempi musta on ja elämä täydempää olla "ihan ok" -suhteessakin kuin totaaliyksin. Jos ystäväpiiri olis ihan hirmu laaja ja läheinen ja baareissa riittäis huimasti vientiä, sit vois vaakakupit taas kallistua toisinpäin.

En tosin mitään kihloja lähtisi lupaamaan kellekään "ihan ok" -miehelle. Ja täytyy sanoa, että ei edes niitä "ihan ok" -miehiä ole joka oksalla, päinvastoin semmoisenkin löytäminen on jo kaikenmaailman hulttioiden tai totaalisen epäyhteensopivien yksilöiden joukosta senverran haastavaa, että tuntuu kuitenkin järkevältä vaihtoehdolta pitää semmoisestakin kiinni jos semmoinen on kerran kohdalle sattunut. Vaikkei todellakaan olis lähellä mennä jalat alta tai mitään tunnetta, että "tässä se nyt on, mitä olen koko elämäni etsinyt". Mut jos kuitenkin on onnistunut löytämään semmoisen miehen, jonka kanssa elämä tuntuu paremmalta kuin yksin (suurin osa miehistä kun kuitenkin kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan).

 

[mismina]

Kun on (ainakin) kerran kokenut sellaset järjettömät tunteet, niin tuntuis ihan hullulta lähtee "no toi ihan ok"-linjalle...

nuorempana kelpasi ihan ok, mutta vanhempana pitää olla paras.

Mä rakastuin kunnolla vasta kun olin lähemmäs 30 v, se rakkaus ei kestänyt, joten nyt mä oottelen, josko tulis jotain vastaavaa eteen.

Nuorempana en ees tiennyt, että noinkin suuria tunteita on olemassa - mulla ei ollut siis vertailukohdetta, joten mulla ei ikä oo vaikuttanut tuohon, vaan se yks rakastuminen..

 

[vieras]

Olin 35 v., kun kohdalleni osui lopulta aivan ihana mies. Olin luopunut jo toivosta ja keskityin asioihin mitä muuten halusin tehdä. Häntä ennen en seurustellut pitkiä aikoja kenenkään kanssa, koska molemminpuolista ihastumisen/rakastumisen tunnetta ei ollut kenenkään kanssa.

 

[tunteeton?]

Kiva kuulla, että jotain toivoa ehkä vielä on...

 

[vieras]

Olin 35 v., kun kohdalleni osui lopulta aivan ihana mies. Olin luopunut jo toivosta ja keskityin asioihin mitä muuten halusin tehdä. Häntä ennen en seurustellut pitkiä aikoja kenenkään kanssa, koska molemminpuolista ihastumisen/rakastumisen tunnetta ei ollut kenenkään kanssa.

Mutta kun se on varattu...

 

[Ultramariini]

Sehän riippuu siitä, uskooko siihen, että on olemassa edes sellaista käsitettä kuin "se oikea" tai "se
ainoa oikea".
Itse en ehkä usko, ainakaan siihen ainoaan oikeaan. Mutta siihen uskon, että voi löytää rinnalleen sopivan ihmisen. Sellaisen, jonka kanssa haluaa vapaasta tahdostaan elää. Vaikkei se suhde sitten olisikaan kokoajan yhtä rakkauden riemusoittoa. Vaan eletään aikoja, jolloin sitä tahtoa rakastaa kysytään kovin ja tarvitaan järeästi järkeä avuksi. Sellaisen riittävän oikean voi löytää.
Se ei katso ikää. Minulle ainakin kävi niin. =)