Minulla tulee mieleen, että jos lapsellasi on lieviä toiminnanohjauksen ongelmia (vilkkaus, si-ongelmat, joista sanoit) niin hänen kykynsä toimia sosiaalisissa tilanteissa voivat myös kehittyä hitaammin. Kun hänellä ei ole keinoja käsitellä hankalia tilanteita, hän turvautuu "alkeelliseen tapaan" eli sylkee toisten päälle, nimittelee tai muuten "hyökkää". Suosittelisinkin, että seuraatte nyt jonkun aikaa erityisen tarkkaan, millaisissa tilanteissa sylkemistä tai muuten ei-toivottua käyttäytymistä esiintyy. Sitten alatte kädestä pitäen opettamaan hänelle toisenlaista tapaa toimia tai selviytyä näistä tilanteista. Toiminta ei siis ollenkaan välttämättä ole "ilkeyttä" tai pahantapaisuutta vaan lapsen keinottomuutta ja avuttomuutta.
Toki, jos näyttää puhtaasti siltä, että lapsi nyt kiukuttelee tai testailee rajoja tällä käyttäytymisellä, on siihen syytä puuttua tiukasti ja miettiä, millaiset palkkiot ja sanktiot toimisivat käyttäytymisen kitkemisessä. Sanktioiden jakelussa pitää olla hyvin johdonmukainen ja periksiantamaton. Jos lapsi on etukäteen tietoinen, että saa tietynlaisesta käyttäytymisestä tietyn rangaistuksen ja silti toimii niin, se rangaistus täytyy myös pitää.
Mutta tosiaan, tarkkailkaapa ensin, olisiko kyse pikemminkin siitä, että lapsi tarvitsee nyt aikuisen apua, että oppii tietyissä tilanteissa toimimaan sopivammalla tavalla...
