V
""valeraskaana""?
Vieras
Hei!
Ihan ensiksi pahoittelut, että saatan kirjoittaa väärälle palstalle. Kiitos jo etukäteen nille, jotka silti viitsivät tämän lukea.
Kysyisin, että onkohan kenelläkään kokemusta ""valeraskaudesta"", siis ilman että itse tahtoisi lasta, mutta keho näyttää siihen valmistautuvan? Yhdeksän viikkoa sitten minulla oli erittäin selvät raskauden oireet, ja kävin tk:ssa verikokeissa. Näissähän näkyisi aivan alussa oleva raskauskin (??) ja tulos oli negatiivinen. Ajattelin, että tämä tästä selviää, mutta oma keho on ihan eri mieltä. Nyt jo toiset menkat ovat käytännössä olemattomat, vihlovat ja nipistelevät alavatsakivut jatkuvia (yleensä oikealla puolella, väliin vasemmalla) ja valkovuotoa on myös (ei hiivaa..).
Aamuisin on paha olla (varsinainen pahoinvointi on vähentynyt) ja närästää ihan hillittömästi (yleensä ei ikinä), ja unen tarve on lisääntynyt valtavasti, esimerkiksi viikonloppuna nukuin 16 tuntia putkeen ekana yönä ja siihen heti perään 10 tuntia seuraavana yönä. Paino on noussut muutaman sata grammaa, mutta se nyt ei mikään ihme ole, syksyisin painoni on muutenkin usein noussut.
Syön pillereitä koko ajan jo neljättä vuotta. Gyne tarkisti raskaustestin yhteydessä, että munasarjoissa on kaikki ok. Olen noista ensimmäisistä oireista lähtien siis yhdeksän viikkoa, elänyt tosi terveellisesti ja toivonut, että oireet vähenis,mutta ei. Elämäni on kaikin tavoin mallillaan, niin etten istu tuntitolkulla kuulostelemassa näitä oireitani, pikemminkin niin, että nämä tosiaan jo haittaavat elämääni, lähinnä tuo väsymys ja vatsakivut sekä flunssainen olo.
Lääkäriin alan tästä pikkuhiljaa mennä muutenkin, ties mikä tauti mulla on, mutta olisi lohduttava kuulla joltain saman kokeneelta, että tällainen häiriö voi mennä ohi. Kynnys mennä lääkäriin on aika korkea, kun viimeksi tosiaan menin sinne sillä mielin, että mulla on varmasti joku vuosisadan syöpä kun on niin kurja olo. Hän sitten määritteli sen pikemminkin alkuraskaudeksi ja pisti testiin, joka oli negatiivinen. Tuli siellä vastaanotolla sellainen olo, että pitivät mua vähän turhan hössöttäjänä.
Kiitoksia jos joku viitsii vastata, jos on minkäänlaista kokemuksenmurua samasta asiasta, vaikka kuinka vähää. Tätä on sentään jatkunut jo yli kaksi kuukautta, alkaa pikkuhiljaa hermo mennä!
Ihan ensiksi pahoittelut, että saatan kirjoittaa väärälle palstalle. Kiitos jo etukäteen nille, jotka silti viitsivät tämän lukea.
Kysyisin, että onkohan kenelläkään kokemusta ""valeraskaudesta"", siis ilman että itse tahtoisi lasta, mutta keho näyttää siihen valmistautuvan? Yhdeksän viikkoa sitten minulla oli erittäin selvät raskauden oireet, ja kävin tk:ssa verikokeissa. Näissähän näkyisi aivan alussa oleva raskauskin (??) ja tulos oli negatiivinen. Ajattelin, että tämä tästä selviää, mutta oma keho on ihan eri mieltä. Nyt jo toiset menkat ovat käytännössä olemattomat, vihlovat ja nipistelevät alavatsakivut jatkuvia (yleensä oikealla puolella, väliin vasemmalla) ja valkovuotoa on myös (ei hiivaa..).
Aamuisin on paha olla (varsinainen pahoinvointi on vähentynyt) ja närästää ihan hillittömästi (yleensä ei ikinä), ja unen tarve on lisääntynyt valtavasti, esimerkiksi viikonloppuna nukuin 16 tuntia putkeen ekana yönä ja siihen heti perään 10 tuntia seuraavana yönä. Paino on noussut muutaman sata grammaa, mutta se nyt ei mikään ihme ole, syksyisin painoni on muutenkin usein noussut.
Syön pillereitä koko ajan jo neljättä vuotta. Gyne tarkisti raskaustestin yhteydessä, että munasarjoissa on kaikki ok. Olen noista ensimmäisistä oireista lähtien siis yhdeksän viikkoa, elänyt tosi terveellisesti ja toivonut, että oireet vähenis,mutta ei. Elämäni on kaikin tavoin mallillaan, niin etten istu tuntitolkulla kuulostelemassa näitä oireitani, pikemminkin niin, että nämä tosiaan jo haittaavat elämääni, lähinnä tuo väsymys ja vatsakivut sekä flunssainen olo.
Lääkäriin alan tästä pikkuhiljaa mennä muutenkin, ties mikä tauti mulla on, mutta olisi lohduttava kuulla joltain saman kokeneelta, että tällainen häiriö voi mennä ohi. Kynnys mennä lääkäriin on aika korkea, kun viimeksi tosiaan menin sinne sillä mielin, että mulla on varmasti joku vuosisadan syöpä kun on niin kurja olo. Hän sitten määritteli sen pikemminkin alkuraskaudeksi ja pisti testiin, joka oli negatiivinen. Tuli siellä vastaanotolla sellainen olo, että pitivät mua vähän turhan hössöttäjänä.
Kiitoksia jos joku viitsii vastata, jos on minkäänlaista kokemuksenmurua samasta asiasta, vaikka kuinka vähää. Tätä on sentään jatkunut jo yli kaksi kuukautta, alkaa pikkuhiljaa hermo mennä!