V
vierailija
Vieras
Olemme avioliitossa ja kolme yhteistä lasta. Parisuhde on täysin kuollut, arvostus miehen puolelta täysi nolla minua kohtaan vaikka toisin väittääkin. Asumme okt:ssa, jossa lähes kaikki kotityöt on minun kontollani. Teen lisäksi raskasta 3-vuorotyötä hoitoalalla. Jaksaminen ihan kaiken suhteen alkaa olla itselläni lopussa. Olen jatkuvasti äkäinen, väsynyt, alakuloinen ja löydän itseni miettimästä miten selviän kaikesta... Miehen kanssa vakavasti keskusteleminen ei onnistu, koska se kaatuu aina miehen huutamisen.
Isommat lapset jo ylä-ja alakoulussa, pienin kohta 5v. Mietin nykyään usein selviäisinkö lasten kanssa itsekseni? Voisiko ero tuoda helpotuksen tähän kestämättömään tilanteeseen?
Mieheni ei herätä minussa enää minkäänlaista kiinnostusta saati haluja, enimmäkseen ärsyynnyn hänestä. Itsestäni olen koittanut pitää huolta fyysisesti kuin muutenkin. Mies taas ei jaksa liikkua, sohva kutsuu joka ikinen päivä, olut maistuu jne... Kertokaa te kokemuksestanne tai sivusta seuranneena onko elämä helpottanut eron jälkeen vai hankaloitunut entisestään?
Isommat lapset jo ylä-ja alakoulussa, pienin kohta 5v. Mietin nykyään usein selviäisinkö lasten kanssa itsekseni? Voisiko ero tuoda helpotuksen tähän kestämättömään tilanteeseen?
Mieheni ei herätä minussa enää minkäänlaista kiinnostusta saati haluja, enimmäkseen ärsyynnyn hänestä. Itsestäni olen koittanut pitää huolta fyysisesti kuin muutenkin. Mies taas ei jaksa liikkua, sohva kutsuu joka ikinen päivä, olut maistuu jne... Kertokaa te kokemuksestanne tai sivusta seuranneena onko elämä helpottanut eron jälkeen vai hankaloitunut entisestään?