Voisitko kuvitella meneväsi naimisiin ulkomaalaisen kanssa?

["vieras"]

Sellaisia ne mamut ovat.

Eihän tämän ketjun ei- tai kyllä-vastauksilla ole mitään merkitystä. Se, että joku muu on onnistunut/epäonnistunut liitossa ulkomaalaisen kanssa ei Lauran kannalta tarkoita mitään.

Jos on rakastunut, pari ensimmäistä viikkoa/kuukautta/vuotta menevät vaikka marsilaisen kanssa.
Mutta jos haluaa olla aviossa tai tyytyväinen elämäänsä pidempään, pitää etukäteen pohtia sitä tulevaa arkielämää. Onko teillä yhteistä kieltä? Kuinka erilaisia arvonne ovat? Millainen on kulttuuri, josta mies tulee? Kuinka siellä arvostetaan naista? Olettaako mies sinun muuttavan hänen kotimaahansa, jos olettaa, voitko tehdä töitä siellä? Vai onko mies muuttanut Suomeen, onko halukas sulautumaan suomalaiseen kulttuuriin? Kuinka miehen suku suhtautuu asiaan? Jos sukset menevät ristiin, miten miehen kulttuurissa suhtaudutaan avioeroon? Hyväksytäänkö naisen oma rahan käyttö? Pitäisikö sinun vaihtaa uskontoa? Pohdi ikäviä vaihtoehtoja ja mieti, voitaisiinko niistä selvitä.

Jos kulttuurit ovat liian erilaisia, on seurauksena konflikteja tai se, että toinen luopuu omastaan ja alistuu toisen kulttuuriin.

Toisen todellista arvomaailmaa voi olla vaikea nähdä, jos itse elää toisessa kulttuurissa. Minun siskoni oli aikoinaan lähi-idästä saapuneen miehen kiinnostuksen kohteena. Omalle kulttuurilleen uskollisena hän kysyi minulta ikäänkuin suostumusta sille, että lähtisi sikoni kanssa ulos iltaa istumaan, mitään muuta ei kuulemma ollut tarkoitus tehdä. Laveasti hän kertoi, että kannattaa länsimaista naisen asemaa ja haluaa olla "nykyaikainen". Koska olin nähnyt miehen perhettä jo aiemmin, tiesin että hänellä oli parikymppinen kaunis sisko, jota perhe ei koskaan päästänyt mihinkään. Ehdotin sitten, että ulos lähdettäisiinkin niin, että hän on siskoni parina ja hänen siskonsa voi olla minun kumppaninani illanvietossa, jotta hänkin voisi päästä ulos. Mies repesi silmänräpäyksessä, huuteli pää punaisena omalla kielellään ja oli käydä kimppuuni. Meni niin sekaisin, ettei enää pystynyt puhumaan siskolleni vaan ilmaan huidottuaan marssi ulos. Sen koommin ei mies enää ilmestynyt. Siskoni oli - sanoisinko aika hämmästynyt...

 

[LG]

Mä ainakin elin ihan normaalia parisuhdetta. Kumpikaan ei luopunut omasta kulttuurista. Ex on kristitty eikä muslimi.

 

[noup]

En voisi mennä naimisiin ihmisen kanssa, jolla on eri äidinkieli kuin itselläni. Mulle on tärkeää tulla ymmärretyksi täysin omalla äidinkielelläni. Muuten voisin.

 

[epätodellinen]

Voisin, jos mies muutoin olisi oikea.

 

[Sangria]

Olen naimisissa sellaisen kanssa. Helppoa ei ole ollut joten uudestaan en varmasti ulkomaalaista ottaisi..ainakaan sellaista jonka kulttuuri on niin kaukana omasta. Toisaalta onhan niitä poikkeuksia mutta suuremmalla todennäköisyydellä suhde onnistuu paremmin ihmisen kanssa jonka ajatusmaailma on lähempänä omaani.

 

["vieras"]

Olin naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Mietin ennen naimisiin menoa, onko minusta siihen, kulttuurierot, kielimuurit ym. No minusta oli, miehestä ei ja niinpä erottiin neljän vuoden jälkeen.

Voisin edelleen mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa tai suomalaisen kanssa, ihan sama, kunhan mies on kunnollinen ja luotettava.

 

["hoh"]

Menin naimisiin ulkomaalaisen maailman parhaan miehen kanssa. Hän tosin on keskieuroopasta eli kulttuurierot eivät olleet mitenkään hurjat. Kymmenen vuotta asuimme hänen kotimaassaan ja nyt Suomessa. Hän on edelleen elämäni rakkaus.

 

[leijona-76]

Miksipä ei. En ehkä sellasen jonka kulttuuri jne on turhan kaukana omasta. Tuttavaperheessä mies on britti ja eipä sitä muusta huomaa kun siitä että kieli on vielä kehittymässä. Muuten menisi aivan suomalaisesta.

 

[En voisi]

Mutta en menisi sen enempää Suomalaisenkaan naisen kanssa naimisiin.