Voisitko olla parisuhteessa jossa mies ei tykkää lapsestasi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Khkhkh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Khkhkh

Vieras
Lapsi on aika hankala tapaus 12v

Mies suorastaan inhoaa lasta. Ihan ymmärrettävästä syystä ei tykkää, mutta tämä on oikea oravanpyörä, lapsi käyttäytyy huonosti juurikin sen takia kun koittaa saada huomiota ja tuollaiselle ei sitä huomiota tee mieli antaa.

Toisinaan yrittää kovasti ja hetken lapsi onkin oikein ihana, mutta sitten ykskaks se alkaa taas ja miehen yrittäminen loppuu siihen samaan paikkaan. Jos jaksais silti vain yrittää, niin käytös varmasti muuttuisi. Ei minuakaan aina innosta yrittää, kun lapsi ottaa tuon vaihteen päälle..

Voisitko olla suhteessa? Mies rakastaa mua niin paljon, että kestää tuon lapsen idioottimaisen käytöksen. Mutta välillä vaan tuntuu niin pahalta.

Olemme asuneet vuoden yhdessä.
 
No en pystyis rakastamaan miestä, joka inhoais lapsiani tai koiriani... joku tärkeysjärjestys se elämässä pitää olla! ;) Onneksi ei tarvi miettiä tollasta oikeasti, mun mies rakastaa lapsia ja koiria ihan yhtä kovasti kun minäkin.
 
Tarviiko tota edes kysyä?! :O Kyllä se lapsi menee miehen edelle! Jos ei mies tule toimeen lapsen kanssa, niin mä mielummin vaikka eläisin lapsen kanssa kahdestaan.
 
ehkä voisin olla silleen hyvin kevyesti, että käytäisiin välillä treffeillä ja muuten aikaa yhdessä kahden.
toki riippuu nyt miten tuo 'ei-tykkääminen' ilmenee. parasta kaveria ei tarvi olla eikä ottaa isän paikkaa jos ei tahdo, mutta toimeen pitää tulla ja kotielämän ainakin aikuisen puolelta soljua suuremmalta osin hyvässä hengessä.
 
En usko. Varmasti en sano, koska olen elämässäni huomannut, ettei kaikkiin asioihin aina tiedä vastausta ennen kuin tulee kohdalle, vaikka siis luulee tietävänsä. Todella kurja tilanne. Ymmärrän jotenkin miestäkin. Mutta jos käyttäytyy ikävästi lasta kohtaan, siinä menee raja. Pitää ei tarvitse. Asiantuntijatkin ovat sanoneet, että on jopa luonnollista tuntea vihan tunteita toisen lasta kohtaan. Mutta ei kai lapsikaan saa käyttäytyä huonosti ilman seuraamuksia?
 
Huonosti käyttäytyvää lasta minäkään en huomioi, mutta jos käyttäytyy normaalisti niin huomioin.

Lapsi käyttäytyy samalla tavalla, vaikka mies muuttaiskin muualle.

Mitään tuhmuuksia hän ei tee, esittää vain ja käyttäytyy kuten 4v.

Ehkä tuo ajan kanssa muuttuu.
Koitin sellaista, että koko päivän olin vain hänen kanssaan, annoin huomiota kokoajan, välillä meinas taas muuttua. Kunnes illalla yhtäkkiä kaikki repes, eipä siinä oikeesti tee mieli touhuta toisen kanssa enää mitään.
 
Ei käyttäydy ikävästi lasta kohtaan, sanoo sille jos käyttäytyy huonosti ja voi olla lopunaikaa sanomatta mitään.
Mä vähän luulen, että jos lapsi käyttäytyy noin, niin yksikään mies ei tulisi siitä tykkäämään.

Sukulaisissa ja jos on vieraita niin yrittää käyttäytyä, eli kukaan muu kuin meidän perhe ei tiedä millainen tuo lapsi osaa olla.
 
Mun miehen lapset yrittivät myös kaikkia konsteja sekä miehen exän uutta puolisoa (jopa sylkivät päälle) että minua kohtaan. Käytös loppui heti, kun mieheni puuttui asiaan. Teki selväksi, ettei sellaista aio kukaan sietää.
 
Ei käyttäydy ikävästi lasta kohtaan, sanoo sille jos käyttäytyy huonosti ja voi olla lopunaikaa sanomatta mitään.
Mä vähän luulen, että jos lapsi käyttäytyy noin, niin yksikään mies ei tulisi siitä tykkäämään.

Sukulaisissa ja jos on vieraita niin yrittää käyttäytyä, eli kukaan muu kuin meidän perhe ei tiedä millainen tuo lapsi osaa olla.

Jotenkin kuulostaa siltä, ettet tykkää itsekään lapsestasi. Jos lapsi ajattelee, ettei hänestä pidetä, niin ei se ainakaan rohkaise hyvään käyttäytymiseen. Aikuisen on osattava tehdä ero siihen, että lapsi ja lapsen käyttäytyminen on kaksi eri asiaa. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, hänelle pitää tehdä selväksi, että hänen toiminnastaan ei pidetä, mutta että itse lapsesta kylläkin.
 
Ja lapsi ei pelkästään tee näitä ihme juttuja, vaan myös puhuu usein kuin olis vammainen. Yrittää ihan tarkoituksella ärsyttää.

Mies aina välillä innostuu yrittämään ja touhuaa kaikenlaista lapsen kanssa, mutta hänellekkin riittää siinä vaiheessa kun käytös muuttuu. Lapsi on käyttäytynyt niin kauan tuolla tavalla, että siinä oikeasti pärähtää samantien hermot kun se alkaa ja siinä vaiheessa ei oo kyllä kiva touhuta enää mitään.
Lapsi huomaa ja tietää kyllä sen, että normaalilla käytöksellä tehdään kaikkea hänen kanssaan, mut silti käyttäytyy tuolleen.
Ja huomatkaa, en puhu hyvästä käytöksestä vaan NORMAALISTA.
 
Voisin ellei miehen käytös ja sanomiset olisi turhaa vihanpitoa ja kyykyttämistä. Lasten tulisi aina kuitenkin ensisijaisesti kunnioittaa aikuista ja jos näin ei ole niin asialle pitää tehdä jotain. Uusioperhekuviossa pitää vaan tehdä vielä enemmän töitä yhteisen elon käynnistämiseksi. Lapset ovat lainassa, mutta lasten lähdettyä ei yksinäisyys ole herkkua ja jos mies olisi elämäni rakkaus niin en päästäisi irti.
 
Ei käyttäydy ikävästi lasta kohtaan, sanoo sille jos käyttäytyy huonosti ja voi olla lopunaikaa sanomatta mitään.

jaa, no sitten uskoisin että voisin olla parisuhteessa (tilanne on kyllä niin kaukainen, että varmaksi en tiedä). Ajattelin alkuunsa että tyyliin haukkuu/huutaa/heittelee seinille jne, kun niitä avauksia täällä aina on.

En itsekään kokoaikaisesti tykkäisi lapsestani, jos käyttäytyisi todella huonosti. Vaikka varmaan rakastaisin kyllä. Eli ei minusta myöskään äidin miesystävä ole velvoitettu aktiivisesti tykkäämään. Mutta pitää silti käyttäytyä.

Enempihän tuo tilanne luo mielestäni paineita sinulle: miten osoitat jatkuvasti lapsellesi että hän on miehestä huolimatta ja muutenkin sinulle tosi tärkeä ja rakas ja jaksat kulkea hänen kanssaan yhdessä vaikka maailman tappiin ja tukea vaikka tekisi mitä ja olisi kuinka hankala. Ja samalla pidät parisuhteen elossa.
 
Mä kyllä sanon joka kerta lapselle jos käyttäytyy normaalisti, että tämä on sitä normaalia käytöstä.
Hän tietää käytöksien erot.

Hankala tapaus kyllä tuo lapsi, ehkä se tuosta kasvaa kun vanhenee.
 

Similar threads

H
Viestiä
0
Luettu
902
Aihe vapaa
harjoittelija
H

Yhteistyössä