V
vieras
Vieras
Oletko joskus ajatellut riistää hengen itseltäsi? Onko sellainen ihminen mieleltään terve, joka joskus ajattelee niin tekevänsä?
M
Milla
Vieras
V
vieras
Vieras
Nuorena ensirakkauden jätettyä minut, kävi pikaisesti päässä ajatus moisesta mut sekin oli ehkä sitä pahan olon purkamista... lähinnä et välittääkö toinen enää yhtään jos sanon et hyppään junan alle. Oikeesti en siis olisi itseltäni henkeä riistänyt kun tiesin et on vielä elämä edessä ja sen myötä varmasti paljon onnellisia hetkiä.
en ole ajatellut koskaan,mutta rakas pikkusiskoni on. Se on hirveeä,kun huomaa että toinen on "sairas" henkisesti ja niin pohjamudissa, ja haluaa auttaa muttei pysty, ennenkuin on liian myöhäistä. Tässä tapauksessa se oli melkein- lähellä. :heart:
S
silloin joskus
Vieras
Olen ja olen sitä kahdesti yrittänytkin. Vuosia sitten. Kärsin vaikeasta masennuksesta. Nyttemmin voin paremmin, enkä voisi ikinä niin kuvitella tekeväni! Onneksi en aikanaan onnistunut! Kuinka paljon olisinkaan menettänyt!
Ä
äiti
Vieras
olen itsekin tuota ajatellut kun oli aika kova murkkuikä ja P*SK*perhetilanne.
ei se aina ole epäterveyden merkki, vaan kestämättömän tilanteen ja omaa kyvyttömyyttä ratkaista tilanne muulla tavoin. joskus tilanne voi muuttua omassa päässä niin kaaottiseksi ja keneltäkään ei uskalla pyytää edes keskusteluapua... yksin sitä sitten pyöritää asioita ja ajautuu umpikujaan ja mielessä voi käydä itsemurha.
ei se aina ole epäterveyden merkki, vaan kestämättömän tilanteen ja omaa kyvyttömyyttä ratkaista tilanne muulla tavoin. joskus tilanne voi muuttua omassa päässä niin kaaottiseksi ja keneltäkään ei uskalla pyytää edes keskusteluapua... yksin sitä sitten pyöritää asioita ja ajautuu umpikujaan ja mielessä voi käydä itsemurha.
P
pälä
Vieras
Olen ajatellut ja ajattelen vieläkin liki päivittäin. Paha masennus on ja niin moni asia tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tänään ajatus tuli vaan siitä kun meinaavat tuota eläkeikää nostaa...tuntui taas kerran kuin matto ois vetästy alta, eikö tässä elämässä koskaan saa olla rauhassa? Vaan töitäkin on painettava viimeisille metreille saakka.
Mulla tavallaan siis arjen pienetkin vastoinkäymiset kasvaa härkäsistä kärpäsiks kun on vaan niin totaallisen väsynyt ja siksi joskus "haaveilee" siitä että pääsisi pois tästä kaikesta. En tykkää elää, toisin sanoen. Mulla kuitenkin on maailman ihanin mies ja suloisimmat lapset jotka auttaa eteenpäin ja luo toivoa. Psykiatrini joskus sanoi että ihminen voi "fantasioida" kuolemalla, eli siis kun toisen paratiisi on jossain palmun alla, toiselle se voi olla ajatus omasta kuolemasta, kun pääsee eroon kaikesta "pahasta".
Mulla tavallaan siis arjen pienetkin vastoinkäymiset kasvaa härkäsistä kärpäsiks kun on vaan niin totaallisen väsynyt ja siksi joskus "haaveilee" siitä että pääsisi pois tästä kaikesta. En tykkää elää, toisin sanoen. Mulla kuitenkin on maailman ihanin mies ja suloisimmat lapset jotka auttaa eteenpäin ja luo toivoa. Psykiatrini joskus sanoi että ihminen voi "fantasioida" kuolemalla, eli siis kun toisen paratiisi on jossain palmun alla, toiselle se voi olla ajatus omasta kuolemasta, kun pääsee eroon kaikesta "pahasta".
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Ihminen voi olla mieletään terve, mutta joskus elämä ajautuu sellaiseen umpikujaan että siitä pois pääsemiseen ei tunnu olevan kuin tuo yksi,kamala vaihtoehto.Ja se miksi ihminen satuttaa itseään pitää myös hengissä.Se kipu tuo vielä tunteen että elät vaikka maailma kaatuu päälle...niin kamalalta kuin se kuulostaakin.