Joo voin.
Nyt loppuu tämä paskan jauhaminen. Minä en ennen luovuta, kun oon päässy vanhempien hoteista pois ja muuttamaan omaan kämppään kauas. Sit jos joku vielä tulee ja sotkee mun elämän, suostun menee osastolle ja en tuu enää sieltä koskaan pois. Sitä ennen mä yritän elää !! mä tuun käymään terapiassa ja ottamaan lääkkeetkin ja jos sekään ei teille paskapäille riitä niin se on vittu voi voi. Tämä oli tässä.
Mä täytän just 18, enkä rupee helvetti aloittamaan sitä päivää OSASTOLLA.
Ihan vilpittömästi,mä toivon sulle kaikkea mahdollista hyvää ja onnellista tasapainoista elämää vaikka sä nyt vihaatkin minua ja pilasin sun päiväsi koska taatusti kuulostan äidiltäsi.
Elämässä asiat ei koskaan mene juuri kenelläkään ihmisellä niinkuin on itse halunnut ja suunnitellut, ei ne o menneet minullakaan.
Joskus on hyvä hakea ammattiapua kun omat voimat ei riitä ja ajautuu umpikujaan.Sä ymmärrät sen myöhemmin kyllä,sitten kun olet saanut asiasi ja elämäsi järjestykseen.
Aikuiseksi kasvaminen ei ole koskaan helppoa.Toisilta se käy helpommalla,toiset joutuu painimaan asian kanssa vaikeimman kautta.
Myös omia vanhempiaan kohtaan tulee paljon armeliaammaksi,sitten kun on oma perhe ja omia lapsia ja ymmärtää ettei se vanhemmuuskaan ole maailman helpoin homma.
Miehen esikoistytär on käynyt läpi osastohoidon,nuorten tuetun asuntolan,lastensuojelun ja voi miten se vihasi vanhempiaan kun ne sen niin paskaan tilanteeseen järjesti,hän oli silloin 16v.
Tänä päivänä hän on kihloissa,löysi aivan ihanan poikaystävän,asuvat yhdessä,opiskelee,elämä mallillaan ja ikää 22v. Usko tai älä, tänään hän on kiitollinen siitä että sai apua vaikka sitä viimeiseen asti vastusti.
Tää paska äitipuolikin on tänäpäivänä hänen mielestään ihan jees =)