Voko ex vaatia/viedä lapsen itselleen?

[tellervo]

Voiko ex vaatia lapsen (lähi)huoltajuutta itselleen ilman pätevää syytä?
Ja mikä on tarpeeksi hyvä syy, että lähihuoltajuus myönnetään isälle, joka on ollut koko ajan etähuoltajana? Jos en suostu (niinkuin en kyllä suostukkaan) niin meneekö kiista käräjille ja miten käytännössä tapahtuu?

Erosimme jo raskauden alkuvaiheessa, mutta nyt välit ovat riitaisat ja isä hyvin tod.näk. haluaa huoltajuuden kokonaan itselleen, yhteishuoltajuuteen jouduin pakosti taipumaan kun painosti siihen (jopa uhkailemalla..) Lapsi on vasta vajaan vuoden ikäinen.

Toivottavasti joku vastaa kun huolettaa niin paljon, jos (ja kun) se ex sitten joskus tuon tempauksen tekee..

 

[Katherine Wheel]

Tuskinpa saa lapsen huoltajuutta exäsi. Älä huolehdi :hug:

 

[huu]

No ei tule saamaan huoltajuutta vaikka mitä tekis.

 

[peuhu]

Jos sulla ei ole huume-,mielenterveys-tai alkoholi ongelmaa niin tuskin isä saa noin pienen huoltajuutta. Eli sulla pitäisi olla todistettavasti isoja ongelmia että huoltajuus myönnettäisi kokonaan isälle.

 

[merenneitonen]

Miksi olit yhteishuoltajuutta vastaan alunperin?
Lapsen etuhan se on nähdä molempia vanhempia yhtä paljon...¨
Miksi ex-miehesi vaatii yksinhuoltajuutta?
<br><br>

 

[Katherine Wheel]

\

Miksi olit yhteishuoltajuutta vastaan alunperin?
Lapsen etuhan se on nähdä molempia vanhempia yhtä paljon...¨
Miksi ex-miehesi vaatii yksinhuoltajuutta?

Eihän sillä yhteishuoltajuudella ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa! Jos vanhempien välit ovat riitaisat, niin lähivanhemman on helpompi hoitaa lapsen asioita jos on yksinhuoltajuus, ei tarvitse tapella ja vääntää joka asiasta.

 

[merenneitonen]

\

\

Miksi olit yhteishuoltajuutta vastaan alunperin?
Lapsen etuhan se on nähdä molempia vanhempia yhtä paljon...¨
Miksi ex-miehesi vaatii yksinhuoltajuutta?

Eihän sillä yhteishuoltajuudella ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa! Jos vanhempien välit ovat riitaisat, niin lähivanhemman on helpompi hoitaa lapsen asioita jos on yksinhuoltajuus, ei tarvitse tapella ja vääntää joka asiasta.

Kyllä sillä vaan on...
Lähipiirissä äiti määrää milloin voi ja raaskii OMAN LAPSENSA antaa isälle. Äidille kun tulee niin ikävä lastaan, kun lapsi on isällä.
Ei taida äiti ymmärtää, että lapsi on yhtä lailla isän lapsi, isä kaipaa lastaan ihan samallalailla koko ajan. Isä kyllä pitäisi lastaan 50/50 mutta äiti ei anna... :headwall: :headwall:

 

[Katherine Wheel]

\

\

\

Miksi olit yhteishuoltajuutta vastaan alunperin?
Lapsen etuhan se on nähdä molempia vanhempia yhtä paljon...¨
Miksi ex-miehesi vaatii yksinhuoltajuutta?

Eihän sillä yhteishuoltajuudella ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa! Jos vanhempien välit ovat riitaisat, niin lähivanhemman on helpompi hoitaa lapsen asioita jos on yksinhuoltajuus, ei tarvitse tapella ja vääntää joka asiasta.

Kyllä sillä vaan on...
Lähipiirissä äiti määrää milloin voi ja raaskii OMAN LAPSENSA antaa isälle. Äidille kun tulee niin ikävä lastaan, kun lapsi on isällä.
Ei taida äiti ymmärtää, että lapsi on yhtä lailla isän lapsi, isä kaipaa lastaan ihan samallalailla koko ajan. Isä kyllä pitäisi lastaan 50/50 mutta äiti ei anna... :headwall: :headwall:

Jos heillä ei ole tapaamissopimusta, niin ihan yhtä lailla äiti voi olla antamatta lapsia oli sitten yksin- tai yhteishuoltajuus.

 

[merenneitonen]

\

\

\

\

Miksi olit yhteishuoltajuutta vastaan alunperin?
Lapsen etuhan se on nähdä molempia vanhempia yhtä paljon...¨
Miksi ex-miehesi vaatii yksinhuoltajuutta?

Eihän sillä yhteishuoltajuudella ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa! Jos vanhempien välit ovat riitaisat, niin lähivanhemman on helpompi hoitaa lapsen asioita jos on yksinhuoltajuus, ei tarvitse tapella ja vääntää joka asiasta.

Kyllä sillä vaan on...
Lähipiirissä äiti määrää milloin voi ja raaskii OMAN LAPSENSA antaa isälle. Äidille kun tulee niin ikävä lastaan, kun lapsi on isällä.
Ei taida äiti ymmärtää, että lapsi on yhtä lailla isän lapsi, isä kaipaa lastaan ihan samallalailla koko ajan. Isä kyllä pitäisi lastaan 50/50 mutta äiti ei anna... :headwall: :headwall:

Jos heillä ei ole tapaamissopimusta, niin ihan yhtä lailla äiti voi olla antamatta lapsia oli sitten yksin- tai yhteishuoltajuus.

Niinpä, äidit maailman napana... :/

 

[Katherine Wheel]

\

\

\

\

\

Miksi olit yhteishuoltajuutta vastaan alunperin?
Lapsen etuhan se on nähdä molempia vanhempia yhtä paljon...¨
Miksi ex-miehesi vaatii yksinhuoltajuutta?

Eihän sillä yhteishuoltajuudella ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa! Jos vanhempien välit ovat riitaisat, niin lähivanhemman on helpompi hoitaa lapsen asioita jos on yksinhuoltajuus, ei tarvitse tapella ja vääntää joka asiasta.

Kyllä sillä vaan on...
Lähipiirissä äiti määrää milloin voi ja raaskii OMAN LAPSENSA antaa isälle. Äidille kun tulee niin ikävä lastaan, kun lapsi on isällä.
Ei taida äiti ymmärtää, että lapsi on yhtä lailla isän lapsi, isä kaipaa lastaan ihan samallalailla koko ajan. Isä kyllä pitäisi lastaan 50/50 mutta äiti ei anna... :headwall: :headwall:

Jos heillä ei ole tapaamissopimusta, niin ihan yhtä lailla äiti voi olla antamatta lapsia oli sitten yksin- tai yhteishuoltajuus.

Niinpä, äidit maailman napana... :/

En minä sitä tarkoittanut että tuo äiti toimisi oikein estäessään tapaamiset. Jos ei ole tapaamissopimusta niin kiireen vilkkaa sellainen tekemään. =)

 

[hyvin]

usein kyllä ne elatusmaksut kelpaa,mutta ei isänä oleminen lapselle..kyllä kai isätkin suivaantuvat jos joutuvat lapsiaan tapaamaan exän mielihalun ja miten hälle sattuu milloinin käymään ,niin sen mukaan..jos haluaa lapensa huoltajuuden itselleen, ei se automaattisesti tarkota että halutaan olla kettumainen exälle, vaan isä HALUAA OLLA LAPSENSA KANSSA..ikävä kyllä exät liian usein vetävät lapset mukaan, kun halutaan olla inhottavia ja riitoja ex miehen kanssa..usein nämä exät unohtavat että myös isät haluuvat olla lastensa kanssa, ja vaikuttaa heidän elämään ja kasvatuksen, eikä pelkkiä raha-automaatteja jotka näkevät lapstaan kun exälle mahtaa passata..

ja sen sanon että kyllä tuon huoltajuuden voi saada ilman alkoholi-mielenterv-huumeonglemaista äitiäkin, ja varsinkin kyllä sekin jotain kertoo jos äiti ei anna miehen tavata lastaan ilman pätevää syytä!!!

 

[Katherine Wheel]

\

usein kyllä ne elatusmaksut kelpaa,mutta ei isänä oleminen lapselle..kyllä kai isätkin suivaantuvat jos joutuvat lapsiaan tapaamaan exän mielihalun ja miten hälle sattuu milloinin käymään ,niin sen mukaan..jos haluaa lapensa huoltajuuden itselleen, ei se automaattisesti tarkota että halutaan olla kettumainen exälle, vaan isä HALUAA OLLA LAPSENSA KANSSA..ikävä kyllä exät liian usein vetävät lapset mukaan, kun halutaan olla inhottavia ja riitoja ex miehen kanssa..usein nämä exät unohtavat että myös isät haluuvat olla lastensa kanssa, ja vaikuttaa heidän elämään ja kasvatuksen, eikä pelkkiä raha-automaatteja jotka näkevät lapstaan kun exälle mahtaa passata..

ja sen sanon että kyllä tuon huoltajuuden voi saada ilman alkoholi-mielenterv-huumeonglemaista äitiäkin, ja varsinkin kyllä sekin jotain kertoo jos äiti ei anna miehen tavata lastaan ilman pätevää syytä!!!

Aloittaja ainakaan ei missään mainitse ettei anna isän tavata lasta. Enkä minä usko, että tässä tapauksessa huoltajuus annetaan isälle. Täytyy olla todella pätevä syy, miksi lapsen olisi parempi asua isän kanssa joka ei ole ikinä edes lapsen kanssa asunut kuin äidin luona.

Ap:lle neuvoksi, vaikka isä kuinka haastaisi riitaa sun muuta, niin älä lähde siihen mukaan vaan koita pysyä rauhallisena. Kaverilla oli muutama vuosi sitten tilanne, jossa lapsen isä haki lasta itselleen oikeuden kautta. Kerran isä sitten päätti, että poika jääkin nyt isälleen ja tulee silloin ja silloin. Kaveri soitti samantien asianajajalleen joka neuvoi tätä hakemaan sen pojan kotiin. Isän luona oli vastassa isä, tämän uusi ja isän vanhemmat, jotka kuorossa vaativat kaverilta allekirjoitusta johonkin paperiin (en muista mikä se oli), etenkin tämän äidin kielenkäyttö oli sitä luokkaa, että asianajaja jonka kanssa kaverini oli puhelinyhteydessä ja kuuli sen, oli ihan järkyttynyt. Oikeudessa veti sitten senkin esiin, että oli kamala ajatella että siellä oli se pieni lapsi paikalla kun mummi tuollaista päästeli suustaan.

 

[enhän]

tiedä onko isä jotenkin epäkelpo isäksi ap:n tapauksessa?mutta täytyy sanoa että harvoin yh:t näkevät isän ikävää lastaan kohtaan, ja siinä tuijotetaan silloin yleensä tosi pitkälle omaan napaan..
vedotaan ettei voida antaa lasta isälle pidemmiksi ajoiksi, kun niin ikävä tulee, ajatteleeko äiti tässäkohtaa isän tuntemaa ikävää lastaan kohtaan, tai lapsen ikävää isää kohtaan..silloin pitää hieman lakata ajattelemasta itseään, sillä isällä sama oikeus lastaan kohtaan kun äidilläkin..ja meillä ainakin kun exä rajoittaa tapaamisia niin paljon, ilman pätevää syytä, ja kiusaa isää asialla, ja vetää lasta ja evää tapaamisia kostoksi jos jostakin, niin miehenikin on heittänyt ilmoille että hakee huoltajuutta pian itselleen, että näkisi lastaan ja saisi olla tämän kanssa!!
eli kannattaa koittaa nähdä asioita myös sieltä isän näkökulmasta, sekä koittaa hoitaa asiat vähemmän riitaisissa tunnelmissa, ja aina edeskuuluttaa lapsen etua, niin säästytään kenties tämmösiltä peloilta..ja jos isä ei mitenkään epäkelpo ole, niin anna hänelle mehd.olla isä, ja sovitte yhdessä teitä molempia palvelevat tapaamiskuviot, niin että kumpikin saa nauttia lapsesta tasapuolisesti,ja lapsi vanhemmistaan!

 

[Äippä myös]

Kyllä sillä vaan on...
Lähipiirissä äiti määrää milloin voi ja raaskii OMAN LAPSENSA antaa isälle. Äidille kun tulee niin ikävä lastaan, kun lapsi on isällä.
Ei taida äiti ymmärtää, että lapsi on yhtä lailla isän lapsi, isä kaipaa lastaan ihan samallalailla koko ajan. Isä kyllä pitäisi lastaan 50/50 mutta äiti ei anna...

Minkä ikäisestä lapsesta kyse ja kuinka kauan erosta? Tokihan tähän voi vaikuttaa sekin, että lapsi ei halua lähteä isälleen. Itsellä esim niin, että oma lapseni ei haluaisi lähteä isälleen edes niinä kahtena vkl:na kk:ssa, kun haluaisi mielummin viettää nekin ajat kotona omien kavereiden ja sisarusten luona ja siksi olen isälle sanonut, että älä haekaan. Ja isä kääntää tämän niin, että minä estän heidän tapaamisiaan vain kiusallani.

 

[taustalla]

\

Kyllä sillä vaan on...
Lähipiirissä äiti määrää milloin voi ja raaskii OMAN LAPSENSA antaa isälle. Äidille kun tulee niin ikävä lastaan, kun lapsi on isällä.
Ei taida äiti ymmärtää, että lapsi on yhtä lailla isän lapsi, isä kaipaa lastaan ihan samallalailla koko ajan. Isä kyllä pitäisi lastaan 50/50 mutta äiti ei anna...

Minkä ikäisestä lapsesta kyse ja kuinka kauan erosta? Tokihan tähän voi vaikuttaa sekin, että lapsi ei halua lähteä isälleen. Itsellä esim niin, että oma lapseni ei haluaisi lähteä isälleen edes niinä kahtena vkl:na kk:ssa, kun haluaisi mielummin viettää nekin ajat kotona omien kavereiden ja sisarusten luona ja siksi olen isälle sanonut, että älä haekaan. Ja isä kääntää tämän niin, että minä estän heidän tapaamisiaan vain kiusallani.

Jos lapsi on pieni,eli sen alle 12 vuotias niin ei silloin saa itse päättää,että näkeekö isäänsä vai ei...tottakai isä "syyttää" sinua siitä,että estät tapaamisia, jos sanot lapselle,ettei tarvitse mennä vaikka isä olisi toista mieltä...Sovituista asioita pidetään kiinni ja jos isi on tulossa hakemaan niin silloin sinne isin luo mennä,eikä äiti päätä,että kaverit on nyt tärkeämpiä.

Isompana lapsi surullisena sitten kysyy,että "äiti, miksi isi ei ole ollut mun kanssa tekemisissä ja miksi isi ei välitä jne". Mitäs sitten sanot? Sanotko,että "kun sinä kultapieni itse et halunnut nähdä isiä ja viettää aikaa hänen kanssaan kun kaverisi olivat tärkeämpiä, niin en minä raskinut sinua pakottaa".

Yläasteikäinen voi jo itse aikalailla päättää,että haluaako nähdä isäänsä vai ei ja ymmärtää myös (ehkä,jos on kypsä ikäisekseen),että kantaa siitä itse vastuun,jos päättää ettei isäänsä halua nähdä. Pienemmälle noin iso vastuu on liian paljon...

Mietipä miltä susta tuntuisi,jos lapsi asuisi isällään ja isä sanoisi sulle,että lapsi ei halua tulla kun haluaa olla kavereiden kanssa,että hei älä sit haekaan...ei varmaan kivalta.

Oikeasti monilta ihmisiltä puuttuu kyky ajatella asioita myös toisen ihmisen kannalta. Ajatellaan vaan sitä omasta parastaan ja tämän sanoi meille myös lastanvalvoja,että se on surullista kuin monilla vanhemmilla ne syyt ovat itsekkäät...eikä niinkään lapsen etua ajateltuja.

 

[Fabulous Patsy Stone]

No minkäs ikäisen lapsen mieltä kuunnellaan eikä pakoteta isää tapaamaan? Eli lapsen etu on se että äiti pakottaa tapaamaan isää vaikka lapsi ei halua. Mitäs äiti sitten vastaa kun lapsi katkerana syyttää että äiti on pakottanut tapaamisiin?

 

[Katherine Wheel]

\

No minkäs ikäisen lapsen mieltä kuunnellaan eikä pakoteta isää tapaamaan? Eli lapsen etu on se että äiti pakottaa tapaamaan isää vaikka lapsi ei halua. Mitäs äiti sitten vastaa kun lapsi katkerana syyttää että äiti on pakottanut tapaamisiin?

Niinpä, jos lapsi pistää oikein toden teolla hanttiin, niin pitäiskö se oikeesti pakottaa isälleen? Kaverin 11 v poika (jolla tosin nyt kaikenlaista ongelmaa, osa johtuu isän luona tapahtuneista asioista ja mitä isä on sukuineen pojalle puhunut, mm. huoltajuusriidan aikana...) tässä eräänä päivänä huusi että hän mieluummin kuolee ku lähtee sun luokse (isänsä) ja isukki sitten kantoi hysteerisenä huutavan lapsen autoon. Asiat ajautuivat siihen pisteeseen että tämä kaverini päätti ihan yksinään, että poika ei mene isälleen enää jos ei halua ja sillä siisti. Pitäiskös tämä poika nyt sitten pakottaa isänsä luokse ihan vaan sen takia ettei isälle tule paha mieli?

 

[taustalla]

\

\

No minkäs ikäisen lapsen mieltä kuunnellaan eikä pakoteta isää tapaamaan? Eli lapsen etu on se että äiti pakottaa tapaamaan isää vaikka lapsi ei halua. Mitäs äiti sitten vastaa kun lapsi katkerana syyttää että äiti on pakottanut tapaamisiin?

Niinpä, jos lapsi pistää oikein toden teolla hanttiin, niin pitäiskö se oikeesti pakottaa isälleen? Kaverin 11 v poika (jolla tosin nyt kaikenlaista ongelmaa, osa johtuu isän luona tapahtuneista asioista ja mitä isä on sukuineen pojalle puhunut, mm. huoltajuusriidan aikana...) tässä eräänä päivänä huusi että hän mieluummin kuolee ku lähtee sun luokse (isänsä) ja isukki sitten kantoi hysteerisenä huutavan lapsen autoon. Asiat ajautuivat siihen pisteeseen että tämä kaverini päätti ihan yksinään, että poika ei mene isälleen enää jos ei halua ja sillä siisti. Pitäiskös tämä poika nyt sitten pakottaa isänsä luokse ihan vaan sen takia ettei isälle tule paha mieli?

Tämmöisissä tapauksissa pitäisi ihan perheeseen kuulumattoman ihmisen(psykologi ym) selvittää,että mistä on oikeasti kyse. Lapsi kun voi vain tahallaa osoittaa mieltään,ilmaista pahaa oloaan,purkaa kiukkuaan,yrittää saada äidin ja isin toimimaan hänen mukaan tai voi oikeasti olla jo kyse jostain vakavammasta...eli esim siitä,että kokemukset isän luona ovat olleet ahdistavia jne...tai että kokee olevansa jotenkin vanhempien ristitulessa. Ehkä lapsella on vaan niin paha olla kun aikuiset(myös vanhemmat) tappelevat keskenään ja yrittää saada omankin äänensä kuuluviin...ratkaisu ei kuitenkaan ole se,että isä leimataan heti "pahaksi" vaan,että oikeasti mennään jonnekkin ja selvitetään ja kuunnellaan mikä lapsella on hätänä.

 

[merenneitonen]

\

Kyllä sillä vaan on...
Lähipiirissä äiti määrää milloin voi ja raaskii OMAN LAPSENSA antaa isälle. Äidille kun tulee niin ikävä lastaan, kun lapsi on isällä.
Ei taida äiti ymmärtää, että lapsi on yhtä lailla isän lapsi, isä kaipaa lastaan ihan samallalailla koko ajan. Isä kyllä pitäisi lastaan 50/50 mutta äiti ei anna...

Minkä ikäisestä lapsesta kyse ja kuinka kauan erosta? Tokihan tähän voi vaikuttaa sekin, että lapsi ei halua lähteä isälleen. Itsellä esim niin, että oma lapseni ei haluaisi lähteä isälleen edes niinä kahtena vkl:na kk:ssa, kun haluaisi mielummin viettää nekin ajat kotona omien kavereiden ja sisarusten luona ja siksi olen isälle sanonut, että älä haekaan. Ja isä kääntää tämän niin, että minä estän heidän tapaamisiaan vain kiusallani.

Kyllä lapsi tykkää meillä olla, soitteleekin isälleen päivittäin.
Lapsi mieltää asian niin, että hänellä on kaksi tasapuolista kotia...niin ja lapsella ikää 7 v. Lapsi on isällään n. suhteessa 30/70, ja mieheni ja exänsä ovat ihan hyvissä ystävyysväleissä niin kauan kuin ei mieheni ala puhumaan sitä, että lapsi olisi enemmän meillä.
Mieheni välttää viimeiseen asti riitelyä exänsä kanssa, koska ei halua vaikeuttaa asioita tämän enempää.
Ja ex on kaikin puolin mukava nainen muuten, ollaan porukallakin tekemisissä keskenämme, eikä minulla tai miehelläni ole todellakaan muuten pahaa sanottavaa hänestä.
Lapsen ja isän yhteisestä ajasta (tai sen lisäämisestä) puhuttaessa, käyttää ex kuitenkin sitä äidin (ja lähivanhemman) valtaa ja veto-oikeuttaan. :/ <br><br>

 

[Katherine Wheel]

\

\

\

No minkäs ikäisen lapsen mieltä kuunnellaan eikä pakoteta isää tapaamaan? Eli lapsen etu on se että äiti pakottaa tapaamaan isää vaikka lapsi ei halua. Mitäs äiti sitten vastaa kun lapsi katkerana syyttää että äiti on pakottanut tapaamisiin?

Niinpä, jos lapsi pistää oikein toden teolla hanttiin, niin pitäiskö se oikeesti pakottaa isälleen? Kaverin 11 v poika (jolla tosin nyt kaikenlaista ongelmaa, osa johtuu isän luona tapahtuneista asioista ja mitä isä on sukuineen pojalle puhunut, mm. huoltajuusriidan aikana...) tässä eräänä päivänä huusi että hän mieluummin kuolee ku lähtee sun luokse (isänsä) ja isukki sitten kantoi hysteerisenä huutavan lapsen autoon. Asiat ajautuivat siihen pisteeseen että tämä kaverini päätti ihan yksinään, että poika ei mene isälleen enää jos ei halua ja sillä siisti. Pitäiskös tämä poika nyt sitten pakottaa isänsä luokse ihan vaan sen takia ettei isälle tule paha mieli?

Tämmöisissä tapauksissa pitäisi ihan perheeseen kuulumattoman ihmisen(psykologi ym) selvittää,että mistä on oikeasti kyse. Lapsi kun voi vain tahallaa osoittaa mieltään,ilmaista pahaa oloaan,purkaa kiukkuaan,yrittää saada äidin ja isin toimimaan hänen mukaan tai voi oikeasti olla jo kyse jostain vakavammasta...eli esim siitä,että kokemukset isän luona ovat olleet ahdistavia jne...tai että kokee olevansa jotenkin vanhempien ristitulessa. Ehkä lapsella on vaan niin paha olla kun aikuiset(myös vanhemmat) tappelevat keskenään ja yrittää saada omankin äänensä kuuluviin...ratkaisu ei kuitenkaan ole se,että isä leimataan heti "pahaksi" vaan,että oikeasti mennään jonnekkin ja selvitetään ja kuunnellaan mikä lapsella on hätänä.

Tämä poika käy ihan ammattiauttajalla. Eikä kaikki ongelmat ole isän "syytä". Isä ei ole paha eikä huono ihminen, mutta ajattelemattomuudellaan aiheuttanut pojalle pahaa oloa. Monen asian summa, joka on nyt kärjistynyt mm. niin ettei poika halua isälleen.

 

[taustalla]

\

\

\

\

No minkäs ikäisen lapsen mieltä kuunnellaan eikä pakoteta isää tapaamaan? Eli lapsen etu on se että äiti pakottaa tapaamaan isää vaikka lapsi ei halua. Mitäs äiti sitten vastaa kun lapsi katkerana syyttää että äiti on pakottanut tapaamisiin?

Niinpä, jos lapsi pistää oikein toden teolla hanttiin, niin pitäiskö se oikeesti pakottaa isälleen? Kaverin 11 v poika (jolla tosin nyt kaikenlaista ongelmaa, osa johtuu isän luona tapahtuneista asioista ja mitä isä on sukuineen pojalle puhunut, mm. huoltajuusriidan aikana...) tässä eräänä päivänä huusi että hän mieluummin kuolee ku lähtee sun luokse (isänsä) ja isukki sitten kantoi hysteerisenä huutavan lapsen autoon. Asiat ajautuivat siihen pisteeseen että tämä kaverini päätti ihan yksinään, että poika ei mene isälleen enää jos ei halua ja sillä siisti. Pitäiskös tämä poika nyt sitten pakottaa isänsä luokse ihan vaan sen takia ettei isälle tule paha mieli?

Tämmöisissä tapauksissa pitäisi ihan perheeseen kuulumattoman ihmisen(psykologi ym) selvittää,että mistä on oikeasti kyse. Lapsi kun voi vain tahallaa osoittaa mieltään,ilmaista pahaa oloaan,purkaa kiukkuaan,yrittää saada äidin ja isin toimimaan hänen mukaan tai voi oikeasti olla jo kyse jostain vakavammasta...eli esim siitä,että kokemukset isän luona ovat olleet ahdistavia jne...tai että kokee olevansa jotenkin vanhempien ristitulessa. Ehkä lapsella on vaan niin paha olla kun aikuiset(myös vanhemmat) tappelevat keskenään ja yrittää saada omankin äänensä kuuluviin...ratkaisu ei kuitenkaan ole se,että isä leimataan heti "pahaksi" vaan,että oikeasti mennään jonnekkin ja selvitetään ja kuunnellaan mikä lapsella on hätänä.

Tämä poika käy ihan ammattiauttajalla. Eikä kaikki ongelmat ole isän "syytä". Isä ei ole paha eikä huono ihminen, mutta ajattelemattomuudellaan aiheuttanut pojalle pahaa oloa. Monen asian summa, joka on nyt kärjistynyt mm. niin ettei poika halua isälleen.

Niin eihän esim hysteerisesti käyttäytyvää lasta saa pakottaa mukaan. On varmasti vaikea arvioida,että milloin lapsi "teeskentelee" ja milloin on oikea hätä kyseessä. Se on kuitenki fakta,että molempien vanhempien pitää olla 100 %(tai edes 95 =)) mukana tapaamisissa niin ne onnistuu...jos äidin asenne on,että kun on "pakko" antaa lapsi isälleen tai vastaavasti isän asenne,että on "pakko" hakea lapsi äidiltään niin kyllä lapsi sen vaistoaa.

Nämä on vaan niin vaikeita asioita,mutta fakta on se,että en ole vielä tavannut yhtään erolasta,"yksintehtyä", adoptoitua...ettei olisi missään vaiheessa elämää kokenut itsensä "rikkinäiseksi" kun ei tunne esim isäänsä tai kumpaakaan vanhempaa. Mutta on myös paljon ydinperheidenkin lapsia,jotka ovat kokeneet lapsuutensa ahdistavaksi jne... Ehkä se suurin asia on se,että vanhempien pitäisi vaan välillä heittää se oma itsekkyys "narikkaan" ja miettiä asioita pitemmällä tähtäimellä ja että mitä vaikutusta tällä kaikella on lapseen.

Itsellä on ollut aika tunneköyhä lapsuus ja ihan ydinperheessä olen elänyt,että kyllä sitä nyt omien lasten kasvatuksessa muistaa,että kaikella on vaikutusta kaikkeen...jopa omalla käyttäytymisellään. Että monesti näissä riitatilanteissa pitäisi pysähtyä miettimään,että olisinko minä voinut tehdä jotain toisin,eikä vain osoittaa syyttävää sormea toista kohtaan...itsetutkiskelu olisi monelle tarpeen.

 

[taustalla]

kyllä isä voi saada lapsen huoltajuuden ihan siinä missä sinäkin!! miksi ei voisi jos on kunnollinen!! miksi on käsitys että vain äiti on hyvä!! kummaa ajatusmaailmaa täällä yh puolella!! ei isän tarvitse kui viedä asiaa eteen päin!! ensin tehdään vanhemmuuden arviointia ym... että ei siin niin ole että vain sinä saat saat olla lapsesi kanssa kattos on isälläkin oikeuksia! en oikeen käsitä tota teidän touhua!! kaverillakin on niin että tyttö asuu isällään ei äidillään.. ja äit on ihan työssä käyvä ja on lapsiakin nyt uuden miehen kanssa ja on aina ollut ihan kunnollinen..... että kannattaa hiukan miettiä touhuaan!! kun se isä tarpeeksi vitt.ttuuntuu tohon teidän pitämään touhuun. voi alkaa todellakin hakea lasta itselleen ja aika monessa mitä on lukenu ois kyllä parempikin!!

 

[niinkun]

\

kyllä isä voi saada lapsen huoltajuuden ihan siinä missä sinäkin!! miksi ei voisi jos on kunnollinen!! miksi on käsitys että vain äiti on hyvä!! kummaa ajatusmaailmaa täällä yh puolella!! ei isän tarvitse kui viedä asiaa eteen päin!! ensin tehdään vanhemmuuden arviointia ym... että ei siin niin ole että vain sinä saat saat olla lapsesi kanssa kattos on isälläkin oikeuksia! en oikeen käsitä tota teidän touhua!! kaverillakin on niin että tyttö asuu isällään ei äidillään.. ja äit on ihan työssä käyvä ja on lapsiakin nyt uuden miehen kanssa ja on aina ollut ihan kunnollinen..... että kannattaa hiukan miettiä touhuaan!! kun se isä tarpeeksi vitt.ttuuntuu tohon teidän pitämään touhuun. voi alkaa todellakin hakea lasta itselleen ja aika monessa mitä on lukenu ois kyllä parempikin!!

jo aeimmin kirjottelin niin meillä mies kyllästynyt tohon exän rajoitteluun, ja tapaamisten eväämiseen, ja syynä usein se itsekkyys, kuten HÄN ei haluis nyt antaa lasta, tai ei lapsikaan varmaan haluu tulla..ja ei tee lapselle hyvää tulla niin usein..siis toi lause järkytti, EI TEE HYVÄÄ nähdä isää..hoh hoh..lapsi todellakin viihtyy meillä ja rakastaa isäänsä ja aikaa minkä yhdessä viettävät, ja isä todellakin on HYVÄ isä,aika monelta taholta kuulemme että lapsen elämä meillä olisi paljon säännöllisempää ja kodinomaisempaa kun exän luona!!

mieheni sitten suivaantui kun exä ei suostu edes harkitsemaan vko-vko menetelmää, vaikka isä haluisi lastaan pitää vkon kerrallaan, EXÄLLE tulee niin ikävä, ja sitten menee kerhopäivät sekasin..hyvät hyssykät sentään!!kerran vkossa kerho ei korvaa isin kanssa oloa varmastikkaan..toinen minkä möläytti oli että ei hän pärjää sitten jos elatusmaksut tippuu..nii-in..ketä siis tässä ajatellaan, EXÄÄ!!!!mua oikein v...tutaa kuunnella tota, ja kuinka estää isän ja lapsen yhteistä aikaa omilla itsekkäillä syillään..mieheni sanoi että lastenvalvojalla sitten katsotaan kuinka käy, hänellä ei ole mitään estettä etteikö pystyisi tai olisi kelvollinen olemaan lapsensa kanssa enemmän kuin miten exälle passaa, ja kuinka ikävää kestää..eli ap kyllä isällä on ihan yhtäläinen oikeus hakea ja saada huoltajuus itselleen, mikäli ei ole muuta estettä kun rajoittava äiti lapsella, joka päättää kaikesta lapseen liittyvästä ja muistaa ne elarit aina vaatia!!!ja joissain tapauksissa vielä saadaan sympatiat kun YKSIN jaksaa kuljettaa lasta eteenpäin, kun ei muisteta sanoo että saisin isältä apua, mutta EN halua!!!on olemassa kyllä niitä ei niin isällisiäkin henkulöitä,mutta ajan nyt takaa isiä jotka haluavat olla isejä ja tavata lapsiaan, mutta eivät exän toimesta saa tilaa siihen..

 

[Katherine Wheel]

Minä en kyllä usko hetkeäkään, että ap:n tapauksessa isä saisi lapsen huoltajuuden itselleen (siis että lapsi asuisi hänen luonaan). Isä ei ole koskaan edes asunut lapsen kanssa ja lapsikin vasta alle vuoden ikäinen. Kuinka monen mielestä siinä tapauksessa olisi lapsen paras pistää hänet asumaan käytännössä katsoen vieraalle ihmiselle?

 

[VOI koska on ISÄ]

\

Voiko ex vaatia lapsen (lähi)huoltajuutta itselleen ilman pätevää syytä?
Ja mikä on tarpeeksi hyvä syy, että lähihuoltajuus myönnetään isälle, joka on ollut koko ajan etähuoltajana? Jos en suostu (niinkuin en kyllä suostukkaan) niin meneekö kiista käräjille ja miten käytännössä tapahtuu?

Erosimme jo raskauden alkuvaiheessa, mutta nyt välit ovat riitaisat ja isä hyvin tod.näk. haluaa huoltajuuden kokonaan itselleen, yhteishuoltajuuteen jouduin pakosti taipumaan kun painosti siihen (jopa uhkailemalla..) Lapsi on vasta vajaan vuoden ikäinen.

Toivottavasti joku vastaa kun huolettaa niin paljon, jos (ja kun) se ex sitten joskus tuon tempauksen tekee..

Minä tiedustelin aikoinaan tätä samaa asiaa sossutädeiltä: millä perusteella isä voisi vaatia lasta itselleen. Sossutädin vastaus oli lyhyt: isyyden perusteella.

Hätääntyneenä vastasin jotain, ja selvisi että koska meillä ei ollut yhteishuoltajuutta, isän oikeudet saada lapsi itselleen on aika pieni.

Mutta hätääntyneelle ap:lle.
Lapsen huoltajuusriidoissa ollaan hyvin usein äidin puolella. Äitiys itsessään on niin vahva tekijä ja puolustus, ettei lasta ihan vähässä kummassa aleta isälle antamaan. Ei edes silloin, kun äiti ei välttämättä kamalan hyvä huoltaja olisi, vaan isä olisi ns, parempi. Ei edes silloin, kun on yhteishuoltajuus ja takana on yhteistä arkea lapsen kanssa, sillä isällä siis, eli on eletty perheenä ennen eroa.

Yleensä se menee (ikävä kyllä ) niin, että isän pitäisi todistaa äiti epäkelvoksi, ennenkuin saa huoltajuuden itselleen.

Ikävä kyllä koska joskus kahdesta hyvästä huoltajasta se isi olisi parempi,

mutta ap:n kohdalla, kun ero on tapahtunut raskausaikana jo, kun yhteistä arkea ei ole eletty ollenkaan niin että isä olisi ollut siinä mukana, en jaksa uskoa että sosiaalitädit suostuvat siihen, että lähihuoltajuus siirtyy isälle, etenkin kun sinä vastustat etkä suostu siihen missään vaiheesssa, et minkään painostuksen alla!

Tämä on hyvä uhkaus ja kiristyskeino lapsen isältä, etenkin jos hän näkee että voi pitää sinua tällä vallassaan, pelotella. Olet hänen otteessaan siis.

Lakkaa siis pelkäämästä, Kun sanot EI, etkä suostu lähihuoltajuuden siirtoa isälle, kun et suostu siihen että lapsi on 50/50 isällä ja äidillä ja niin edelleen, isän seuraava siirto on viedä asia oikeuteen. Se onkin sitten tosi perusteellinen prosessi, jossa voit osoittaa, että isä on uhannut ja kiristänyt sinua tällä asialla jo kauan, Jos vaan onnistut jotenkin säästämään tekstiviestit, siittämään tietokoneelle esim. se olisi hyvä.