Voko ex vaatia/viedä lapsen itselleen?

[kommentoin]

\

Minä en kyllä usko hetkeäkään, että ap:n tapauksessa isä saisi lapsen huoltajuuden itselleen (siis että lapsi asuisi hänen luonaan). Isä ei ole koskaan edes asunut lapsen kanssa ja lapsikin vasta alle vuoden ikäinen. Kuinka monen mielestä siinä tapauksessa olisi lapsen paras pistää hänet asumaan käytännössä katsoen vieraalle ihmiselle?

ei se isi ole edes käytännössä vieras tapaus lapselle, hän on ISÄ!!!ja isällä on ihan samat oikeudet lapseensa kun äidillä, mikäli samat lähtökohdat kummallakin..eihän se ole äidin velvollisuus olla vain lapsen kanssa, puolet lapsesta on isää puolet äitiä..ja joissain tapauksissa katsotaan että on lapsen edun mukaista asua isällä ennemmin..oma äitini ei aikoinaan hen.koht.syistä antanut minun tavata juurikaan isääni, ja isäni tästä suivaantununeena vei asiaa eteenpäin,piti kiinni isän oikeuksista, ja vuosi siitä sai huoltajuuden..että näin..

 

[taustalla]

Onpa täällä äiti vastaista kirjoittajakuntaa. Ei myöskään äiti ole se pahan alku ja juuri. Lasta ei voi puoliksi jakaa, se on hyvä muistaa. Miksi huoltajuus pitäisi kesken kaiken viedä, ellei äiti ole epäkelpo? Onko se lapsen etu? Lapsi on muodostanut ensimmäisen ikävuoden aikana kiinteimmän kontaktin pääasialliseen huoltajaan. Ei ole edes psykologisessa mielessä hyvä viedä häntä siitä pois, jollei todella ole syytä. Ei se isän merkitystä mitenkään vähemmäksi tee.

Yksinhuoltajuus on ehkä helpompi, ei tarvitse pyytää isän allekirjoituksia tilin avaamiselle lapselle yms. Jos ero on hankala, niissä kun voi tulla ongelmia...

 

[Katherine Wheel]

\

\

Minä en kyllä usko hetkeäkään, että ap:n tapauksessa isä saisi lapsen huoltajuuden itselleen (siis että lapsi asuisi hänen luonaan). Isä ei ole koskaan edes asunut lapsen kanssa ja lapsikin vasta alle vuoden ikäinen. Kuinka monen mielestä siinä tapauksessa olisi lapsen paras pistää hänet asumaan käytännössä katsoen vieraalle ihmiselle?

ei se isi ole edes käytännössä vieras tapaus lapselle, hän on ISÄ!!!ja isällä on ihan samat oikeudet lapseensa kun äidillä, mikäli samat lähtökohdat kummallakin..eihän se ole äidin velvollisuus olla vain lapsen kanssa, puolet lapsesta on isää puolet äitiä..ja joissain tapauksissa katsotaan että on lapsen edun mukaista asua isällä ennemmin..oma äitini ei aikoinaan hen.koht.syistä antanut minun tavata juurikaan isääni, ja isäni tästä suivaantununeena vei asiaa eteenpäin,piti kiinni isän oikeuksista, ja vuosi siitä sai huoltajuuden..että näin..

Mutta tässä ap:n tapauksessa isä ei ole koskaan ollut osa lapsen arkea, eli käytännössä hän on kuin kuka tahansa vieras ihminen. Ei se isyys ole sitä, että on sen lapsen pannut alulle. Ja todellakin joskus on parempi olla isän kuin äidin luona, mutta en usko että tässä ap:n tapauksessa on niin.

 

[taustalla]

Lisättäköön vielä, että itse olen eroperheen lapsi. Ero tuli ollessani parin vuoden, en muista aikaa sitä ennen. Meillä ei tapaamisia vaikeutettu, alle kouluikäisenä tosin isäni saattoi olla noutamatta sovittuna aikana ja äiti sitten pehmensi pettymystä. Kouluiässä nouti kun oli sovittu ja oppi ilmoittamaan muutoksista. Täytyy todeta, että vanhemmat ovat edelleen ihan puheväleissä, perhejuhlissa tullaan toimeen uusien kumppanien kanssa jne.

Kyllä isäni on ns. kypsynyt iän myötä isän rooliin paremmin, ts. kypsällä iällä osaa arvostaa isyyttä paremmin ja on pehmompi.

Meillä ei mustamaalattu puolin ja toisin vanhempia. Ja isäni ei ole helpoin kumppani, tiedän sen itse aikuisällä hänen uusiltakin puolisoiltaan.

 

[itse]

\

Onpa täällä äiti vastaista kirjoittajakuntaa. Ei myöskään äiti ole se pahan alku ja juuri. Lasta ei voi puoliksi jakaa, se on hyvä muistaa. Miksi huoltajuus pitäisi kesken kaiken viedä, ellei äiti ole epäkelpo? Onko se lapsen etu? Lapsi on muodostanut ensimmäisen ikävuoden aikana kiinteimmän kontaktin pääasialliseen huoltajaan. Ei ole edes psykologisessa mielessä hyvä viedä häntä siitä pois, jollei todella ole syytä. Ei se isän merkitystä mitenkään vähemmäksi tee.

Yksinhuoltajuus on ehkä helpompi, ei tarvitse pyytää isän allekirjoituksia tilin avaamiselle lapselle yms. Jos ero on hankala, niissä kun voi tulla ongelmia...

pyydän anteeksi jos tekstini on ollut äitivastaista,ehkä jotenkin vaan olen tuohtunut kun sivusta seurannut mieheni ikävää etäisänä lastaan kohtaan, ja kuinka voimaton hän on kun saa tavata lastaan vain kun se lapsen äidille parhaiten sopii, silloin omat menotkin jää aina näiden tapaamisten takia, kun tottakai ne menee kaiken edelle, kun semmonen järjestyy..siksi olisikin hienoa kun molemmat vanhemmat ymmärtäisivät sen toisen vanhemman ikävän ja unohtaisivat hetkeksi oman itsekkyyden, ja ns.puolittaisivat tapaamiset niin ettei tarttisi tapella niistäkin ja tuntea pahaa mieltä!

itse kyllä allekirjoitan ehdottomasti yhteisjuoltajuuden nimeen, sillä molemmilla vanhemmilla halutessaan on oikeus päättää ja puuttua lapsensa asioihin, ja hoitoon koskeviin päätöksiin, sekä juurikin tilinavauksiin ym, sitähän tehdään ihan ydinperheissäkin yhdessä.Ja ainakin meillä kun exä avasi lapselleen tilin, tottakai siihen tarvittiin molempien allekirjotukset ym tilinkäyttölupaan, exä vaan tyhjensi sen tilin, rahat jotka oli lapselle tarkotetut, ja suuttui kun isä avasi tilin johon käyttöoikeus on vain lapsella kun täyttää 18v, ja sinne säästämme rahaa.

mutta tarkoitus ei ole arvostella äitejä jotka haluavat säädellä lapsen oikeuksia isän suhteen, osalla siihen ihan varmasti pätevät syytkin, mutta omalla kohdalla vaan surettaa katsoa kun isä ei saa tavata lastaan vaikka kuinka haluisi, vaan odottaa milloin exälle sattuu sopimaan että lapsi näkee isän, ja isä lapsen..

 

[Katherine Wheel]

\

\

Onpa täällä äiti vastaista kirjoittajakuntaa. Ei myöskään äiti ole se pahan alku ja juuri. Lasta ei voi puoliksi jakaa, se on hyvä muistaa. Miksi huoltajuus pitäisi kesken kaiken viedä, ellei äiti ole epäkelpo? Onko se lapsen etu? Lapsi on muodostanut ensimmäisen ikävuoden aikana kiinteimmän kontaktin pääasialliseen huoltajaan. Ei ole edes psykologisessa mielessä hyvä viedä häntä siitä pois, jollei todella ole syytä. Ei se isän merkitystä mitenkään vähemmäksi tee.

Yksinhuoltajuus on ehkä helpompi, ei tarvitse pyytää isän allekirjoituksia tilin avaamiselle lapselle yms. Jos ero on hankala, niissä kun voi tulla ongelmia...

pyydän anteeksi jos tekstini on ollut äitivastaista,ehkä jotenkin vaan olen tuohtunut kun sivusta seurannut mieheni ikävää etäisänä lastaan kohtaan, ja kuinka voimaton hän on kun saa tavata lastaan vain kun se lapsen äidille parhaiten sopii, silloin omat menotkin jää aina näiden tapaamisten takia, kun tottakai ne menee kaiken edelle, kun semmonen järjestyy..siksi olisikin hienoa kun molemmat vanhemmat ymmärtäisivät sen toisen vanhemman ikävän ja unohtaisivat hetkeksi oman itsekkyyden, ja ns.puolittaisivat tapaamiset niin ettei tarttisi tapella niistäkin ja tuntea pahaa mieltä!

itse kyllä allekirjoitan ehdottomasti yhteisjuoltajuuden nimeen, sillä molemmilla vanhemmilla halutessaan on oikeus päättää ja puuttua lapsensa asioihin, ja hoitoon koskeviin päätöksiin, sekä juurikin tilinavauksiin ym, sitähän tehdään ihan ydinperheissäkin yhdessä.Ja ainakin meillä kun exä avasi lapselleen tilin, tottakai siihen tarvittiin molempien allekirjotukset ym tilinkäyttölupaan, exä vaan tyhjensi sen tilin, rahat jotka oli lapselle tarkotetut, ja suuttui kun isä avasi tilin johon käyttöoikeus on vain lapsella kun täyttää 18v, ja sinne säästämme rahaa.

mutta tarkoitus ei ole arvostella äitejä jotka haluavat säädellä lapsen oikeuksia isän suhteen, osalla siihen ihan varmasti pätevät syytkin, mutta omalla kohdalla vaan surettaa katsoa kun isä ei saa tavata lastaan vaikka kuinka haluisi, vaan odottaa milloin exälle sattuu sopimaan että lapsi näkee isän, ja isä lapsen..

Ymmärrän tuonkin, kakkamainen tilanne. Meillä katsotaan lasten ikävää isäänsä kohtaan, tapaamisia on silloin kun isälle sopii. Nytkään ei esikko voinut mennä heti kun syyslomansa alkoi, koska isä ei ollut nähnyt vaimoaan kahteen viikkoon. Sillähän ei ole mitään merkitystä ettei ole näitä tyttöjään nähnyt neljään kuukauteen Ikäviä juttuja puolin ja toisin. Toivoisin todella että vanhemmat, niin isät kuin äiditkin pistäisivät ne lapsensa etusijalle. Aina ei niin mene ja joku kärsii, useimmiten ne lapset.

 

[taustalla]

Ikävä kyllä ja joissain tapauksissa hyvä niin, yleensä oikeudessa äiti on huomattavan paljon isää vahvemmassa asemassa. Olen lakimiesten juttuja kuunnellut, ja monesti lapsi on määrätty äidille, vaikka äiti olisi ns. mogaillut ja isä toiminut moitteettomasti.
Se on kauheaa, miten jotkut äidit taktikoivat tapaamisilla. Lähipiirissäni eräs äiti ei aluksi antanut lapsia isälle ollenkaan, koska tiesi, että isällä oli suunnaton ikävä lapsia, ja yritti näin saada isän väkisin palaamaan luokseen. Lasten ikävää hän ei ilmeisesti ajatellut ollenkaan. Myöhemmin, kun isällä oli jo uusi suhde, samainen äiti oli työntämässä lapsia isälle joka välissä, koska ajatteli, että uudella kumppanilla menee touhussa hermot, ja jättää miehensä. Koska näin ei tapahtunut, seuraavaksi lapsia ei taas haluttu antaa lainkaan isän luo, etteivät nämä vahingossakaan kiinny uuteen kumppaniin. Sitten soiteltiin isälle, että isä saa lapset kokonaan, koska äiti ei heidän kanssaan pärjää. Isä olisi lapset ottanut, mutta ei äiti koskaan tosissaan ollut. Tätä ja vastaavaa jatkui siis monta vuotta. Ei voi sanoa muuta kuin että lapsirukat!