Vuodatusta elämästäni... nää on näitä nykypäivän pettämisjuttuja...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mä"

Vieras
okei siis tarina olis toooosi pitkä meidän elämästä, mutta nyt viimeisimpänä mä oon ihan rikki. Onneksi neljä ihanaa lasta kannattelee minua ja se kaikki mitä kahdessa kymmenessä vuodessa on rakennettu myös maallista mammonaa.
Kuvittelin, että voin antaa anteeksi rakkauden voimalla syrjähypyn, mutta ei, se ei näytä olevan mahdollista, ei ainakaan helppoa.
Ukko riiustanut alkuvuoden työpaikkansa sihteerin kanssa. Tämä eukko tehnyt ehdotuksen ainakin jo viime syksynä, silloin ukko vielä kieltäytyi, mutta nyt sitten ehdottanut itse onko tarjous vielä voimassa ja siitä se sitten alkuvuonna läks...
En jaksanut ja halunnut itse kysyä ja sanoa vaikka hyvin tiesin jo ekasta panosta... että nyt on menty rajan yli. Lopulta ukko tuli töistä fritsu kaulassa, siis liki nelikymppinen mies FRITSU kaulassa kotiin töistä keskellä kirkasta päivää... teinikin hiukan katteli ja ihmetteli. Plääh no siitä se sit mun romahdus alko kun molemmat ihan virallisesti tiesi ja siinä samassa selvis lapsille, ihan omaa tyhmyyttään ukko prkl. noh sanoi sit olevansa niiiiin rakastunut toiseen (nuorempi kahden lapsen, vielä todella pienten, yksinhuoltaja)
No mä sit lopulta päätin taistella... nyt en vaan enää tiedä, luottamus ei palaa sitten millää. Jokainen miehen työpäivä on tuskaa, vannonut että elää ja rakastaa ja yrittää vain ja ainoastaan perheelleen, mutta... ei kadu tekoaan, ei anteeksipyyntöä ei mitään :( Onko liikaa vaadittu, mä tekisin mitä vaan tän kaiken eteen, mutta en tiedä pystynkö kohta, kun tuntuu, että minusta tehdään syyllistä. En halua roikkua

Kiitos jos jaksoit lukea vuodatukseni...
 
No mun mielestä pettämisen jälkeen on turha enää yrittää. Se pelko elää ikuisesti, että toinen on sen kerran tehnyt ja helposti siis tekee toisenkin.

Missä on itsekunnioituksesi? Missä on uskosi siihen, että löydät ihmisen, joka ansaitsee sinut? Miten ihmeessä voit antaa jonkun kohdella sinua kynnysmattona?
 
Miksi jaksat miestä, jos susta tuntuu pahalta ja mies on niin rakastunut toiseen, ettei edes kadu tai pyydä anteeksi tekoaan? Ihan järkyttävää. Tuollaisen mallin parisuhteestako sä lapsillesikin haluat antaa?
 
[QUOTE="eee";23795406]Miksi jaksat miestä, jos susta tuntuu pahalta ja mies on niin rakastunut toiseen, ettei edes kadu tai pyydä anteeksi tekoaan? Ihan järkyttävää. Tuollaisen mallin parisuhteestako sä lapsillesikin haluat antaa?[/QUOTE]

En sitä en haluakaan ja tuntuu, että mä oon ainut enää joka rakastaa... tai en mä oikeesti ees tiedä rakastanko, kun nään sen eukon naaman joka helvetin päivä silmissäni :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja selitätkö;23795396:
No mun mielestä pettämisen jälkeen on turha enää yrittää. Se pelko elää ikuisesti, että toinen on sen kerran tehnyt ja helposti siis tekee toisenkin.

Missä on itsekunnioituksesi? Missä on uskosi siihen, että löydät ihmisen, joka ansaitsee sinut? Miten ihmeessä voit antaa jonkun kohdella sinua kynnysmattona?

Plaaplaaplaa.
Mihin jäivät ne ihmiset jotka oikeasti oppivat virheistään,eivätkä ole mitään tahdottomia räsynukkeja tai koneita.
Ihmisille on luonnollista erehtyä,oppia virheistään ja myöskin hyväksyä toiset virheineen ja oppia antamaan anteeksi.
Eihän tuo kantasi minun elämääni vaikuta millään lailla, mutta en ymmärrä miksi olet noin ehdoton.
 
Mä tiedän tasan yhden parisuhteen, josta on tullut toimiva pettämisen jälkeen. Ja se vaatii paljon, myös siltä pettäjältä. Joko miehesi tai hänen nuorikkonsa on vaihdettava työpaikkaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Luottamus palautuu hiljalleen mutta vaatii työtä.
 
Kannattaako tuollaiseen jäädä pyörimään? lähteminen on varmasti vaikeaa, mutta vaikeaa tulee olemaan myös joka päivä kun miehes on töissä. Mieti 3 vuoden päähän, se on loppujenlopuks aika pian, haluatko vielä silloin miettiä asiaa päivittäin vai olisiko mukavaa että se asia olisi silloin jo historiaa, surtu ja loppuun käsitelty?
 
Kyllä ihmiset pettämistapaustenkin jälkeen ovat saaneet elämänsä ja liittonsa kuntoon. Mutta kaikki riippuu täysin siitä, miten alkaa sujua jatkossa, eihän kituminen ole ollenkaan tarkoituksenmukaista.
 
[QUOTE="mmm";23795451]Mä tiedän tasan yhden parisuhteen, josta on tullut toimiva pettämisen jälkeen. Ja se vaatii paljon, myös siltä pettäjältä. Joko miehesi tai hänen nuorikkonsa on vaihdettava työpaikkaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Luottamus palautuu hiljalleen mutta vaatii työtä.[/QUOTE]

Mä sanoin ukolle yhdeksi ehdoksi, että pystyn elämään, niin työpaikka sitten hakuun... on vaan kuulemma sen unelma paikka, ettei halua lähtee, no ei mikään ihme tietty kun työsuhde etuihin kuulu lounaspanot :/
 
Mun ukko petti mua suhteen alkuaikoina, kun ei vielä ollut lapsia. Annoin anteeksi ja nyt on pian 20 vuotta eletty yhdessä onnellisesti. En jaksa enää muistella sitä, eikä se häiritse meidän suhdetta, mutta ukko tietää, että kerta vielä niin se on siinä!
 
hmm, ilmeisesti ollut aika rankka talvi kaikilla ukoilla ja akoilla, kun on niiiiin hirveesti harrastettu noita irtosuhteita.... ihan oikeesti, mikä meitä nykyihmisiä vaivaa :O
 

Yhteistyössä