vuoden ikäinen vauva viikoksi hoitoon

[hoya bella]

Mistä te voitte tietää, onko mun lapselle aiheutunut ikävää ja turvattomuuden tunnetta meidän lomamatkan aikana?

Moni ikävä asiahan voi näkyä viiveellä esim aikuisena.

 

[Omia ajatuksia]

Siis Joo, niin puhui moni muu. Mutta keskusteltiin myös tuosta vanhempien motiiveista. Minä en viesteissäni tuolloin viitannut ainoastaan lapsen pahaan oloon, vaan myös vanhempiin. Joten mikä tässä on nyt sun niin vaikeaa tajuta että sun pitää jankuttaa?

Eli sä haluat vain ja ainoastaan syyllistää vanhempia, jotka vievät lapsen yökylään vaikka oman lomareissun ajaksi?

Olen myös puhunut lapsen tunteista, en todellakaan syyllistänyt täällä pelkästään vanhempia. Joten ei, en halua vain ja ainoastaan syyllistää vanhempia.

 

[MorbidMama]

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

No hyvänen aika, kyllähän lapsella on suhde myös siihen hoitajaansa..olettaisin, että se on aika ratkaisevaa millainen suhde on kyseessä.

On toki, mutta jos nyt ajatellaan ns. normaali ja hyvä tilanne (lapsella on turvallinen kiintymyssuhde äitiinsä) se hoitajan suhde ei vedä millään vertoja sille äidin ja lapsen kiintymyssuhteelle. Aivan eri asia onkin sitten se, jos äiti on päihderiippuvainen, väkivaltainen ym.

No, kaikenlastahan tässä maailmassa lapsille tapahtuu...mutta se, että lapsi, nyt sitten vaikkapa se 1v., on viikon esim. tutun ja turvallisen mummin hoidossa kun vanhemmat ovat lomalla, ei ihan varmasti ihan aikuisten oikeasti tule ratkaisemaan lapsen tunne-elämän kehityksen suuntaa siten, että lapsi ei koskaan ikinä pääse tuosta ajasta yli. Mä jopa kehtaan vättää, että omat vanhemmat eivät ole ainoita autuaaksi tekeviä ihmisiä pienelle taaperolle.

Oma kuopukseni ei nyt 2,8vuotiaana roiku minussa tai isässään millään tavalla eikä koe ahdistusta vieraiden ihmisten seurassa...niin en minä tiedä miten tuon sitten pitäisi näkyä tuon viikon hoidossa olon? Viimeksi kun olivat mummilla hoidossa kuopus otti mummia kädestä ja katsoi onnellisena mummia kun lähtivät tuosta ovesta...

=)

 

[vieras]

"Valikoimattoman kiintymyksen vaihe kestää noin 5-7 kk:n ikään saakka. Sen aikana lapsi ei vielä erota äitiä vieraasta. Yksinoloon vauva saattaa reagoida itkemällä, mutta lohduttamiseen ei tarvita äitiä, vaan kuka tahansa kelpaa. Ratkaisevaa on ainoastaan ihmiskontaktien saatavuus. Valikoimattoman kiintymyksen vaiheen jälkeen on vuorossa erityiskiintymyksen vaihe. Tämän vaiheen alkamisajankohta voi vaihdella suuresti eri yksilöiden välillä, mutta kesto on yleensä intensiivinen kolmen-neljän kuukauden ajan. Tässä vaiheessa lapsi alkaa selvästi erottaa äidin muista ihmisistä. Kiintymyksensä lapsi ilmaisee itkemällä muiden kuin äidin kanssa tai yksin ollessaan, olemalla selvästi iloinen äidin läsnäollessa ja turvaamalla äitiin ollessaan peloissaan. Puolentoista vuoden iässä lapsi kiintyy yleensä muihinkin perheenjäseniin, lastenhoitajaan ja muihin ihmisiin, joiden kanssa hän viettää enemmän aikaa. Tätä vaihetta Takalat kutsuvat monikiintymysten vaiheeksi.

Birgitta ja Rauno Juntumaa (1984, 18)"

Niin, että ei se mummo kuitenkaan ole sama asia kuin äiti.

Lätkäsit tiskiin oikein kunnon faktatietoa 25 vuoden takaa.

Puoltoistavuotias kiintyy muihin ihmisiin, ja todellakin väitän, että on kiintynyt jo aiemmin jos esim. mummo on elämässä aktiivinen, ja jota näkee vaikka muutaman kerran viikossa.

 

[vieras]

Mistä te voitte tietää, onko mun lapselle aiheutunut ikävää ja turvattomuuden tunnetta meidän lomamatkan aikana?

Moni ikävä asiahan voi näkyä viiveellä esim aikuisena.

Oon jo monesti kysellyt näitä "asioita", mitkä näkyvät aikuisella? Kerro lisää siis. =)

 

[Omia ajatuksia]

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

No hyvänen aika, kyllähän lapsella on suhde myös siihen hoitajaansa..olettaisin, että se on aika ratkaisevaa millainen suhde on kyseessä.

On toki, mutta jos nyt ajatellaan ns. normaali ja hyvä tilanne (lapsella on turvallinen kiintymyssuhde äitiinsä) se hoitajan suhde ei vedä millään vertoja sille äidin ja lapsen kiintymyssuhteelle. Aivan eri asia onkin sitten se, jos äiti on päihderiippuvainen, väkivaltainen ym.

No, kaikenlastahan tässä maailmassa lapsille tapahtuu...mutta se, että lapsi, nyt sitten vaikkapa se 1v., on viikon esim. tutun ja turvallisen mummin hoidossa kun vanhemmat ovat lomalla, ei ihan varmasti ihan aikuisten oikeasti tule ratkaisemaan lapsen tunne-elämän kehityksen suuntaa siten, että lapsi ei koskaan ikinä pääse tuosta ajasta yli. Mä jopa kehtaan vättää, että omat vanhemmat eivät ole ainoita autuaaksi tekeviä ihmisiä pienelle taaperolle.

Oma kuopukseni ei nyt 2,8vuotiaana roiku minussa tai isässään millään tavalla eikä koe ahdistusta vieraiden ihmisten seurassa...niin en minä tiedä miten tuon sitten pitäisi näkyä tuon viikon hoidossa olon? Viimeksi kun olivat mummilla hoidossa kuopus otti mummia kädestä ja katsoi onnellisena mummia kun lähtivät tuosta ovesta...

=)

Einiin, enkä ole niin väittänytkään että yksi lomamatka vaikuttaa lapsen tunne-elämään lopunelämän. Olen puhunut siitä tietystä ajanjaksosta, jolloin vanhempi ei ole ollut saatavilla.

 

[SeOlinMinä]

Mistä te voitte tietää, onko mun lapselle aiheutunut ikävää ja turvattomuuden tunnetta meidän lomamatkan aikana?

Moni ikävä asiahan voi näkyä viiveellä esim aikuisena.

Mutta rajansa täytyy nyt vetää että mistä pelkää niiden traumojen tulevan, selvä on että yksi lomareissu ei lapsen mielenterveyttä kaada. Toistuvat pettymykset, pelot ja hylkäämiset on toinen juttu.

 

[vieras]

Siis Joo, niin puhui moni muu. Mutta keskusteltiin myös tuosta vanhempien motiiveista. Minä en viesteissäni tuolloin viitannut ainoastaan lapsen pahaan oloon, vaan myös vanhempiin. Joten mikä tässä on nyt sun niin vaikeaa tajuta että sun pitää jankuttaa?

Eli sä haluat vain ja ainoastaan syyllistää vanhempia, jotka vievät lapsen yökylään vaikka oman lomareissun ajaksi?

Olen myös puhunut lapsen tunteista, en todellakaan syyllistänyt täällä pelkästään vanhempia. Joten ei, en halua vain ja ainoastaan syyllistää vanhempia.

Mutta sitten kun mä puhun lapsen tunteista, niin sä käännät asian vanhempiin. Tahallaan jättänyt vs. tahattomasti jättänyt.

 

[voi ei]

tosiaan kummaa selittelyä. Taitaa kuitenkin tuntua pisto sydämessä. Eipä ole tullut mieleen lasta jättää lomamatkan ajaksi eikä kyllä tulekkaan kunnes on siihen valmis. Ja ei yksi vuotiaani ei ole.

 

[Sprite]

"Valikoimattoman kiintymyksen vaihe kestää noin 5-7 kk:n ikään saakka. Sen aikana lapsi ei vielä erota äitiä vieraasta. Yksinoloon vauva saattaa reagoida itkemällä, mutta lohduttamiseen ei tarvita äitiä, vaan kuka tahansa kelpaa. Ratkaisevaa on ainoastaan ihmiskontaktien saatavuus. Valikoimattoman kiintymyksen vaiheen jälkeen on vuorossa erityiskiintymyksen vaihe. Tämän vaiheen alkamisajankohta voi vaihdella suuresti eri yksilöiden välillä, mutta kesto on yleensä intensiivinen kolmen-neljän kuukauden ajan. Tässä vaiheessa lapsi alkaa selvästi erottaa äidin muista ihmisistä. Kiintymyksensä lapsi ilmaisee itkemällä muiden kuin äidin kanssa tai yksin ollessaan, olemalla selvästi iloinen äidin läsnäollessa ja turvaamalla äitiin ollessaan peloissaan. Puolentoista vuoden iässä lapsi kiintyy yleensä muihinkin perheenjäseniin, lastenhoitajaan ja muihin ihmisiin, joiden kanssa hän viettää enemmän aikaa. Tätä vaihetta Takalat kutsuvat monikiintymysten vaiheeksi.

Birgitta ja Rauno Juntumaa (1984, 18)"

Niin, että ei se mummo kuitenkaan ole sama asia kuin äiti.

Ei meidän lapsista kummallakaan ole ollut tollaista vaihetta.

Ei ne ole mun perään itkeneet sen enempää mummolassa, kun kotonakaan.

 

[Omia ajatuksia]

"Valikoimattoman kiintymyksen vaihe kestää noin 5-7 kk:n ikään saakka. Sen aikana lapsi ei vielä erota äitiä vieraasta. Yksinoloon vauva saattaa reagoida itkemällä, mutta lohduttamiseen ei tarvita äitiä, vaan kuka tahansa kelpaa. Ratkaisevaa on ainoastaan ihmiskontaktien saatavuus. Valikoimattoman kiintymyksen vaiheen jälkeen on vuorossa erityiskiintymyksen vaihe. Tämän vaiheen alkamisajankohta voi vaihdella suuresti eri yksilöiden välillä, mutta kesto on yleensä intensiivinen kolmen-neljän kuukauden ajan. Tässä vaiheessa lapsi alkaa selvästi erottaa äidin muista ihmisistä. Kiintymyksensä lapsi ilmaisee itkemällä muiden kuin äidin kanssa tai yksin ollessaan, olemalla selvästi iloinen äidin läsnäollessa ja turvaamalla äitiin ollessaan peloissaan. Puolentoista vuoden iässä lapsi kiintyy yleensä muihinkin perheenjäseniin, lastenhoitajaan ja muihin ihmisiin, joiden kanssa hän viettää enemmän aikaa. Tätä vaihetta Takalat kutsuvat monikiintymysten vaiheeksi.

Birgitta ja Rauno Juntumaa (1984, 18)"

Niin, että ei se mummo kuitenkaan ole sama asia kuin äiti.

Lätkäsit tiskiin oikein kunnon faktatietoa 25 vuoden takaa.

Puoltoistavuotias kiintyy muihin ihmisiin, ja todellakin väitän, että on kiintynyt jo aiemmin jos esim. mummo on elämässä aktiivinen, ja jota näkee vaikka muutaman kerran viikossa.

Väität siis että vauvat/lapset ovat tunne-elämältään muuttuneet 25vuodessa jotenkin paljonkin? Ettei tuo teksti päde enää, älä viitsi. Lapset ovat yksilöitä, ja jos jossain sanotaan että 1,5vuoden iässä lapsi alkaa monikiintyä, ei se tarkoita sitä että se tapahtuu jokaisella lapsella juuri tuolloin. Ainiin, 3v vanhassa koulukirjassani on myös ihan samaa tietoa, onko sekin sun mielestä "kunnon faktatietoa" kun ei ole tänään kirjoitettu?

 

[MorbidMama]

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

No hyvänen aika, kyllähän lapsella on suhde myös siihen hoitajaansa..olettaisin, että se on aika ratkaisevaa millainen suhde on kyseessä.

On toki, mutta jos nyt ajatellaan ns. normaali ja hyvä tilanne (lapsella on turvallinen kiintymyssuhde äitiinsä) se hoitajan suhde ei vedä millään vertoja sille äidin ja lapsen kiintymyssuhteelle. Aivan eri asia onkin sitten se, jos äiti on päihderiippuvainen, väkivaltainen ym.

No, kaikenlastahan tässä maailmassa lapsille tapahtuu...mutta se, että lapsi, nyt sitten vaikkapa se 1v., on viikon esim. tutun ja turvallisen mummin hoidossa kun vanhemmat ovat lomalla, ei ihan varmasti ihan aikuisten oikeasti tule ratkaisemaan lapsen tunne-elämän kehityksen suuntaa siten, että lapsi ei koskaan ikinä pääse tuosta ajasta yli. Mä jopa kehtaan vättää, että omat vanhemmat eivät ole ainoita autuaaksi tekeviä ihmisiä pienelle taaperolle.

Oma kuopukseni ei nyt 2,8vuotiaana roiku minussa tai isässään millään tavalla eikä koe ahdistusta vieraiden ihmisten seurassa...niin en minä tiedä miten tuon sitten pitäisi näkyä tuon viikon hoidossa olon? Viimeksi kun olivat mummilla hoidossa kuopus otti mummia kädestä ja katsoi onnellisena mummia kun lähtivät tuosta ovesta...

=)

Einiin, enkä ole niin väittänytkään että yksi lomamatka vaikuttaa lapsen tunne-elämään lopunelämän. Olen puhunut siitä tietystä ajanjaksosta, jolloin vanhempi ei ole ollut saatavilla.

Okei...no, kuopus ei huutanut hoidossa ollessaan öitä läpeensä vaan söi ja joi ja nauroi, nukkui yöt . En sitten tiedä miten se menee..luulisi, että jos vauva kokee olonsa turvattomaksi niin juuri nuo syömiset ja nukkumiset ovat niitä asioita joissa se näkyy...?????
Mutta meidän mummi on kyllä yksi parhaimmista, rauhallinen ja kärsivällinen.

 

[Sprite]

Mistä te voitte tietää, onko mun lapselle aiheutunut ikävää ja turvattomuuden tunnetta meidän lomamatkan aikana?

Moni ikävä asiahan voi näkyä viiveellä esim aikuisena.

Joo ja tämä onkin ihan varmasti juuri sellainen.. lapset kuitenkin hyvin usein aika paljon aikaisemmin näyttävät merkkejä sen luottamuksen ja turvallisuuden horjumisesta kun aikuisena.

No, kukin uskoo mihin tahtoo.

 

[Omia ajatuksia]

Siis Joo, niin puhui moni muu. Mutta keskusteltiin myös tuosta vanhempien motiiveista. Minä en viesteissäni tuolloin viitannut ainoastaan lapsen pahaan oloon, vaan myös vanhempiin. Joten mikä tässä on nyt sun niin vaikeaa tajuta että sun pitää jankuttaa?

Eli sä haluat vain ja ainoastaan syyllistää vanhempia, jotka vievät lapsen yökylään vaikka oman lomareissun ajaksi?

Olen myös puhunut lapsen tunteista, en todellakaan syyllistänyt täällä pelkästään vanhempia. Joten ei, en halua vain ja ainoastaan syyllistää vanhempia.

Mutta sitten kun mä puhun lapsen tunteista, niin sä käännät asian vanhempiin. Tahallaan jättänyt vs. tahattomasti jättänyt.

Anteeksi, mutta lueppa taaksepäin. SINÄ aloit pommittamaan mun tekstejä tyyliin MISTÄ SE LAPSI TIETÄÄ ONKO VANHEMPI LOMALLA VAI SAIRAALASSA??? Vaikka koko ajan puhuin eri asiasta, tai siis MYÖSKIN eri asiasta.

Tuolla tuli aiemmin puheeksi se, että siihen pystyy vaikuttamaan haluaako lapselleen tahallaan aiheuttaa noita tuntemuksia vai ei. SIIHEN OLEN OTTANUT KANTAA.

 

[SeOlinMinä]

tosiaan kummaa selittelyä. Taitaa kuitenkin tuntua pisto sydämessä. Eipä ole tullut mieleen lasta jättää lomamatkan ajaksi eikä kyllä tulekkaan kunnes on siihen valmis. Ja ei yksi vuotiaani ei ole.

Mie en tunne mitään pistoa kun lapsi ei ole ollut hoidossa kuin muutaman tunnin päivällä pari kertaa, ja ikää yli 1-vuotta.
Haluan vaan vetää tuon rajan että oikeat traumat ja pelot jotka yleensä huostaanotetut lapset tuntee, on eri juttu kuin viikon lomareissu. Typerää edes sanoa että"kuin huostaanottettujen lasten tunne-elämä"tässä keskustelussa.

 

[siiri]

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Tai sitten toiset osaa nauttia elämästä ihan lastensa kanssa eikä yhtään sen vähempää kuin sinä siellä euroopan metropoleissas

 

[vieras]

Anteeksi, mutta lueppa taaksepäin. SINÄ aloit pommittamaan mun tekstejä tyyliin MISTÄ SE LAPSI TIETÄÄ ONKO VANHEMPI LOMALLA VAI SAIRAALASSA??? Vaikka koko ajan puhuin eri asiasta, tai siis MYÖSKIN eri asiasta.

Tuolla tuli aiemmin puheeksi se, että siihen pystyy vaikuttamaan haluaako lapselleen tahallaan aiheuttaa noita tuntemuksia vai ei. SIIHEN OLEN OTTANUT KANTAA.

Vaihdoit asian siihen, kun aloin puhumaan lapsen tunteista. Samaten ninaTT hävisi paikalta, kun tais loppua jutut kesken.

Olet tosiaan ottanut kantaa. Mutta haluaisinkin tietää, että mitä sä haet sillä takaa? Syyttää ja syyllistää heitä, jotka vievät lapsen yöhoitoon? Vertasitko sinäkin sitä fyysiseen pahoinpitelyyn? Onko sellainen vanhempi huono, joka jättää lapsen yöksi sille turvalliselle ja tutulle mummille?

 

[MorbidMama]

Mistä te voitte tietää, onko mun lapselle aiheutunut ikävää ja turvattomuuden tunnetta meidän lomamatkan aikana?

Moni ikävä asiahan voi näkyä viiveellä esim aikuisena.

Joo ja tämä onkin ihan varmasti juuri sellainen.. lapset kuitenkin hyvin usein aika paljon aikaisemmin näyttävät merkkejä sen luottamuksen ja turvallisuuden horjumisesta kun aikuisena.

No, kukin uskoo mihin tahtoo.

Luulisi, että juuri tuollainen yökyläily on asia, josta lapsi voi hyvin nopeastikin näyttää merkkejä, etenkin jos suhde vanhempiin on kunnossa..eli jos lapsi voi huoletta purkaa pahaa oloaan vanhemmille.
Sitten taas ne asiat, jotka putkahtaa esiin aikuisena on niitä todella koteloituneita pahojaoloja joita ei ole voinut vanhemmille näyttää..vaikkapa pahaa oloa insestistä tai väkivallasta.

 

[vieras]

Tai sitten toiset osaa nauttia elämästä ihan lastensa kanssa eikä yhtään sen vähempää kuin sinä siellä euroopan metropoleissas

lukisit edes koko ketjun. Tästä on jo puhuttu että vaikka joku lähtis viikonlopuks eurooppaan ilman lapsia niin ei se tarkoita ettei sellainen ihminen nauttisi elämästä lapsensa kanssa loput 363 päivää vuodesta. Hohhoijjaa

 

[s]

"Valikoimattoman kiintymyksen vaihe kestää noin 5-7 kk:n ikään saakka. Sen aikana lapsi ei vielä erota äitiä vieraasta. Yksinoloon vauva saattaa reagoida itkemällä, mutta lohduttamiseen ei tarvita äitiä, vaan kuka tahansa kelpaa. Ratkaisevaa on ainoastaan ihmiskontaktien saatavuus. Valikoimattoman kiintymyksen vaiheen jälkeen on vuorossa erityiskiintymyksen vaihe. Tämän vaiheen alkamisajankohta voi vaihdella suuresti eri yksilöiden välillä, mutta kesto on yleensä intensiivinen kolmen-neljän kuukauden ajan. Tässä vaiheessa lapsi alkaa selvästi erottaa äidin muista ihmisistä. Kiintymyksensä lapsi ilmaisee itkemällä muiden kuin äidin kanssa tai yksin ollessaan, olemalla selvästi iloinen äidin läsnäollessa ja turvaamalla äitiin ollessaan peloissaan. Puolentoista vuoden iässä lapsi kiintyy yleensä muihinkin perheenjäseniin, lastenhoitajaan ja muihin ihmisiin, joiden kanssa hän viettää enemmän aikaa. Tätä vaihetta Takalat kutsuvat monikiintymysten vaiheeksi.

Birgitta ja Rauno Juntumaa (1984, 18)"

Niin, että ei se mummo kuitenkaan ole sama asia kuin äiti.

Ei meidän lapsista kummallakaan ole ollut tollaista vaihetta.

Ei ne ole mun perään itkeneet sen enempää mummolassa, kun kotonakaan.

Ei välttämättä mikään ylpeilyn aihe... se, että lapsi ikävöi äitiä tai erottaa äidin muista aikuisista on merkki hyvästä kiintymyssuhteesta.

 

[MorbidMama]

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Tai sitten toiset osaa nauttia elämästä ihan lastensa kanssa eikä yhtään sen vähempää kuin sinä siellä euroopan metropoleissas

Nää eivät ole toisiaan poissulkevia. Viikko hoidossa, loput 51 viikkoa vanhempien kanssa...?

 

[vieras]

Ei välttämättä mikään ylpeilyn aihe... se, että lapsi ikävöi äitiä tai erottaa äidin muista aikuisista on merkki hyvästä kiintymyssuhteesta.

Meidän kolmelle lapselle on aina kelvannut sekä isi että äiti. Paitsi tissin tarpeessa ei isi kelvannut, mutta muuten kyllä.

Ja olen siitä todella ylpeä!

 

[siiri]

Tai sitten toiset osaa nauttia elämästä ihan lastensa kanssa eikä yhtään sen vähempää kuin sinä siellä euroopan metropoleissas

lukisit edes koko ketjun. Tästä on jo puhuttu että vaikka joku lähtis viikonlopuks eurooppaan ilman lapsia niin ei se tarkoita ettei sellainen ihminen nauttisi elämästä lapsensa kanssa loput 363 päivää vuodesta. Hohhoijjaa

Niin luinkin ja pointti oli se, että turha väheksyä toisten elämästä nauttimista lastensa kanssa, VAIKKA ne ei lähdekään mihinkään eurooppaan Eli varmasti ihan yhtä lailla voin nauttia elämästäni, vaikken mihinkään haluakaan ilman lapsia

 

[Omia ajatuksia]

Anteeksi, mutta lueppa taaksepäin. SINÄ aloit pommittamaan mun tekstejä tyyliin MISTÄ SE LAPSI TIETÄÄ ONKO VANHEMPI LOMALLA VAI SAIRAALASSA??? Vaikka koko ajan puhuin eri asiasta, tai siis MYÖSKIN eri asiasta.

Tuolla tuli aiemmin puheeksi se, että siihen pystyy vaikuttamaan haluaako lapselleen tahallaan aiheuttaa noita tuntemuksia vai ei. SIIHEN OLEN OTTANUT KANTAA.

Vaihdoit asian siihen, kun aloin puhumaan lapsen tunteista. Samaten ninaTT hävisi paikalta, kun tais loppua jutut kesken.

Olet tosiaan ottanut kantaa. Mutta haluaisinkin tietää, että mitä sä haet sillä takaa? Syyttää ja syyllistää heitä, jotka vievät lapsen yöhoitoon? Vertasitko sinäkin sitä fyysiseen pahoinpitelyyn? Onko sellainen vanhempi huono, joka jättää lapsen yöksi sille turvalliselle ja tutulle mummille?

En syyllistä, kerron oman mielipiteeni asioista. Jokainen toki tekee omat ratkaisut ja valinnat miten parhaaksi näkee.

En vertaisi sitä fyysiseen pahoinpitelyyn, mutta voisin verrata tätä vapaaehtoisesti aiheutettua tuskaa kyllä. Kukaan ei pakota lyömään lasta ja aiheuttamaan tälle kipua, kukaan ei pakota jättämään lasta ilman tärkeintä ihmisitä maailmassa. (OLETETAAN NYT ETTÄ SE ÄITI ON TÄRKEIN, ETTEI TARVITSE ALKAA SIITÄ SITTEN)

En ole sanonut sellaisia vanhempia huonoiksi. Enkä "jaottele" vanhempia huonoihin ja hyviin ainoastaan yhden asian perusteella.

 

[SeOlinMinä]

Tai sitten toiset osaa nauttia elämästä ihan lastensa kanssa eikä yhtään sen vähempää kuin sinä siellä euroopan metropoleissas

lukisit edes koko ketjun. Tästä on jo puhuttu että vaikka joku lähtis viikonlopuks eurooppaan ilman lapsia niin ei se tarkoita ettei sellainen ihminen nauttisi elämästä lapsensa kanssa loput 363 päivää vuodesta. Hohhoijjaa

Juu tätä minä en ymmärrä että väkisin väännetään viikon lomareissu toistuvaksi tapahtumaksi, vaikka vanhempi tosiaan on kotona muuten lähes koko ajan.. Ei niinkuin haluta edes ymmärtää kuin ääripäät.