Vuonna 2006 yrityksen aloittaneet

[Impu]

Moikka!
En ole ihan varma onko vastaavaa ketjua jo perustettu, mutta ajattelin perustaa joka tapauksessa uuden. Olisi kiva jutella jo pidemmän aikaa lasta toivoneiden kanssa, mutta ei haittaa vaikka mukana keskusteluissa olisi mukana vähemmänkin aikaa lasta yrittäneitä.

Minä olen 24-vuotias, mies 26, asutaan PK-seudulla. Ollaan puoliksi opiskelijoita, puoliks työssä käyviä. Lasta on kutsuttu meidän perheeseen vuoden 2006 kesäkuusta asti, toistaiseksi tuloksetta. Toisinaan epätoivon hetkinä olen jo varaamassa kaikenlaisia tutkimusaikoja yksityiselle, mutta sitten kun oikeasti pitäisi soittaa ja varata aika, alan jänistää.

Nyt taas menkkoja odottelen, kipu on sellainen, mietin jo valmiiksi selviytymiskeinoja siihen että jaksan ilman kyyneleitä viikonlopun, jolloin on sukutapaaminen Itä-Suomessa....

Mutta ilmoitelkaanahan itsestänne, olisi SUPER ihanaa jakaa ajatuksia muidenkin kuin oman mieheni kanssa.

 

[sivullinen.]

Hei, anteeksi, että kommentoin, mutta menkää jo ihmeessä tutkituttaan itsenne, ettei aikaa kulu turhaan hukkaan! Yleensä sanotaan, että vuoden voi odottaa, sitten kannattaa jo mennä tutkimuksiin.

 

[haikkis]

Hei
Minä olen myös 24 ja mieheni 24. Me olemme yrittäneet myös vuodesta 2006 elokuulta saakka ja tuloksessa. jaksan kuitenkin vielä pitää lippua korkealla. Kävin yksityisellä gynellä ja määräsi minulle clomifen kuurin koska kuukautiseni ovat todella epäsäännölliset. Nyt menossa eka kierto 30/34 toivotaan parasta! tsemppiä teille!

 

[Impu]

Moikka! Kiva kuulla että on muitakin toiveikkaita pidemmän aikaa yrittäneitä.

Täytyy sanoa, että vain tuollaiset sivullisen kommentit että "menkää jo ihmeessä tutkituttaan itsenne, ettei aikaa kulu turhaan hukkaan!" ovat tässä tilanteessa aika inhottavia. Jokainen pari tekee omat ratkaisunsa hoitoihin lähtemisestä, joillekin vuosi tuntuu kohtuuttomalta ajalta, toiset ovat valmiita odottamaan vielä toisen mokoman. Tuollaisista viesteistä tulee vaan sellainen tunne, että ME tehdään mieheni kanssa jotain tosi pieleen kun ei HETI ole hakeuduttu hoitoihin! Ikää minulla on kuitenkin vasta 24, ei 34, luulisin että aikaa tutkimuksiinkin vielä löytyy. Ja meidän kohdalla voin sanoa sen, että halutaan OIKEASTI olla henkisesti(KIN) valmiita usein hyvin rankkoihinkin hoitoihin, joten ei olla sen takia pidetty kiirettä. Sen takia olen viime hetkellä tullut toisiin tuumiin kun olen tutkimusaikaa varannut. Ja vuosi ja 3 kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika vielä, tiedän monia monia, jotka ovat raskautuneet vasta reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Että TJOT-meiningillä ainakin toistaiseksi. Lämpöisin aatoksin.

 

[ystävyydellä]

Hei Impu!

Jokainen tekee näissä asioissa kuten haluaa ja sitä pitää kunnioittaa. Olen samaa mieltä. On kuitenkin hyvä myös tiedostaa tiettyjä asioita.
Jos noinkin nuoret ihmiset eivät ole tulleet raskaaksi vuodessa, jossain on vikaa. Sen ei tarvitse olla mitenkään suurta tai tarkoittaa sitä ettei lasta saisi.

Oman taipaleeni (yristystä 12/05 lähtien, olen nyt 25v) varrella on kuitenkin tullut vastaan asioita, joiden perusteella suosittelen lämpimästi tutkituttamaan joitakin asioita. Tutkimukset eivät tarkoita sitä, että sen jälkeen on pakko mennä heti hoitoihin asti.

Siittiöt. Jos miehellä ei ole siittiöitä, on sama kuinka kauan yrittää, lasta ei tule. Siittiöiden määrä on helppo tutkituttaa miehen siemennestenäytteestä.

Nuorella naisella ainoa kilpirauhasen toiminnan häiriön oire voi olla lapsettomuus. Pitemmän päälle korjaamaton häiriö auheuttaa ongelmia, halusi lasta tai ei. Toisaalta vajaa/liikatoimintaan on olemassa lääkkeet. Itseltäni mm. löytyi vajaatoiminta, vaikka olen muuten perusterve. Ja vaikka onnistuisi tulemaan raskaaksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta huolimatta, lapsella on suurempi todennäköisyys olla jälkeenjäänyt, koska rauhasen erittämä tyroksiini vaikuttaa kaikkeen.

Prolaktiinin ylituotanto aiheuttaa lapsettomuutta. Ylituotanto voi johtua mm. hyvälaatuisesta kasvaimesta päässä. Näilläkin palstoilla on ollut useampikin ihminen, joilla on vasta lapsettomuustutkimuksissa havaittu kasvain. (Eipä päitä normaalisti missään kuvataakaan Se pitää tietenkin ensiksi hoitaa kuntoon ennenkuin raskautuu.

Endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta. Se on krooninen sairaus, joka voi oireilla tai olla oireeton. Joka tapauksessa ilman pillereitä ajan kuluessa se pahenee. Minulta löytyi myös endometrioosi ja nyt ottaa päähän että olin ilman pillereitä niinkin kauan ja
endo sai levitä.

Eli siis vaikka teillä (ja meillä) on aikaa, on asioita jotka voivat tulla ilmi lapsettomuustutkimuksien myötä ja jotka pahenevat ajan kuluessa, ja jotka pitäisi joka tapauksessa hoitaa kuntoon halusi lasta tai ei.

Tärppionnea meille kaikille

 

[impu]

jeps. tiedän kyllä että eipä tämä lapsettomuus tästä itsestään parane. jotain tarttee tehdä ja varmasti tehdäänkin , mutta sen mukaan miltä itsestä tuntuu. En ensisijaiseti jaksa pelätä aivokasvaimia tai muuta kauheutta, vaan luotan sitten että meidän ongelma selviää ajallaan. Joskus tuntuu jopa siltä, että muut ovat enemmän huolissaan meidän lapsettomuudesta kuin mitä me itse. Tuntuu kuitenkin hyvältä jos ihmiset haluavat tukea ja kannustaa aidosti, eikä ainoastaan utelemisen ilosta. Kai tässä tilanteessa tukea tarvitaankin.

 

[nasukki80]

Heippa!

Täällä on pariskunta (minä 27, mies 31), joka on yrittänyt lasta tammikuusta 2006. Meille tuli tärppi puolen vuoden yrityksen jälkeen, mutta meni kesken viikoilla 6+5. Sen jälkeen ollut tosi sekavaa kiertojen kanssa. Nyt on kierrot olleet tasaisina muutaman kuukauden, mutta ei vieläkään ole onnistanut uudelleen. Me ollaan varattu aika yksityiselle parin viikon päähän ja mennään katsomaan, mistä kiikastaa.

Tämä aika on ainakin meille ollut henkisesti raskasta. Keskenmenon jälkeen lääkäri sanoi, että on hyvä merkki, että tultiin raskaaksi ihan itse. Tarkoittanee sitä, että onnistaa tulevaisuudessakin. Nyt kuitenkin yli vuosi km:n jälkeen alkaa usko hiipua siihen, että itse tähän pystyttäisiin ilman apuja.

Tämän asian hyväksyminen on tehny kipeää, mutta tavallaan se on myös helpottanut, sillä saamme kohta ammattilaisten apua. Enää ei tarvitse olla tämän asian kanssa yksin. Halu saada oma lapsi on niin kova, että olemme valmiita hoitoihin, vaikka ne ovatkin varmasti uuvuttavia ja kalliita.

Yritämme tietysti koko ajan "luomuna". Koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan... Vanhemmillani on ollut myös hankalaa tulla raskaaksi, minua he yrittivät 5 vuotta ja pikkusiskoani 10 vuotta. Luomuna tultiin molemmat tähän maailmaan kasvamaan, eli voi se tärppi tulla tosi pitkän yrityksenkin jälkeen. Jokainen tekee oman valinnan sen suhteen, lähteekö hoitoihin vai ei.

Tsemppiä kaikille meille pidempään yrittäneille ja tietysti muillekin!

 

[toista mieltä]

Minä taas olen sitä mieltä, että jos olette nuoria ja opiskelettekin vielä, niin vuosi ei ole pitkä aika, itse olen melkein 20 vuotta vanhempi, ja silti noin viisi vuotta sitten kokeilimme hoitojakin, silloin kun hakeuduimme tutkimuksiin, olimme puolitoistavuotta elelty TJOT-tyylillä, mutta emme saaneet ivf-hoidoistakaan apua, vain rahaa meni, ja pettymys jäi, kaikki mahdolliset lapsettomuustutkimuksetkin kävimme läpi, mutta mitään syytä ei selvinnyt , nyt kun aikaa on kulunut, olemme hyväksyneet tilanteemme, elämä on hyvää näinkin.
Oikeasti siis en tähän ketjuun "sovi", mutta halusin vain kirjoittaa vastaväitteen sivullisen kommenttiin. Kaikkea hyvää, ja plussaonnea teille toivotellen poistun taka-alalle takasin.

 

[nasukki80]

Hei vielä! Tähän ketjuun ei ilmeisesti enää kukaan ole kirjoittamassa, mutta ajattelin kuitenkin tulla sanomaan kuulumiset. Olimme miehen kanssa ekalla tutkimuskäynnillä tänään ja mulla kohonneet prolaktiiniarvot ja pco. Lääkäri kuitenkin oli tosi positiivinen ja sanoi, että koska ollaan kerran tultu ilman apuja raskaaksi, niin tullaan tod. näk. hoitojenkin avulla. Apua me siis nyt kuitenkin tarvitaan, mutta positiivisin mielin eteenpäin! Nyt ainakin tiedetään, mistä tod. näk. kiikastaa. Kannattaa siis lähteä ajoissa tutkimuksiin, jotta voi saada ajoissa apua.

Onnea kaikille yritykseen!

 

[kinkkis]

Heippa!
Täällä on yksi pari (minä 23, mies 28), joka on myös vaavia toivonut suht. pitkään. Pillerit jätettiin maaliskuussa 2006, ja tärppi kävi puolen vuoden tjottailun tuloksena. Kesken meni kuitenkin, ja kun km:sta oli puoli vuotta, tuli plussaa, mutta kesken taas...
On siis ollut tosi sekavat fiilikset asian tiimoilta, eikä enää oikein tahdo löytyä uskoa eikä toivoakaan.

Hoitoihin ei ole nyt mahdollista mennä erinäisten seikkojen takia, (enkä tiedä onko mahdollistakaan km:jen takia???) mutta jos ei tässä kuluvana vuonna mitään positiivista asioiden suhteen tapahdu, niin ensi vuoden alussa ajateltiin mennä tutkimuksiin. Jos ei muuten onnistu, niin yksityiselle.
Mielestäni siinä vaiheessa olisi hyvä saada varmuus, onko vikaa vai ei, koska tämä tietämättömyys ja asioiden pohdinta alkaa käydä hermoille.

Olen hieman kaivannutkin tällaista keskusteluketjua, jossa voisi keskustella näistä asioista. Keskenmenoja en haluaisi enää pohtia, enkä haluaisi murehtia tulevaakaan, mutta pakostakin sitä murehtii, miten tässä tulee käymään.

Nyt on vaan niin paha ja toivoton olo, etten osaa pukea ajatuksia sanoiksi.

Toivottavasti tänne saataisiin tsemppaavaa keskustelua aikaan.

 

[Impu]

Hei vaan taas.
Kinkkis, omulla on usein just sama olo kun sulla sen suhteen, että alkaa jo pelottaa mikä tässä mättää. Sen takia kävinkin sitten pari viikkoa sitten gynellä ja sain läheteen verikokeisiin ja seuraavaan labraan, joka tehdään ensi kierrosa. Mies passitettiin simppa-testeihin, tosin ei ole vielä käynyt mutta tarkoituksena olis hoitaa sekin asia pois päivänjärjestyksestä mahdollisimman pian.
Kannattaa kuunnella omaa jaksamista, jos tuntuu että vielä ei halua/uskalla lähteä tutkimuksiin ja jos et oli yli 30- vuotias, niin, kuulostele, Kinkkis, ihan rauhassa.
Nasukille voimahaleja, on hyvä että nyt tiedät mikä ongelman nimi on. Siitä on hyvä edetä.
Kyllä sitä täytyy itsellekin aika ajoin tolkuttaa päähän että RauhoituRauhoitu, asiolla on tapana järjestyä. (Eilen kun oltiin kylpylässä, siellä oli äiti-vauva-ryhmä uimassa, tuli todella vahvasti semmoinen olo että kyllä mekin sitten joskus tullaan tänne meidän vauvan kanssa
Tsemppiä viikkon kaikille!

 

[nasukki80]

Heipä hei ja hyvää perjantaita! Ihanaa kun alkaa taas viikonloppu, 2 joutilasta päivää edessä, eikä tarvi ajatella työasioita ! Kyllä perjantai on mun mielestä ehdottomasti viikon paras päivä. Etenkin se hetki, kun työpäivän jälkeen sulkee työpaikan ulko-oven kiinni ja toteaa, että viikko on pulkassa.

Mulle tuli semmoinen olo, että pitää tulla katsomaan, onko tähän ketjuun tullut vielä kirjoituksia ja olihan kuitenkin pari! Kiitokset Impulle voimahaleista, niitä varmasti vielä tarvitaan. Samoin voimia sinne.

Kinkkis: Sun fiilikset kuulostaa aikas tutuilta... Mulla on keskenmenon jälkeen ollut monet kerrat semmoinen olo, että ei tästä varmaan tule enää yhtään mitään. Näitä olotiloja ei ole millään lailla helpottaneet ulkopuolisten kyselyt lasten "hommaamisesta", piikittelyt siitä, että miksei meillä vielä ole lapsia jne. jne.
Tiedän, että ihmiset eivät tarkoita näillä uteluilla mitään pahaa. He eivät vaan ole kokeneet tätä olotilaa, jossa lapsen kaipuu on välillä erittäin raastavaa ja koskettaa todella syvältä. Tuskimpa kyselisivät, jos tietäisivät miltä tämä tuntuu. Emme kuitenkaan koe tätä asiaa sellaiseksi, että lähtisimme mieheni kanssa tätä puimaan ulkopuolisten kanssa, onhan kyse kuitenkin erittäin intiimistä ja arasta aiheesta. Lähes kaikilla ystävillämme on vielä siunaantunut jo useampikin lapsi, joten tuskin edes osaisivat eläytyä tilanteeseemme. Jutustelu menisi varmaan pelkällä olan kohautuksella...

Jotenkin sitä tuntee itsensä jotenkin puolinaiseksi ja että elämä on alkanut junnaamaan paikoillaan. Mies kokee asian samoin. Muut saavat lapsia, me emme. Jokaisessa illanistujaisessa puhutaan lapsista, mitä puuroa on kokeiltu, miten on vaippoja vaihdettu, onko vaippaihottumaan, syökö lapset hyvin... lista on loputtoman pitkä. Sitten kun yrittää vaihtaa puheenaihetta, niin kestää ehkä noin 5 minuuttia kun palataan taas lapsiin ja muuhun vastaavaan. On toki luonnollista, että lapsista puhutuaan, kun niitä on saatu, mutta ei voi mitään, että tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi. Siinä sitä sitten vain istuu tyhmän näköisenä ja kommentoi, että niin, juu, joo ja jaa. .

Mutta on se arki ihanaa kahdestaankin. Mies on ollut aivan ihana ja me ollaan tultu erittäin läheisiksi tämän yhteisen asian kanssa. Ollaan puhuttu, puhuttu ja taas puhuttu elämän "isoista" asioista ja itketty ja naurettu yhdessä. Olemme myös puhuneet adoption mahdollisuudesta, mutta katsotaan nämä hoidot ensin läpi.

Tosiaan, kuten Impu mainitsit, niin asioilla on kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella. Niin me uskotaan myös, vaikka välillä ei kyllä usko meinaa riittää. Me ollaan kuitenkin yritetty pistää ajatuksia muuallekin ja tosiaan nautittu yhdessäolosta. Mikä on sen ihanampaa kuin käpertyä kullan kainaloon illalla katsomaan hyvää elokuvaa punaviinilasin kera! Tai lähteä kesällä metsään kävelemään ja ehkä rakastella ihanasti jossakin metsän siimeksessä !

Yritetään kaikki tehdä tästäkin viikonlopusta ihanan rentouttava miestemme kera.
Ja saa niistä vauvoistakin haaveilla, tottakai!

 

[SoMa]

Heippa! Vieläkö tämä ketju elpyisi? Kuulostaisi mun ketjultani

Meillä yritys alkoi viime joulukuussa, joten vasta vajaa vuosi on yritystä takana ja jopa yksi onnistunut tärppi, joka kuitenkin todettiin kohdunulkoiseksi elokuussa. Multa jouduttiin sen johdosta leikkaamaan vasen tuuba pois, mutta lääkärin mukaan sen EI pitäisi heikentää mahdollisuuksia... pelottaa silti miten kauan pitää plussaa odottaa ja mitä sitten jos onkin taas väärässä paikassa =/ No mutta positiivisella asenteella kuitenkin yritetään ja koitetaan pitää tapahtunut taka-alalla mielessä ettei stressaaminen ainakaan estäisi raskautumista.

Mä täytän tammikuussa jo sen maagiset 30 ja mies täyttää nyt marraskuussa 34, asumme Varsinais-Suomessa ja molemmat käydään töissä.

Toivottavasti ketju heräisi uudella innolla varhaisilta talviuniltaan

 

[nasukki80]

Aamupäivää!

Joo, on vähän hiljaista tässä ketjussa. Ehkä täällä vauvahaaveilijoissa muut on niin alussa yrityksessä vielä, etteivät koe tätä omakseen...

Olisi kyllä tosiaan ihan mukavaa, jos muutkin jo tähän ketjuun kirjoittaneet tulisivat kertoilemaan fiiliksiään. Mutta jos tää ei ota onnistuakseen, niin ei sitten voi mitään .

Heippa vaan SoMa:lle ja teretulemast tähän "unikekojen" ketjuun. Mulla on näköjään tämmöinen viikon välein -tahti tässä kirjuuttamisessa. Oikeastaan ei oikein viikon työkiireiltä kerkiä rustaamaan sen kummempia, paitsi nyt on pikku paussi ja ajattelin tulla taas katsomaan tilanteen.

Täällä odotellaan menkkojen alkua lähipäiviksi. Kun ne alkaa, pitäisi heti mennä verikokeeseen ja mittauttamaan taas prolaktiiniarvot. Sitten lähdetään määräämään jotain hormonia yms. ja katsotaan onko munatorvet auki jne. Eli siitä se sitten varsinaisesti lähtee tämä meidän homma eteenpäin. Toivottavasti tää kierto ei veny hirmu pitkäksi, kun ovulaatiota ei ole tapahtunut. Katsotaan ja odotetaan nyt sitten vaan...

Ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa tää työn teko tällä hetkellä (olo on vähän kuin B Virtasella). Ylipäätään olen aika kyllästynyt hommaani ja olenki ajatellut muita vaihtoehtoja. Ensi kesään ajattelin sinnitellä ja sitten katsastaa jotain muuta, jos vielä olotila on tällainen. Harmittaa vaan, kun tuli kouluttauduttua ns. väärälle alalle. Mutta tämmöistä tää elämä on, valintoja täynnä. Pitää vaan uskaltaa yrittää jotain muuta, jos ei kiinnosta. Onneksi mun koulutukseni käy muihinkin hommiin.

Joo. Eipä tässä tämän kummempaa. Kaikesta huolimatta mukavaa viikonalkua kaikille!

 

[SoMa]

eipä näytä tämä ketju kovin aktiiviselta Ei silti mulla on Nasukin tavoin tapana lueskella silloin tällöin ja kirjotella vielä harvemmin, mutta heittelen sitten kommentteja eri ketjuihin kunnes kolahtaa se oikea kohdalle Toki toivon (kuten suurin osa muistakin täällä) että saisin kohta pian kirjotella jo tuolla odotusajan puolella, mutta kun ei koskaan tiedä miten kauan siihen menee....

Mukavaa syksyä kaikille!

 

[kinkkis]

Juuh... hiukan rauhallista on täällä. Olen kyllä käynyt silloin tällöin katsomassa, mutta vauvastressiä vähentääkseni en halua koko ajan olla vahtaamassa.

Nyt onkin taas menty ojasta allikkoon...
Viime kuu olin mieleltäni menossa jo aika hyvin parempaan päin ja sain unohduksiin kierrot sun muut. Odottelin oikeastaan hyvillä mielin menkkoja alkavaksi, kun ne pirut olivatkin myöhässä! (ei tavallista ollenkaan)
Siinä meni kolmisen päivää vielä realistisesti, mutta 4-5:n päivän jälkeen alkoi toiveet nousta pintaan ja ostettiin raskaustesti.
Niinhän siinä kävi, että testipäivänä ne menkat sitten alkoivatkin.

V***ttaa ihan kympillä, että miksi aina käy näin. Just kun on saanut itsensä hyville mielin koko asiasta, niin sitten täytyy taas herätellä toiveita, että varmastikin pettyy. Välillä tuntuu, että joku todella ilkeä vihamies päättää, miten nämä meidän asiat menee.
Vihan tunne on tällä hetkellä liiankin kova. Vihaan jokaista vauvauutista, jonka kuulen ja itken sisäisesti koko ajan. Sitten vielä koen itseni tosi paskaksi ja itsekkääksi ihmiseksi...

Joo, eli vuodatusta vaan taas.
Toivottavasti tulee muilta parempia kirjoituksia, kun mulla riittää vaan tätä itsesääliä, jota itsekin kammoksun.

Tsemppiä teille kaikille kovasti!

 

[nasukki80]

No moi taas! (...tai taas ja taas ...)

Joo, kinkkis; noita epätoivon purkauksia on tullut tosiaan täälläkin suunnalla ihan kiitettävästi. Eilenkin illalla nukkumaan mennessä tuli paha olla ja itkeskelin miehelle oloani. Vastavuoroisesti mies ottaa välillä mut kainaloon ja purkaa oloaan ikävästään omaan lapseen.

Meilläkin on mennyt näiden epäsäännöllisten kiertojen takia monet eurot raskaustesteihin ja on samoin alkanut menkat juuri silloin, kun on ajatellut jännittyneenä testata. Ja kyseessä on tosiaan ollut useamman päivän "myöhästelyt". Kuitenkin sitä haluaa varmistaa asian, ettei sitten vaan tekisi omalla tekemisellään (alkoholin juomisella ym.) vahinkoa mahdolliselle ihmisen alulle... Mutta turhia kertoja ovat tosiaan olleet kaikki tyynni. Ja kyllä on v.....nut isolla veellä useampaan otteeseen nämä tilanteet. Mutta onneksi näitä asioita voi tulla välillä tännekin purkamaan , eli kinkkis; vuodata rauhassa .

Vähäsen omaa napaa: menkat ei ole vieläkään alkaneet, joten taitaa venyä ylipitkäksi tää kierto; vähän niin kuin ounastelinkin. Ei voi mitään. Toivottavasti ei kuitenkaan veny ihan järjettömyyksiin (pisimmillään yksi "kierto" kesti lähemmäs 60 päivää!). Eli odottelu ja taas odottelua. Eli ei mitään ihmeellistä tällä ritamalla.

Mutta tässä taas tämä juttu, hyvää mieltä ja viikkoa kaikille!

 

[nasukki80]

Ketjumme on mitä ilmeisemmin siis kuollut ja kuopattu . Viimeinen tilannetiedotus täältäpäin, eli ei edelleenkään menkkoja kuuluvilla. Lääkäri määräsi teroja vuodon käynnistämiseen. Jos ei auta, niin sitten järeämmät aseet käyttöön. Ei ole tämä homma kärsimättömille immeisille tarkoitettu...

Mutta mukavia loppusyksyn viikkoja kaikille ja kohtahan saa taas odotella jouluakin hyvillä mielin. Heippa vaan!

 

[kinkkis]

Moikka teille kaikille! (olettekohan enää "linjoilla"???)

Ajattelin nyt kaivaa tämän ketjun tuolta jostain, jos jotain kiinnostaisi keskustella tai kertoilla kuulumisia.

Täällä on edelleen tulos nolla. Viimeisimmässä kierrossa kokeiltiin ensimmäisen kerran ovistikkuja, mutta menkathan sieltä jälleen tuli. Ja olin jo aiemmin päättänyt, että jos ei nyt tärppää, niin sitten soittoa väestöliittoon. Saisipa ainakin tietää, onko jotain vikaa vaiko ei...
Huomenna siis aion soittaa ja kysellä ensitapaamisaikaa. Jännittää... :O

Kertoilkaa kuulumisianne, jos täällä vielä pyöritte. Ja muiltakin vastaavassa tilanteessa olevilta kommentteja olisi kiva kuulla. (siis ei ole ollenkaan kiva tuo vastaava tilanne, mutta ymmärrätte varmaan...)

 

["Äiti"]

Juuh... hiukan rauhallista on täällä. Olen kyllä käynyt silloin tällöin katsomassa, mutta vauvastressiä vähentääkseni en halua koko ajan olla vahtaamassa.

Nyt onkin taas menty ojasta allikkoon...
Viime kuu olin mieleltäni menossa jo aika hyvin parempaan päin ja sain unohduksiin kierrot sun muut. Odottelin oikeastaan hyvillä mielin menkkoja alkavaksi, kun ne pirut olivatkin myöhässä! (ei tavallista ollenkaan)
Siinä meni kolmisen päivää vielä realistisesti, mutta 4-5:n päivän jälkeen alkoi toiveet nousta pintaan ja ostettiin raskaustesti.
Niinhän siinä kävi, että testipäivänä ne menkat sitten alkoivatkin.

V***ttaa ihan kympillä, että miksi aina käy näin. Just kun on saanut itsensä hyville mielin koko asiasta, niin sitten täytyy taas herätellä toiveita, että varmastikin pettyy. Välillä tuntuu, että joku todella ilkeä vihamies päättää, miten nämä meidän asiat menee.
Vihan tunne on tällä hetkellä liiankin kova. Vihaan jokaista vauvauutista, jonka kuulen ja itken sisäisesti koko ajan. Sitten vielä koen itseni tosi paskaksi ja itsekkääksi ihmiseksi...

Joo, eli vuodatusta vaan taas.
Toivottavasti tulee muilta parempia kirjoituksia, kun mulla riittää vaan tätä itsesääliä, jota itsekin kammoksun.

Tsemppiä teille kaikille kovasti!

Jos sulla on ollut aina tasainen kierto, niin tuo 5 päivänkin menkkojen myöhästyminen voi hyvin viitata siihen, että munasolu on hedelmöittynyt, mutta tullut niin aikaisessa vaiheessa pois. Tuo on kovin yleistä kuulemma, mutta kertoo siitä, että hedelmöitymisen mahdollisuus on. Lue aiheetta käsitteleviä sivustoja, itse en osaa sinulle oikeita termejä kertoa. Googlaa vaikka ihan sana raskaus, niin silläkin jo löytyy.

Minä tulin raskaaksi 9 vuoden toivomisen jälkeen ja sain enkelivauvan rv 18+6. Kuitenkin yritämme siinä toivossa nyt uudelleen, että kun kerran tulimme raskaaksi ja noinkin pitkälle kantoi, on se mahdollista uudestaankin.

Onnea ja siunausta kaikkien yritykseen!

 

[kinkkis]

Taas kerran kaivoin tämän ketjun tuolta kaukaa...

Onkohan ketään enää täällä lueskelemassa? Ihan vain mielenkiinnosta olisi kiva tietää, mitä teille ketjulaisille nykyään kuuluu. Olisiko muille tullut hyviä uutisiakin välillä?

Minulla siis ihan hyviä uutisia tähän väliin.
Yli kahden vuoden tjottailun/yrityksen ja parin km:n sekä Väestöliiton tutkimusten jälkeen tein vihdoin plussatestin, joka nyt ainakin tähän asti (rv 14+6) on kestänyt.
Tutkimuksissa minusta ei löytynyt mitään vikaa, mutta miehellä pieniä vikoja ja lisäksi vasta-aineita. Mies söi antibioottikuurin, ja olimme valmistautuneet uusiin testeihin ja sitä myöten inseminaatiohoitohin elokuussa, mutta sitten kävikin niin, että kesäkuussa tein plussatestin, joten raskauduinkin luomusti.
Sitä en tiedä, kuinka paljon miehen lääkityksellä oli vaikutusta, vai oliko kyse sittenkin stressin laukeamisesta vai mistä, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että tutkimuksilla oli positiivinen vaikutus.

Toivottavasti teillä muillakin olisi yhtä hyvin käynyt kuluneen vuoden aikana.
Tsemppiä ja onnea jokaisen tilanteeseen tasapuolisesti!

 

[nasukki80]

Onnea paljon odotukseen kinkkis! Täälläkin asiat loistavasti, rv 31 menossa . Me saimme avun inseminaatiohoidosta ja kohta on vauva sylissä! Kannatti siis mennä tutkimuksiin ja hoitoihin. Hyvää syksyä kaikille haaveilijoille, joskus se pitempikin yritys palkitaan!

 

[kinkkis]

Oikein paljon onnea myös teille nasukki80 loppuodotukseen!!!
Hienoa, että inssistä oli apua teille!

Saako kysyä, löytyikö teistä jotain "vikoja" vai oliko selittämätön syy?

 

[nasukki80]

No mulla on se pco, joten ovuloin todella harvoin ja munasarjat näyttää ns. marjatertuilta. Piti siis kypsyttää hormonihoidoilla munasoluja ja sitten inssiin. Miehessä ei mitään "vikaa", sperma priimaa.

Onnea teillekin vielä kerran odotukseen. Aika menee loppujen lopuksi tässä odotuksessa aika äkkiä, kohta tekin ootte jo puolivälissä .