Why French kids don't have ADHD

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ken ties
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28504196]Niin no, jos totta puhutaan niin Suomessakin oli paremmin käyttäytyviä lapsia vielä silloin, kun fyysinen kurittaminen oli sallittua.

Sitä en muista milloin adhd on terminä otettu käyttöön?[/QUOTE]

Voi kuule, sinä tietämätön. ADHD/ADD -ei ole sama asia kuin "huonosti käyttäytyvät lapset" ja aikuiset. Ei sairaus ole mikään käyttäytymismalli.
Ärsyttää aina tommoiset ihmiset, jotka ei tiedä ADHD:sta mitään ja tulevat sanomaan sen johtuvan mm. lisäaineista, telkkarista, väriaineista ja mehuista.. Ja huonosta kasvatuksesta! Hohh hoijaa..

Turha alkaa valistamaan vastaan inttäjille. Olen kuin olenkin huomannut että heistä noin 99% pidättäytyy "kannassaan" tietäen muka mistä joku elämää hemmetisti hankaloittava tauti johtuu..
En minäkään ala lässyttämään tietäväni esim. psoriaksen johtuvan Omo -huuhteluaineesta tai jostakin Apteekin käsirasvasta.. Kun niin ei todennäköisesti ole. Omaa tietämättö,myyttänne te vaan korostatte. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-Ä-!-!
 
[QUOTE="mies";28507670]Kuitenkin marginaalista tuo "ajanviettoa läpi sukupolvien perjantai-iltana ulkona" Suomessa on - kaikestahan löytyy poikkeuksia, jollain tädilläkin on munat jos kärjistetään :)[/QUOTE]

No juu, mutta jos luit ton toisen artikkelin niin havaitsit että Ranskassa on sitten kuitenkin ADHD-tapauksia ihan yhtä lailla kuin Amerikassakin... eri mitta-asteikko ja eri diagnosointitavat vain.
 
[QUOTE="Jenis";28507710]No juu, mutta jos luit ton toisen artikkelin niin havaitsit että Ranskassa on sitten kuitenkin ADHD-tapauksia ihan yhtä lailla kuin Amerikassakin... eri mitta-asteikko ja eri diagnosointitavat vain.[/QUOTE]

Asia ei ole noin yksinkertainen. Artikkeli väitti ADHD:ta löytyvän joka puolelta maailmaa yhtä paljon, mutta tämä väite edellyttää, että kyseessä on 100 % biologinen (käyttäytymistieteellinen) ilmiö riippumatta ympäristötekijöistä. Ja tämä on metodologisesti vähintään kiisteltyä. Tutkimus 80-luvun alusta, johon kirjoittaja, jota kirjoittajasi lainaa, yksinkertaisesti hyväksyy tämän lähtökohdaksi:

The worldwide prevalence of ADHD: is it an American condition?

"the prevalence of such hyperactive behavior is probably similar across these different countries and that the apparent 20-fold difference in the prevalence of hyperactivity reflects differences in the definition of the condition rather than real differences in behavior between British and American children."
 
Mielestäni tutkimusta voisi myös tulkita siten, että Suomessa saatetaan tietoisesti hakea diagnoosiksi ADHD:ta, vaikka joskus ja joissakin tapauksissa esim. liikunnan lisääminen ja johdonmukainen kasvatus saattaisi pitää "oireet" aisoissa.

Uusimmassa Vauva/KaksPlus/JokuMuu lehdessä oli juttu kahden erityislapsen nuoresta yh - äidistä - näistä nuoremmalla oli fyysinen sairaus ja vanhemmalla "ADHD epäily, jota lääkäri ei ole vahvistanut". Äidin päivän esittelystä paistoi läpi, että vanhempi lapsi ei esim.ulkoile juuri nimeksikään. Jos lähden tekemään vertailua omaan fyysisesti hyvin aktiiviseen 3v poikaani, niin jonkinlaisen diagnoosin saisi varmasti hänellekin kaivettua ilman kuuden tunnin (todellakin) aktiivista ulkoilua päivässä. Ulkoilun pitää olla fyysisesti raskasta (metsässä kävelyä, pallon peluuta kavereiden kanssa) eikä pelkkä hiekkalaatikolla istuminen todellakaan riitä. Tällä liikuntamäärällä on sitten kotona mitä helpoin lapsi, eikä sisäpäivien kuohahtelua ja raivokohtauksia ilmene. En tosin yh:na jaksaisi tarpeeksi liikuntaa tarjota, mikä _ehkä_ saattaisi auttaa jutunkin tapauksessa.

Surullista "pakkodiagnooseissa" on se, että ne syövät resursseja niiltä oikeasti sairailta.
 
Mielestäni tutkimusta voisi myös tulkita siten, että Suomessa saatetaan tietoisesti hakea diagnoosiksi ADHD:ta, vaikka joskus ja joissakin tapauksissa esim. liikunnan lisääminen ja johdonmukainen kasvatus saattaisi pitää "oireet" aisoissa.

Uusimmassa Vauva/KaksPlus/JokuMuu lehdessä oli juttu kahden erityislapsen nuoresta yh - äidistä - näistä nuoremmalla oli fyysinen sairaus ja vanhemmalla "ADHD epäily, jota lääkäri ei ole vahvistanut". Äidin päivän esittelystä paistoi läpi, että vanhempi lapsi ei esim.ulkoile juuri nimeksikään. Jos lähden tekemään vertailua omaan fyysisesti hyvin aktiiviseen 3v poikaani, niin jonkinlaisen diagnoosin saisi varmasti hänellekin kaivettua ilman kuuden tunnin (todellakin) aktiivista ulkoilua päivässä. Ulkoilun pitää olla fyysisesti raskasta (metsässä kävelyä, pallon peluuta kavereiden kanssa) eikä pelkkä hiekkalaatikolla istuminen todellakaan riitä. Tällä liikuntamäärällä on sitten kotona mitä helpoin lapsi, eikä sisäpäivien kuohahtelua ja raivokohtauksia ilmene. En tosin yh:na jaksaisi tarpeeksi liikuntaa tarjota, mikä _ehkä_ saattaisi auttaa jutunkin tapauksessa.

Surullista "pakkodiagnooseissa" on se, että ne syövät resursseja niiltä oikeasti sairailta.
No ei ihan normaalilta kuulosta että ihmislapsi tarvitsee KUUSI TUNTIA aktiivista ulkoilua päivässä.
 
Minusta ero voisi olla tässä:

French doctors prefer to look for the underlying issue that is causing the child distress—not in the child's brain but in the child's social context.

Ja:

The French holistic, psycho-social approach also allows for considering nutritional causes for ADHD-type symptoms—specifically the fact that the behavior of some children is worsened after eating foods with artificial colors, certain preservatives, and/or allergens

Nuo kaksi yhdistettynä ranskalaiseen tapaan kasvattaa lapsia (oma lähteeni nimenomaan artikkelissakin mainittu Bringing up Bébé) varmaan selittää eroa. Suomessa taas tykätään lääkitä kaikkea ja unohtaa se, mistä ongelma on saanut alkunsa. Ja resurssipulasta johtuen, harvoille on tarjolla psykoterapiaa valtion varoin.
 
Mitä olen palstallakin toitottanut: olemme eräänlaisia kvasi-jenkkejä kun Ranska on maa, josta voisimme oppia paljon, ei vähiten naiset :)

Esim. Helsingin kantakaupunki lienee hyvin samantapainen kaupunki kuin USA:n Uuden Englannin alueen kaupungit. Kiireinen, liberaali, totinen, rationaalinen, kulturelli, arvokas. Ero on ainakin minulle aika iso verrattuna Pariisiin tai vaikka vain Tallinnaan.
 
Mielestäni tutkimusta voisi myös tulkita siten, että Suomessa saatetaan tietoisesti hakea diagnoosiksi ADHD:ta, vaikka joskus ja joissakin tapauksissa esim. liikunnan lisääminen ja johdonmukainen kasvatus saattaisi pitää "oireet" aisoissa.

Uusimmassa Vauva/KaksPlus/JokuMuu lehdessä oli juttu kahden erityislapsen nuoresta yh - äidistä - näistä nuoremmalla oli fyysinen sairaus ja vanhemmalla "ADHD epäily, jota lääkäri ei ole vahvistanut". Äidin päivän esittelystä paistoi läpi, että vanhempi lapsi ei esim.ulkoile juuri nimeksikään. Jos lähden tekemään vertailua omaan fyysisesti hyvin aktiiviseen 3v poikaani, niin jonkinlaisen diagnoosin saisi varmasti hänellekin kaivettua ilman kuuden tunnin (todellakin) aktiivista ulkoilua päivässä. Ulkoilun pitää olla fyysisesti raskasta (metsässä kävelyä, pallon peluuta kavereiden kanssa) eikä pelkkä hiekkalaatikolla istuminen todellakaan riitä. Tällä liikuntamäärällä on sitten kotona mitä helpoin lapsi, eikä sisäpäivien kuohahtelua ja raivokohtauksia ilmene. En tosin yh:na jaksaisi tarpeeksi liikuntaa tarjota, mikä _ehkä_ saattaisi auttaa jutunkin tapauksessa.

Surullista "pakkodiagnooseissa" on se, että ne syövät resursseja niiltä oikeasti sairailta.

Mitäs sitten, kun lapsi menee kouluun jossa joutuu istumaan tuntikausia paikallaan
ja koulun jälkeen tekemään vielä läksyt?
 
Sä oot kyllä hieman tyhmä, jos luulet ettei adhd lapset saa terapiaa vaan pelkkiä lääkkeitä. Taidatkin olla henkilö joka luulee tietävänsä vaikka mitä, mutta ei tiedäkään mitään. Psykoterapialla ei adhd katoa, mutta terapiaa annetaan lähinnä itsetunnon korjaamiseen.

Sinä taidat olla ihminen jolla on argumentaation taito hallussa ;) Ainakin aikuisten asioissa on tuo lääkkeillä hoito ajanut monien muiden menetelmien yli. Todellisuudessa näitä voisi käyttää rinnakkain.
 
[QUOTE="mies";28507770]Asia ei ole noin yksinkertainen. Artikkeli väitti ADHD:ta löytyvän joka puolelta maailmaa yhtä paljon, mutta tämä väite edellyttää, että kyseessä on 100 % biologinen (käyttäytymistieteellinen) ilmiö riippumatta ympäristötekijöistä. Ja tämä on metodologisesti vähintään kiisteltyä. Tutkimus 80-luvun alusta, johon kirjoittaja, jota kirjoittajasi lainaa, yksinkertaisesti hyväksyy tämän lähtökohdaksi:

The worldwide prevalence of ADHD: is it an American condition?

"the prevalence of such hyperactive behavior is probably similar across these different countries and that the apparent 20-fold difference in the prevalence of hyperactivity reflects differences in the definition of the condition rather than real differences in behavior between British and American children."[/QUOTE]

Okei, mutta ekassa artikkelissa käytettiin "lähteenä" jenkkiläisen, Ranskassa asuneen/asuvan rouvan romaania... en pitänyt sitä mitenkään vertaisarvioituna artikkelina, enemmän mielipidekirjoituksena.
 
[QUOTE="mies";28508001]Mitä olen palstallakin toitottanut: olemme eräänlaisia kvasi-jenkkejä kun Ranska on maa, josta voisimme oppia paljon, ei vähiten naiset :)

Esim. Helsingin kantakaupunki lienee hyvin samantapainen kaupunki kuin USA:n Uuden Englannin alueen kaupungit. Kiireinen, liberaali, totinen, rationaalinen, kulturelli, arvokas. Ero on ainakin minulle aika iso verrattuna Pariisiin tai vaikka vain Tallinnaan.[/QUOTE]

Jahas, mitähän me suomalaiset naiset voisimme ranskalaisilta naisilta oppia? Entä lähetämmekö suomalaiset miehetkin Ranskaan oppiin, vai kenties jonnekin toisaalle?
 

Similar threads

K
Viestiä
5
Luettu
433
A

Yhteistyössä