Yh-äidit! (ja miksei isätkin)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LEAL
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

LEAL

Aktiivinen jäsen
24.03.2007
3 955
0
36
Tässä kun mies muutaman päivän oli poissa, niin rupesin miettimään, että miten te yh:t pärjäätte?
Pitääkö arkea pyörittää "vaikeimman kautta"? Esim. miten käytte (pääsette) suihkussa? Uskallatteko jättää vauvan siksi aikaa nukkumaan, tai eihän isommat "vauvat" enää niin paljon edes nuku...

Tälläisiä hassuja pienessä päässäni mietin =)
 
Jotenkin sitä vaan on asiat hoituneet. Lapsi oli vasta puolivuotias kun jäin yh:ksi.
Pahimpia ovat yöt jos lapsi on sairastellut, kun ei ole ketään jakamassa huolta ja hätää.
Onneksi on hyvä turvaverkko. Yksin en olisi millään jaksanutkaan.
 
Sitä vaan oppii asiat tekemään, kun ei ole vaihtoehtoa.

Arjen pyörittäminen helpottuu kun sen tajuaa, et jos minä en tee ei tee kukaan muukaan, ja jos jätän tekemättä, en voikkaan ketään muuta siitä syyttää kuin itseäni.Asiat oppii laittamaan tärkeysjärjestykseen..

Ei olisi yhtään huono asia, et kaikki eläisivät minimissään 1kk yksinhuoltajana, niin oppisi arvostamaan sen toisen aikuisen tekemisiä siinä perheessä, vaikka sitä kuinka kuvittelee ettei se toinen koskaan mitään tee.
 
kummasti sitä pärjää. suihkussa käyn aamulla tai illalla kun poika nukkuu,ei se veilä pääse pinniksestä putoamaan..(1v)
oma aika tahtoo olla vähän kortilla välillä,ja se tulee sitten vietettyä koneella mikä kiukuttaa jälkeenpäin. siivoamiset yms hoituu jo yhdessä,poika "auttaa" mielellään... mutta sitten esim lattianpesu,ikkunanpesu ja mattojen tuuletus on ongelmallisia,meillä kun ei ole edes hoitajaa pojalle. Mun kaverit on töissä kaikki,tai toisilla pieniä lapsia eivätkä kaipaa enää lisä huollettavia.
nyt mietinkin että gynelle pitäis aikaa varailla,vaan mihinkäs taaperon laitan siksi aikaa..gynetädillä olis varmaan kaikkee mielenkiintosta tutkittavaa pöydällä jotka vois vetää lattialle sillä aikaa kun äiti makaa tutkimuspöydällä jalat kohti kattoa...
 
(mä en oo ihan täysin yh koska seurustelen lasten isän kanssa, joka ei kuitenkaan asu täällä, koska alkoholi vie.. kuitenkin käytännössä yh.) Suihkussa käynti on tällähetkellä vähän hankalaa, koska meillä 6vrk ikäinen vauva ja 2v joka haluaisi hoitaa. mutta useimmiten käyn suihkussa illalla kun 2v nukkuu, nykyään otan vauvan mukaan sitterissä kylpyhuoneeseen, tai sit 2v mukaan suihkuun ja vauva sitterissä ehkä ulkopuolelle ja isommat lapset (4,5v 6,5v ja 8v) riviin "vahtimaan" vauvaa. Kun vauva kasvaa, uskallan jättää nukkumaan, sijoitan silloin suihkuun menon nukkuma aikaan ja käyn nopeasti tai sit välistä kurkaan kuuluuko itkua. Muuten kaikki toimii ihan helpohkosti.. kun on ajan kanssa oppinut organisoimaan ja isommatkin jo niin isoja että osaavat auttaa tarvittaessa. Nukkumaan menot ovat aika hulinaa kun isommat eivät jaksaisi olla hiljaa, että saan 2 vuotiaan nukkumaan ja vauva on ollut aika itkuinen iltaisin. Syksyllä varmaan aamuisin tohinaa kun 6v pitää viedä eskariin aamulla ja esikoisen kouluun lähteminen on aina niiiin hidasta että saa melkein vieressä seistä ja hokea "laita sukat, syö aamupala, harjaa hiukset, muista reppu...
 
Mä oon ainakin niin tottunut siihen, että olen yksin vastuussa kaikesta, etten oikein osaa taas kuvitella minkälaista elämä on perheessä, jossa on molemmat vanhemmat :D Ei tää aina helppoa ole, mutta mulla on myös ollut hyvä tukiverkko ja paljon ystäviä. Se on järjestelykysymys miten asiat saa hoitumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Arjaana:
Tässä kun mies muutaman päivän oli poissa, niin rupesin miettimään, että miten te yh:t pärjäätte?
Pitääkö arkea pyörittää "vaikeimman kautta"? Esim. miten käytte (pääsette) suihkussa? Uskallatteko jättää vauvan siksi aikaa nukkumaan, tai eihän isommat "vauvat" enää niin paljon edes nuku...

Tälläisiä hassuja pienessä päässäni mietin =)

minä käyn ainakin suihkussa/saunassa yksin kun lapset ovat nukkumassa tai sit lasten kanssa, siinä oli tosin vähän ensin opettelua kun oli 3kk ikäinen ja 2wee :D arjessa kun on selkeä rytmi niin on helpompaa toimia, ja lapset tottuu siihen ettei ehdi koko ajan olla heidän kanssaan. ainoa homma mikä on viel vähän hakusessa on tuo nurmikon ajo, kun siinä kestä kuitenkin yli puoli tuntia eikä sitä voi tehdä yöllä..
 
Pojat oli 1v, ku jäin yksin. Illalla kävin suihkussa ovet auki. Koiran kanssa käytiin sitte porukalla tai sitte heräsin tosi aikaisin ja kävin koiraa ikkunan alla pissattamassa ja sitte myöhemmin pidemmällä lenkillä. Raskasta oli, mutta onneksi tuo nykyinen sitte ilmestyi kuvioihin puolenvuoden päästä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkonen:
Mä oon ainakin niin tottunut siihen, että olen yksin vastuussa kaikesta, etten oikein osaa taas kuvitella minkälaista elämä on perheessä, jossa on molemmat vanhemmat :D Ei tää aina helppoa ole, mutta mulla on myös ollut hyvä tukiverkko ja paljon ystäviä. Se on järjestelykysymys miten asiat saa hoitumaan.

ihan sama! en osais ollenkaan kuvitella että tässä olisi joku toinenkin säheltämässä :D
sitä olenkin joutunut tässä miettimään,kun olen tutustunut erääseen oikein mukavan oloiseen mieheen. olemme olleet yhdessä jo jonkinaikaa ja nyt hän kosi. pyysin saada miettiä, en millään osaa kuvitella asuvani miehen kansa saan katon alla,niin olen tottunut yksin arkea pyörittämään.
 
Aina olen ollut yksinhuoltaja ja minulla on kaksi lasta. Kun esikoinen oli pieni niin laittoin säkkituolin suihkuhuoneen oven eteen ja laps siinä odotti kun kävin suihkus. Kun hän oli konttausiässä niin hän tuli mukaan suihkuun. aika harvoin sain käydä yksin suihkus. En halunnut lapsen nukkumaaikana käydä suihkus ku ehkä joskus harvoin. Kun kakkonen syntyi niin sama juttu säkkituolin kans. Kun hän oli konttausiässä laittoin jonkun tuolin tai muun pyykinkuivausteline sivuttain oven eteen et lapset näkevät minut ja minä lapset mut he eivät pääse suihkun alle. ja paljon leluja heille siihen oven viereen et viihtyvät sen aikaa.
Niinkuin peikkonenkin olen tottunut oleen yksin vastuussa enkä oikein muuta haluakkaan.
 

Yhteistyössä