Säde: Hyvä vanhemmuus tuskin riippuu siitä asuuko omassa vaiko vuokra-asunnossa, mitä ammattikuntaa edustaa, onko työpaikka vakituinen vaiko eikö jne.. Sinulla on toki oikeus omaan mielipiteeseesi, mutta älä tule arvostelemaan muiden valintoja kun et tarkkoja taustoja tiedä. Oletko itse muuten yh-äiti vai huuteletko muuten vain? Kuinka on omat taustasi ja elämäntilanteesi ollut lasta hankkiessa? Miksi olet yh:ksi joutunut? Varmaankin olet valmis vastaamaan näihin kysymyksiin myös itse. Unohtamatta tietenkin asuntoa, ammattia ja työsuhteen laatua.
Edelleen haluan painottaa jokaisen omaa valintaa. Meistä jokainen tietää oman tilanteensa kaikista parhaiten eikä siihen kukaan muu ole jäävi sen kummemmin kommentoimaan saatika tuomitsemaan. Ja yksinhuoltaja-nimikkeen alle käsittääkseni menee sellainen mies tai nainen joka tosiaan YKSIN huolehtii lapsesta. YKSIN on pienen arjessa läsnä ja YKSIN pääasiallisesti vastaa lapsen menoista. Elatustuki on niin naurettavan pieni että sitä tuskin voi elättämiseksi sanoakaan.
Minä en miestä ole itseeni kahlitsemassa millään tapaa. Minusta on vain kohtuus että hän myös vastaa teoistaan siinä missä minäkin joudun vastuullisen aikuisen tavoin tekemään. Siinä yksi syy miksi abortti ei tullut kysymykseen! Raskaus todella oli vahinko enkä tieten tahtoen seksiä harrastanut, jotta raskautuisin. Hormonaalista ehkäisyä minulla ei ollut käytössä, koska se ei minulle sovi ja kondomin käytöstä käsittääkseni vastaavat molemmat osapuolet ihan yhtälailla. Mies tiesi kyllä etten käytä ehkäisyä, joten ihan tietoisen riskin otti. Itse puolestani luulin monen vuoden kokemuksella etten raskaaksi enään edes pysty tulemaan. Tähän minun tuskin tarvitsee syitä teille kirjautumattomille alkaa luettelemaan.
Ihmettelevä: Tuossa yllä tulikin jo osaksi vastauksia sinun uteluihisi mutta tässä lisää: Kyseisen luuserin kanssa seurustelin kuukauden jona aikana seksiä harrastettiin onnistuneesti tasan kerran. Edelleen hän tiesi ettei ehkäisyä ole käytössä vaan totesi: "ei se haittaa" Ja kuten jo sanoin, itse kuvittelin etten edes kykene raskautumaan.
Hormonaalinen ehkäisy ei minulle sovi (kokeiltu on vaikka ja mitä) ja suurin osa noista testien-teko-kerroista on olleet vakituisissa parisuhteissa (useamman vuoden kestäneissä), joissa myös mies on ollut tietoinen etten ehkäisyä syö. Myönnän kyllä että minulla on ollut aika hurja nuoruus, johon löytyy myös ulkopuolisia syitä (niitä minun tuskin tarvitsee alkaa ruotimaan, ovat käsittääkseni vieläkin henkilökohtaisempia asioita kuin nämä mitä tässä joudun selittelemään näiden syytöksien vuoksi) ja olisi voinut sattua vaikka mitä, mutta se tuskin tekee minusta nyt yhtään sen huonompaa äitiä.
Naurattaa oikeasti edes joutua tämmöiseen ristikuulusteluun täysin vieraiden ihmisten taholta (jotka eivät edes rekisteröidyn nimimerkin takaa uskalla huudella), mutta kerta nyt olen aloittanut niin antaa mennä vaan. Jospa näistä joku saa hyvän kahvipöytä keskustelun martta-kerhossa kuin vastuuntunnottomia akkoja löytyy kun miesparat pakotetaan ottamaan vastuu oman kikkelinsä heiluttelusta!
Päästäänkin sitten tämän "miesparan" kohtaloa ruotimaan. Suhde siis kesti kuukauden. Mies jätti minut omien sanojensa sen takia kun ei muka ole valmis seurustelemaan. Raskaus selvisi pari viikkoa eron jälkeen. Eli en suinkaan käyttänyt miestä hyväksi ja sitten heittänyt mäkeen. Päinvastoin sanoisin. Aluksi hän ilmoitti ettei halua olla missään tekemisissä tulevan lapsensa kanssa. Viikon päästä kännipäissään ilmoitti haluavansa sittenkin. Seuraavana aamuna kuitenkin asiaa tiedustellessani puhelimitse oli tullut katumapäälle ja piti alkuperäisen kantansa.
Nyt kun tapahtuneesta on useampi kuukausi, on hän seurustellut viisi kuukautta erään toisen kanssa ja heille on tulossa vauva josta hän aikoo kuulemani mukaan ottaa täyden vastuun. Minun vatsassani kasvava uusi elämä ei häntä vieläkään kiinnosta millään tapaa. Vaikka en näe tarpeelliseksi kertoa teille tätä minulle aika kipeää tarinaa, teen sen silti ihan jo senkin takia että epäilijät näkisivät etten minä suinkaan ole tarinan iso paha susi.. Halusin ottaa vastuun omista teoistani ja oletan että jos mies on tarpeeksi kypsä päättämään ettei ehkäisyä tarvita niin hän on myös tarpeeksi kypsä ottamaan vastuun seurauksista.
Teksti on varmasti kovin sekava, mutta toivottavasti siitä saa ihmettelevä vähän selkoa tähän mun tilanteeseen. Tiedän kuitenkin että tulen pärjäämään, tukiverkosto löytyy ja läheiset ja ystävät ovat kovasti tukeneet tekemääni ratkaisua pitää tuleva pienokainen. Tiedän toki myös että rankkaa tulee olemaan, mutta tiedän selviäväni. Tuli tuossa mieleen että todellisuudestahan en voi tietää ennenkuin olen sen kokenut ja toivon myös että arvostelijat tajuaisivat tämän hekin. Kovin olette jäävejä arvostelemaan muiden valintoja kun ette heidän/meidän todellisuutta ole eläneet.
Ja muistetaan toki että aina voi kirjoittaa ystävälliseen sävyyn, tungettelevatkin utelut eivät tunnu niin pahalta ja törkeältä kun osaa esittää asiansa nätisti. Tulevien pienokaisten elämä on varmasti ihan yhtälailla elämisen arvoinen, kuin toisella tapaa alkunsa saaneiden.
:hug:
). Mutta siis voimat voivat olla yhtälailla vähissä kahden vanhemman talouksissakin. Jopa tiedänkin monta tämmöistä tapausta. 