yh-äiti ja itsemurha

["vieras"]

olen pienen lapsen yksinhuoltajaäiti.. minulla on ollut masennusta niin kauan kuin muistan enkä koskaan ole siihen apua pyytänyt.. itsemurhaa kaksi kertaa yrittänyt,huonoin seurauksin.. masennus on niin paha,etten vain yksinkertaisesti enää jaksa.. minä en todellakaan edes halua apua.. enkä ole kertonut saati aio kertoa kenellekään lähimmäiselle tai psykologille ajatuksistani.. rakastan lastani yli kaiken ( monet varmasti epäilevät rakkauttani ) rakastan häntä enemmän kuin mitään,mutta olen tullut siihen tulokseen että hänen on parempi isällänsä kuin minun kasvatuksessani.
masennukseeni en löydä mitään yksiselitteistä syytä,en vain yksinkertaisesti jaksa enää elää ja olla. tahdon pois.
niinpä olen päättänyt,suunnitellut ja miettinyt itsemurhaa monet vuodet.. kesällä päätin,että kun kovat pakkaset koittaa menen hankeen nukkumaan kera unilääkkeiden.
nyt alkaa siis pian olla kovat pakkaset lähellä,odotan että mittariin lähenee 30asteen pakkaset.. laitan lapseni hoitoon,halaan ja rutistan ja lähden pois.
kaikki alkaa olla valmista.
itkun kanssa tätä kirjoitan,mutta helpottaa edes tänne puhua.. tuntemattomana.

Anteeksi mutta että kun sanot että rakastat lastasi yli kaiken ni jos menet noin tekeen ni ei todellakaan oo noin asiat. HAE APUA JOS RAKASTAT LASTASI!

 

[Mamahemuli]

Puhun nyt omasta kokemuksesta. Yritin itsemurhaa vuosi sitten, olin onnekas, ainoastaan kävelykyky meni. Aluksi olin aivan rikki ja halusin vaan nopeasti pois sairaalasta ja yrittää uudestaan. Mutta nyt vuotta myöhemmin, edelleen pyörätuolissa, olen onnellisempi kuin moneen vuoteen

Kylmät väreet kulki läpi kun luin tekstisi. Mahtava asia, että olet hengissä, lapsesi ja itsesi vuoksi! Joskus sitä varmaan pitää kyntää pohjamudatkin että saa silmät auki.

 

[persvakoonasana]

Lapsi tarvitsee sinua! Hae apua! Ihan oikeasti! Voimia nyt; elämässä voi olla paljon hyvääkin, kunhan jaksaa raskaan lävitse! :hug:

 

["miuku"]

Miten ap voit????:'(

 

[lai-ne]

minäkin olen miettinyt tule ap kertomaan, jotain.

 

[fds]

Haluaisitko jonkun jolle puhua? Yh en ole, mies löytyy ja ihanaakin ihanampi lapsi, mutta vajaa vuosi sitten löysin itseni pohtimasta kallioon, edessä ajavaan autoon tms törmäämistä päivittäin kun töistä kotiin ajelin. Masentaa parhaillaankin, lääkkeiden vaikutus on laskenut, mutta itsetuhoisia en mieti tai niillä ajatuksilla leiki...

 

["vieras"]

Miten ap voit?

 

[Non compos mentis]

Jos sähköhoitoa ei ole kokeiltu, ei ole kokeiltu kaikkia konsteja.

 

[v]

Valtakunnallinen kriisipuhelin 01019 5202 auki tänään 15-22


Minun äitini on tehnyt itsemurhan ollessani pieni. Itse olen yrittänyt aikuisiän kynnyksellä kaksi kertaaa itsemurhaa. Nyt elellään päivä kerrallaan. Mutta elämäni on ollut henkistä taistelua, koska äitini jätti minut. Minunkin äiti oli yh ja menin isälleni. Onneksi isäni oli hyvä isä ja on sitä edelleen. Asiaa miettii vielä yli 20 vuoden jälkeenkin, miksi, miksi äiti jätti, miksei hakenut apua, miksei välittänyt minusta sen vertaa. Isäni yritti ollessani pieni selittää ja yrittää vieläkin keskustellessamme asiasta että äiti rakasti minua. Mutta missä se rakkaus on?

Yritän sinua nyt syyllistää ja saada ajattelemaan muutakin kuin sitä omaa napaasi.

Sinulla on pieni ihmisen alku vastuullasi, mutta sinä et ole yksin!!! Soita ja kerro ajatuksesi ääneen ammatti-ihmiselle, jotka ihan oikeasti osaavat auttaa. Tunteesi ovat ihan muutettavissa. Pyydänkin sinua ajattelemaan aikaa, joilloin asiat oli hyvin, sillä sinne sinulla on mahdollisuus päästä "pienellä" vaivannäöllä. Kun taas se tuska jonka aiheutat lapsellesi jatkuu hänen kannettavanaan loppuelämänsä.

Valtakunnallinen kriisipuhelin 01019 5202 auki tänään 15-22

 

["vieras"]

Ap?

 

["joo"]

Äh ettekö jo usko, että ap oli provo näitä täällä riittää - valitettavasti.

 

[hyii]

minä ainakin itse mielummin kannan kaiken sen tuskan mukanani ja elän kun aiheutan enään koskaan läheisilleni niin paljon murhetta. 3 vuotta sitten sain kaikesta paskasta tarpeeksi ja yritin tappaa itseni, ja en ikinä unohda sitä tunnetta kun sisarukseni ja isäni istui sänkyni vieressä kun olin kautaaltaan letkuissa kiinni teholla. Vaikka kuinka elämä väsyttää välillä niin olen siitä ihan varma, että en lähde oman käden kautta.

 

[kirja]

Tästä aiheesta on olemassa kirja. Kannattaisi ehkä lukea. Teksti kuvasti ainakin omia tuntojani. Kirjan nimi on jotkin, etta en jaksa elää. Siinä äiti juuri ei tee itsemurhaa, koska ei halua sitä surua lapsilleen. Vaikea sitä on hyväksyä, että lapsille itsemurha on niin suuri järkytys, kun kokee, että niillä olisi parempi muualla ja hyvä elämä edessä, mutta niin se vain on . Etsi netistä näyte kirjasta. http://lukupiirin.helmiblogit.mtv3.fi/2010/04/21/en-tahdo-kuolla-en-vain-jaksa-elaa/ Mulla einakin helpotti hetkeksi lukea, että on muita juuri samassa tilanteessa.