YH:n uusi elämä eron jälkeen - onko sellaista?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JohannaSA
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

JohannaSA

Vieras
Olen eronnut puolisen vuotta sitten lasteni isästä ja olen 3 lapsen yh tällä hetkellä.
Olen satunaisesti hakenut mm. netistä seuraa, kirjoitellut lupaavalva vaikuttavien miesten kanssa...
MUTTA... ainainen ongelma, johon kaikki kaatuu on LAPSET! Olen lievästi ylipainoinen, se ei ole ongelma. Mutta ne lapset, lapset... lapset. Ne on ISO ONGELMA!

Miten te jotka olette eron jälkeen saaneet uuden elämän uuden miehen kanssa olette päässeet tuohon?
Mitä kautta olette tutustuneet uuteen mieheen?

Musta tuntuu, että eronneena naisena jolla on lapsia olen jotenkin B-luokan kansalainen. Ihminen jolla ei ole ihmisarvoa eikä enää oikeutta olla onnellinen. Yksi mies sanoi suoraan, että jos lapsia tekee ja ukkonsa jättää niin se on vaan sitten oltava yksin loppuelämä. No, tämä ehkä kärjistettynä, mutta tämäKIN mies vaikutti alkuun ihan lupaavalta, kunnes kerroin, että mieheni kävin mun luona lapsia katsomassa. Jeesjees!!

Mä haluan ihmisen jonka kanssa mä olen onnellinen. Löydänkö sellaista enää mistään?
 
Mä jäin neljän lapsen yksinhuoltajaksi, eikä se estänyt mua löytämästä elämääni ihmistä. Sä deittailet vääränlaisia miehiä, enkä muutenkaan usko,että kauheesti kannattaa etsiä. Se oikea tulee kun on sen aika.
 
En usko, että ne on pelkästää lapset. Se koko mukana tuleva kuvio ex-miehineen + sukuineen on harvoin kovin yksinkertaista menoa. Mieti nyt itse. Mutta kyllä mun yh-ystävät ovat pariutuneet uudestaankin ihan onnellisesti.
 
minä ainakin löysin onneni lapsettomasta miehestä, ruotsin laivalta. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja nyt yhteinen lapsi tulossa. Hän on esikoiselleni kuin varaiskä!
 
En osaa vastata kysymykseesi mutta uskon kyllä että jossain on ihminen jokaista varten. Ei kaikki miehet ajattele että lapset olisi este hyvälle suhteelle. Itselläni on sama tilanne edessä. Olen päättänyt erota kun aika on oikea. Haluan myös olla vielä onnellinen ja kokea rakkautta, hellyyttä ja normaalin parisuhteen mitä nykyinen ei valitettavasti ole. Uskon että jossain on mies myös minua varten. Pidä vaan lippu korkealla ja usko itseesi ja siihen että joskus vielä kohtaat sen oikean. =)
 
Mä en tiedä miten mä "etsin" (en siis etsimällä etsi mitään) vääränlaisia miehiä kun jo mun ilmoituksessa kerron että mulla on lapsia?! Myös parilla miehellä on ollut itsellä lapsia, mutta enempää niitä sitten ei ole enää halunnut (tyyliin kun ne sai pois silmistä äitinsä kanssa asumaan niin takas en niitä halua)...

Kyllä mä tiedän, että mitään parisuhdetta ei väkisin etsimällä löydä, mutta ei se oikea tänne meille sisäänkään kävele, koska mä en juurikaan missään käy (teen 2 vuorotyötä). Kyllä JOTAIN sen eteen pitää tehdä ja itse olen se joka hakee, siis miehet on mulle vastanneet.

No, elämä on... Olisi vaan kiva tietää, että miten ja mistä se uusi rakas on löytynyt... ;)
 
Olen itse huomannut, että tosi harvalle lapset ovat este - suurin este on se lasten suhteen, että en halua enää lisää lapsia. Ja toisaalta harva haluaisi kolmea lasta enempää eli vaikka haluaisinkin lisää jonkun kanssa, niin kolme lasta plus yhteiset olisi monelle liikaa. En kyllä missään nimessä haluakaan lisää itse lapsia, mutta monet lapsettomat miehet haluavat niitä omia ja siihen se voi monen kohdalla kaatua. Parhaiten vientiä olisi niitten keskellä, joilla myös on jo omat lapset tehty mutta toisaalta en itsekään ole kiinnostunut uusperhekuvioista. Olen elänyt jo vuosia lasten kanssa kesken ja kaipaisin vaan itsellen joskus seuraa, aika hankala ulkopuolisen, lapsettoman ihmisen olisi hypätä tähän täyteen perhe-elämä arkeen.
 
[QUOTE="...";23826131]En usko, että ne on pelkästää lapset. Se koko mukana tuleva kuvio ex-miehineen + sukuineen on harvoin kovin yksinkertaista menoa. Mieti nyt itse. Mutta kyllä mun yh-ystävät ovat pariutuneet uudestaankin ihan onnellisesti.[/QUOTE]

Monella voi olla hieman vääristynyt kuva "kuviosta", ei meilläkään ex-miehet ja suvut ole arjessa mitenkään mukana, sen verran että lapset menee ja tulee isälleen/iseilleen ;) Ja joskus jotain yhteydenpitoa sukulaisiin.
 
Minä löysin myös lapsettoman miehen itselleni. Hän osui silloin kohdalleni, kun itse lakkasin miestä etsimästä. Olin poikani kanssa rannalla, ja siellä mies käveli vastaan ja siitä se alkoikin. Onhan tuosta jo aikaa, yhteinenkin lapsi on. Esikoiseni kutsuu miestäni isiksi, ja mieheni esikoistani pojakseen. Bio-isä ei ole kuvioissa.
 
Oon tapaillut kaikenlaisia miehiä sinkkumutsinakin, mutta kieltämättä ollut aika paljon yksin. Varsinaiseksi parisuhteeksi ei ole noista miehistä ollut. Lapset ei ole ollut se ongelma, vaan ehkä mun itsenäisyyteni. En myöskään ole varsinaisesti esitellyt yhtään miestä lapsilleni. Oonkin saanut sellaista palautetta, että mun elämäni on ulkopuolisilta niin suljettua, että siihen on mahdotonta soluttautua mukaan. Totta se varmaan on, jos eräässäkin suhteessa jostain lampun vaihdosta tuli kynnyskysymys, siis niin että jos mä en anna sen miehen edes ruuvata mulle uutta lamppua kattoon, niin mihin ihmeeseen mä sitä tarvitsen. Sitä on vaan niin tottunut pärjäämään yksin, ja lasten kanssa kantamaan vastuuta niin, ettei sitä edes halua jakaa muille, jotta katastrofin sattuessa kaikki langat olisivat omissa käsissä. Olenkin keskittynyt etsimään toistaseksi vain hyviä ystäviä, ja osallistumaan esimerkiksi järjestötoimintaan. Uskon että jossain vaiheessa joku oikea tulee vastaan jos on tullakseen. Tavallaan on kyllä ollut helpompi tapailla miehiä joilla on lapsia itsellään. Muakaan ei esimerkiksi itseäni haittaa jos mies yöpyy eksänsä luona jne. kun tietää itsekin asioiden tärkeysjärjestyksen. Yllättävän paljon olisi kyllä vientiä, johtunee varmaan siitäkin, että järjestän itselleni paljon aikaa osallistua tapahtumiin, käydä ulkona ja olla ihmisten ilmoilla. Eihän mua kotoa kukaan tuu hakemaan.
 

Yhteistyössä