K
-kyynel-
Vieras
tarinani menee yksinkertaisuudessaan näin..
Poikaystäväni katosi noin 4 viikko sitten salaperäisesti.
Ei vastannut puheluihin taikka sähköposteihin.
Aavistin että joku on pielessä ja hän jätti minut sähköpostilla... 5 päivän jälkeen..
Tein raskaustestin muutamaa päivää myöhemmin ja sain tietää olevani raskaana.
Olen ihan hukassa.. haluan lapsen mutta pelkään sen kasvattamista yksin.
Pärjäänkö yksinhuoltajana??
Hän sanoi että hän ei halua lasta sillä lapsi oli vahinko.
Hänen mielestään lapset on silloin ok jos se on suunniteltu ja molemmat on sen kannalla.
Saisinko hänen mielensä vielä jotenkin muuttumaan?
Tulkeeko hän toisiin aatoksiin kun lapsi syntyy??
Miehen äitiä en koskaan tavannut ja mies on hänellekin puhunut jo pahaa minusta ja on kanssa sen kannalla että minun pitäisi tehdä abortti vaikka ensin oli ollut että ei voi pakottaa aborttiin toista.
Mulla oli ehkäisyrengas ja käytin ihan ohjeiden mukaan. Nyt olen 7 viikolla raskaana.
Miehen kertoma syy oli eroon että hän haluaa harrastaa ja ei tahdo löytyä enää aikaa minulle kuten ennen. Toki ymmärrän hänen harrastuksensa ja hänen työnsä että se vie paljon aikaa kun tekee pitkää päivää ja ajomatka on pitkä töihin. En koskaan pyytänyt häneltä mitään ja ymmärrän asian täysin että ajatukset ovat nyt niin paljon töissä ja harrastuksessa. Hän on myös tehnyt ikänsä reissuhommia. Eikä koskaan asunut naisen kanssa samassa taloudessa yms.
Kysyin häneltä erotessamme että onko kaikki reissumiehet sitten yksin ja hän sanoi että ovat tai eronneet. Mutta kuitenkin niin paljon puhunut että työkaverit lähtee viikonlopuksi vaimonsa ja lastensa luokse yms.
Alku aikana suhdetta mies oli paljonkin reissussa mutta odotin ja tiesin että hän oli uskollinen.
Mutta miksi lopettaa toimiva ja hyvä suhde jos hetkellisesti ajatukset ovat muualla?? ja varsinkin kun jätti minut yksin näin isosta asiasta päättämään ja kiristää minua aborttiin..
Mies kertoi että vuosia sitten joku nainen oli tullut raskaaksi ja hän teki abortin ja he erosivat.
Että hänellä tuntuu olevan kokemusta asiasta enemmänkin..
Hän selvästi välittää ja kun erotiin hän sanoi että hänellä on paljon tunteita minua kohtaan..
miksi hän kuitenkin jätti minut??
ja hän sanoi että " tulee varmasti jonain päivänä katumaan päätöstään ja sitä kun jätti minut"
Kun taas olemme keskustelleet lapsesta niin hän on sanonut että joutuisin lapsen kasvattamaan yksin ja että pilaisin hänen elämänsä..mitä en tietenkään halua =(
Viime aikoina tilanne on kärjistynyt todella pahaksi ja emme oikein ole enää puhe väleissä.. viestitellään sähköpostitse.
Mitä tässä pitäisi tehdä ...
Kasvattaa lapsi yksin?? ja odottaa että mies tulisi järkiinsä??
Tehdä abortti ja mennä uuteen työpaikkaan ja yrittää unohtaa koko asia??
mies on 33v ja minä 27v
Poikaystäväni katosi noin 4 viikko sitten salaperäisesti.
Ei vastannut puheluihin taikka sähköposteihin.
Aavistin että joku on pielessä ja hän jätti minut sähköpostilla... 5 päivän jälkeen..
Tein raskaustestin muutamaa päivää myöhemmin ja sain tietää olevani raskaana.
Olen ihan hukassa.. haluan lapsen mutta pelkään sen kasvattamista yksin.
Pärjäänkö yksinhuoltajana??
Hän sanoi että hän ei halua lasta sillä lapsi oli vahinko.
Hänen mielestään lapset on silloin ok jos se on suunniteltu ja molemmat on sen kannalla.
Saisinko hänen mielensä vielä jotenkin muuttumaan?
Tulkeeko hän toisiin aatoksiin kun lapsi syntyy??
Miehen äitiä en koskaan tavannut ja mies on hänellekin puhunut jo pahaa minusta ja on kanssa sen kannalla että minun pitäisi tehdä abortti vaikka ensin oli ollut että ei voi pakottaa aborttiin toista.
Mulla oli ehkäisyrengas ja käytin ihan ohjeiden mukaan. Nyt olen 7 viikolla raskaana.
Miehen kertoma syy oli eroon että hän haluaa harrastaa ja ei tahdo löytyä enää aikaa minulle kuten ennen. Toki ymmärrän hänen harrastuksensa ja hänen työnsä että se vie paljon aikaa kun tekee pitkää päivää ja ajomatka on pitkä töihin. En koskaan pyytänyt häneltä mitään ja ymmärrän asian täysin että ajatukset ovat nyt niin paljon töissä ja harrastuksessa. Hän on myös tehnyt ikänsä reissuhommia. Eikä koskaan asunut naisen kanssa samassa taloudessa yms.
Kysyin häneltä erotessamme että onko kaikki reissumiehet sitten yksin ja hän sanoi että ovat tai eronneet. Mutta kuitenkin niin paljon puhunut että työkaverit lähtee viikonlopuksi vaimonsa ja lastensa luokse yms.
Alku aikana suhdetta mies oli paljonkin reissussa mutta odotin ja tiesin että hän oli uskollinen.
Mutta miksi lopettaa toimiva ja hyvä suhde jos hetkellisesti ajatukset ovat muualla?? ja varsinkin kun jätti minut yksin näin isosta asiasta päättämään ja kiristää minua aborttiin..
Mies kertoi että vuosia sitten joku nainen oli tullut raskaaksi ja hän teki abortin ja he erosivat.
Että hänellä tuntuu olevan kokemusta asiasta enemmänkin..
Hän selvästi välittää ja kun erotiin hän sanoi että hänellä on paljon tunteita minua kohtaan..
miksi hän kuitenkin jätti minut??
ja hän sanoi että " tulee varmasti jonain päivänä katumaan päätöstään ja sitä kun jätti minut"
Kun taas olemme keskustelleet lapsesta niin hän on sanonut että joutuisin lapsen kasvattamaan yksin ja että pilaisin hänen elämänsä..mitä en tietenkään halua =(
Viime aikoina tilanne on kärjistynyt todella pahaksi ja emme oikein ole enää puhe väleissä.. viestitellään sähköpostitse.
Mitä tässä pitäisi tehdä ...
Kasvattaa lapsi yksin?? ja odottaa että mies tulisi järkiinsä??
Tehdä abortti ja mennä uuteen työpaikkaan ja yrittää unohtaa koko asia??
mies on 33v ja minä 27v
Välit exään ovat myös lapsen synnyttyä korjautuneet. Yhdessä emme ole, eikä tarkoitus ole enää yrittääkään, mutta lapsi on saanut kuitenkin ihan hyvän isän, mikä on hieno juttu.
