Yhden lapsen äidit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti se on yhdenkin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Yhden lapsen äidit tietää paljonkin, teoriassa. Ja niillä on aikaa vielä miettiä sen teorian käytäntöön laittamista. Mikä on ihailtavaa toki, ei voi muuta sanoa. Mutta useampi lapsi tuo siihen hommaan sellaista rentoutta, ainakin useimmilla, mitä mä henkilökohtaisesti ihailen ja mihin äitiydessäni pyrin. On siis todellakin eri asia onko niitä lapsia yksi vai viisi: mun mielestäni nämä äidit eivät ole edes vertailukelpoisia keskenään. Missään asiassa.

Ja tavallaan musta on vähän sääli, etteivät yhden lapsen äidit halua myöntää kuinka helppoa niillä on ja kivaakin: olisinpa itse tajunnut eikä olisi tarvinnut periaatteesta inttää vastaan. Kun oli kuitenkin äiti. :D

Hyvin kirjoitettu :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Ja tavallaan musta on vähän sääli, etteivät yhden lapsen äidit halua myöntää kuinka helppoa niillä on ja kivaakin: olisinpa itse tajunnut eikä olisi tarvinnut periaatteesta inttää vastaan. Kun oli kuitenkin äiti. :D

Miksi eivät haluaisi myöntää? Minulla on ainakin helppoa ja lapsi on aina ollut helppo ja kiltti.Mutta tuonko sanot ihmiselle jolla on monta lasta kommentit ovat juuri näitä " onhan se kun on vielä yksi, ei MINULLA vaan ole helppoa" " Tarkoitiko tuon v'ttuina, olihan se vielä silloin kun yks oli" " Mitä sä mulle tuollaista sanot, ootas kun niitä on enemmän" .... Siksi mä en sano mitään monen lapsen äideille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapsia kolme:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Yhden lapsen äidit tietää paljonkin, teoriassa. Ja niillä on aikaa vielä miettiä sen teorian käytäntöön laittamista. Mikä on ihailtavaa toki, ei voi muuta sanoa. Mutta useampi lapsi tuo siihen hommaan sellaista rentoutta, ainakin useimmilla, mitä mä henkilökohtaisesti ihailen ja mihin äitiydessäni pyrin. On siis todellakin eri asia onko niitä lapsia yksi vai viisi: mun mielestäni nämä äidit eivät ole edes vertailukelpoisia keskenään. Missään asiassa.

Ja tavallaan musta on vähän sääli, etteivät yhden lapsen äidit halua myöntää kuinka helppoa niillä on ja kivaakin: olisinpa itse tajunnut eikä olisi tarvinnut periaatteesta inttää vastaan. Kun oli kuitenkin äiti. :D

Hyvin kirjoitettu :)

Mä ainakin olen rento eikä mulla oo mitään kasvatusteorioita :D Muuta ainakaan kuin päivä kerrallaan ja eletään sen hetken ja päivän mukaan mikä on menossa huomista ei vielä murehdita. Periaatteena on vaan että kunhan on rajat ja rakkautta, nipottakoot muut pikkuasioista. Mulla on kyllä helppoo VAAN 1 lapsi. :) Mitäs sitten kun tulee toinen, tuleekohan musta heitteilleättäjä jos sitä tästä rentoutuu vielä enemmän mitä enemmän lapsia saa. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Ja tavallaan musta on vähän sääli, etteivät yhden lapsen äidit halua myöntää kuinka helppoa niillä on ja kivaakin: olisinpa itse tajunnut eikä olisi tarvinnut periaatteesta inttää vastaan. Kun oli kuitenkin äiti. :D

Ja minusta on ärsyttävää, ettei monen lapsen äidit voi ymmärtää millaista surua siihen VOI liittyä (huom ei kaikilla) ettei ole kuin se yksi lapsi. Mikä huoli ja murhe lapsen yksinäisyydestä, etenkin kun itse huomaa kuinka tärkeä oma sisko on vaikka äidin kuoleman aikoihin, ja kuinka tuntuu ettei yksin olisi selvinnyt asiasta. Että kuinka sitä murehtiikaan asiaa jo etukäteen. Tai kuinka ahdistavalta tuntuu, että kun on vaan yksi lapsi, että tuleeko minusta ikinä mummoa ja kaikkea vastaavaa. Että siinä sitten kun joku besserwisser monen lapsen äiti tulee mitätöimään äitiyttäni sen takia että perheessä on vaan yksi lapsi, niin eipä sitä paljoa jaksa itse empatiseerata toisen hermoromahdusta monen lapsen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sekundäärinen:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Ja tavallaan musta on vähän sääli, etteivät yhden lapsen äidit halua myöntää kuinka helppoa niillä on ja kivaakin: olisinpa itse tajunnut eikä olisi tarvinnut periaatteesta inttää vastaan. Kun oli kuitenkin äiti. :D

Ja minusta on ärsyttävää, ettei monen lapsen äidit voi ymmärtää millaista surua siihen VOI liittyä (huom ei kaikilla) ettei ole kuin se yksi lapsi. Mikä huoli ja murhe lapsen yksinäisyydestä, etenkin kun itse huomaa kuinka tärkeä oma sisko on vaikka äidin kuoleman aikoihin, ja kuinka tuntuu ettei yksin olisi selvinnyt asiasta. Että kuinka sitä murehtiikaan asiaa jo etukäteen. Tai kuinka ahdistavalta tuntuu, että kun on vaan yksi lapsi, että tuleeko minusta ikinä mummoa ja kaikkea vastaavaa. Että siinä sitten kun joku besserwisser monen lapsen äiti tulee mitätöimään äitiyttäni sen takia että perheessä on vaan yksi lapsi, niin eipä sitä paljoa jaksa itse empatiseerata toisen hermoromahdusta monen lapsen kanssa.

Kyllä sitä pitää vaan jaksaa ymmärtää niitä monen lapsen äitejä kuinka ne vasta jotain tietävät elämästä.
 
Itseasiassa men oo törmänny kertaakaan itseäni väheksyviin kommentteihin yhden lapsen äitinä, joskin usein kuullut naurun kera kommentin "ootas ku niit on kaks tai enemmän" :D
 

Yhteistyössä