Ehkä hiukan ylireagointia kaikkien puolelta, lapsettoman ja lapsellisten. Mutta olen itse huomannut, että ne kovimmat paasajat (mistä tahansa asiasta) ovat aina ne, joilla se on jonkinlainen puolustuskeino. Tuttavapiirissä yksi tällainen nainen, joka joka väliin mainitsi vihaavansa kersoja ja kaikenlaista siihen liittyvää, nimittelyä yms, mutta kun vihdoin tuli itse raskaasti, puhutteli kavereiden lapsia suloisiksi kullanmuruiksi yms. Lapsettomuus on silti, edelleen nyky-yhteiskunnassakin monelle vaikea asia ymmärtää, ja siitä saa helposti kaikenlaisia leimoja otsaansa, varsinkin naisena.
Tunnen monia vapaaehtoisesti lapsettomia -itseni ja mieheni lisäksi- jotka eivät tee asiasta numeroa, tykkäävät lapsista, mutta joille on silti kettuiltu ja väitetty lapsivihamielisiksi, ts. nämä ovat niitä vastapuolen puolustusreaktioita.

Onneksi suurin osa ystävistämme ei meitä tuomitse lapsettomuudesta, vaan päinvastoin ovat olleet "rohkeudestamme" kannustavia. Ystävien lapset tykkäävät meistä ja me heistä, pari heistä on minulle hyvin rakkaita.