Yhtä asiaa en ymmärrä.

[tunnevammainen varmaan]

Kuinka teitä -joitakin- voi koskettaa jokin ulkopuolinen asia/tapahtuma niinkin paljon, että itkette, menetätte yöunenne, murehditte?
En nyt tarkoita välttämättä tätä Jokelan tapahatumaa, vaan yleensä.
Ymmärrän, että se on kauheaa, jos sellaisessa on paikanpäällä tai siellä on ollut läheisiä jne. Silloin se suru koskettaisi minuakin.
Mutta jos jollain oudolla kuolee läheinen, joku räjäyttää pari kaupunkia taivaan tuuliin maapallon toisella puolella...jne. PITÄISIKÖ NIISTÄ ITKEÄ? En herjaa, enkä naura, siis ymmärrän, että se on surullista ja kamalaa...mutta ei se välttämättä MINUA kosketa.
Koskettaako OIKEASTI teitä kaikkia KAIKKI murheet?!?! Minua ei todellakaan.

 

[Lunatic]

Samaa aina jaksan ihmetellä.

 

[harmaana]

nimimerkkisi kertoo kaiken

 

[tunnevammainen varmaan]

nimimerkkisi kertoo kaiken

No tiedän itsekin, etten ole tunnevammainen. Siltikään en itke kaikkien perään. Hyvin tunteikas ihminen olen kyllä, mutta osaan käyttää myös järkeäni.

 

[cothis]

Mä oon tainnu itkeä tällasia juttuja varmaan viimeksi wtc-iskujen takia. Sitten onkin tullut jo aika turtuneeksi.. kaikenlaista muutakin paskaa kun tapahtuu päivittäin.

 

[MargeSimpson]

Samaa olen ajatellut. Hirveä tapahtuma ja voin vain kuvitella kuinka kamalaa kaikille heidän läheisilleen. Ja pelottaa tuleeko näitä vielä lisää.
Mutta en menetä yöuniani, itke tms. Kuten tässä on tullut muissakin yhteyksissä todettua, elämä jatkuu... Eikä sen tarkoituksena ole mitenkään vähätellä kenenkään surua.

 

[Eestlanna Savanna]

minua kyllä ja pahasti koske kaikki,enne ei koskenut ikinä nyt olen hermonheikko ja ahdista kaikki :ashamed:

 

[LisaMarie]

Mä kuulun tavallaan myös tähän tunnevammaisten kastiin.
Toki mä ymmärrän, että niillä on kamalaa, joita asia koskettaa, mutta mä en ymmärrä, että asioilla hysterisoidaan ja ne koitetaan väkisin saada koskettamaan sellaisia, joita ne ei kosketa.

Lisäys: Itseasiassa muo saattaa liikutta paljon enemmän joku kolmen rivin pikku uutinen sanomalehdessä, kun koko kansan katastrofit.

 

[Tunteellinen]

Mua koskettaa kun on omia lapsia ja mietin miksi jollain ihmisellä on niin paha olla että tekee tuollaista. En kestäisi jos omalle lapselle tapahtuisi jotain. Välitän muista ihmisistä ja asia koskettaa koko maata, jos täällä ei kukaan välitä niin miksi teemme lapsia kun heistä ei pidetä huolta, eikä maamme sijoita rahoja oikeaan paikkaan. Ei se mitään jos jotain ei kosketa, mutta kyllä minulla on paha olla jos joku ihminen kärsii vaikken häntä tuntisikaan.

 

[Scarlett O Harava]

En mäkään tuollaisten takia itke, kyllä mä itken omaa ja läheisten elämää koskettavien asioiden takia.

Mua koskettaa tällä hetkellä enemmän se, kun ei ole mitään tietoa erään lähes kuukausi sitten kadonneen ihmisen kohtalosta.

 

[onni löytyy arjesta]

En tiedä itsekään miksi koskettaa juuri tämä Jokela niin kovin. Nukuin hyvin mutta itkenyt olen. Kävin hautausmaalla syttämässä muistokynttilän.
Paitsi että surettaa uhrit ja heidän läheiset, osa suruani on huoli koko meidän yhteiskunnasta, aikuisista, mihin olemme menossa jne.
Että olemmeko tosiaan aikuisina ja vanhempina tunnekylmiä kasvattajia ja kuinka monta pientä ja isoa lasta tälläkin hetkellä syliä kaipaa..

 

[Peppari]

No silloin kun oli Estonian uppoaminen ja kaikki vaahtosi siitä, niin minua se ei liikuttanut pätkääkään. Olin juuri menettänyt äitini auto-onnettomuudessa joten en suonut ajatustakaan millekään ylimääräiselle. Jos ihminen lähtisi jokaiseen onnettomuuteen mukaan henkisesti ja ahdistuisi, niin hulluksihan siinä tulisi. Sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi eikä se ole mitenkään tunnevammaista.

 

[Tiipi81]

Mä oon niin tunneihminen, että jotenkin vaan koskettaa... Tuntuu pahalta toisten puolesta, surettaa... Ei tunteilleen mitään mahda.

 

[RouvaRajatapaus]

Tekeeköhän minut tunnevammaiseksi se etten ole itkenyt asiaa? Mä oon ollut aikoinani liiankin tunteellinen, ihan sairaaaloisuuteen asti ja pakko on ollut tietoisesti oppia hieman kovettamaan itseään.

 

[Rantakoivu]

en minä yöunian menetä, mutta kyllä se koskettaa.
saa ihmiset surra vaikka naapurin kissan kuolemaa jos haluavaat

 

[cothis]

Mua koskettaa kun on omia lapsia ja mietin miksi jollain ihmisellä on niin paha olla että tekee tuollaista. En kestäisi jos omalle lapselle tapahtuisi jotain. Välitän muista ihmisistä ja asia koskettaa koko maata, jos täällä ei kukaan välitä niin miksi teemme lapsia kun heistä ei pidetä huolta, eikä maamme sijoita rahoja oikeaan paikkaan. Ei se mitään jos jotain ei kosketa, mutta kyllä minulla on paha olla jos joku ihminen kärsii vaikken häntä tuntisikaan.

Kansa voi pahoin, yksinkertaisesti.

 

[vieras]

Jotkut asiat koskettaa, toiset ei. En itke Jokelan takia, mutta olen kiinnostunut siitä ja haluan puhua siitä. En itkenyt tai surrut myöskään WTC:n tai Estonian takia, ne eivät koskettaneet minua.

Sen sijaan itken, kun kulkukissa lopetettiin eilen. Pidin sitä sylissäni ja se tarrasi minuun tassuillaan koska se pelkäsi.

Minusta on törkeää arvostella toisten surun kohteita.

 

[RouvaRajatapaus]

Jotkut asiat koskettaa, toiset ei. En itke Jokelan takia, mutta olen kiinnostunut siitä ja haluan puhua siitä. En itkenyt tai surrut myöskään WTC:n tai Estonian takia, ne eivät koskettaneet minua.

Sen sijaan itken, kun kulkukissa lopetettiin eilen. Pidin sitä sylissäni ja se tarrasi minuun tassuillaan koska se pelkäsi.

Minusta on törkeää arvostella toisten surun kohteita.

:flower:

 

[pöökö]

Eilinen murhenäytelmä on mietityttänyt, mutta vaikka olen hyvinki tunteellinen ihminen, en halua tai voi surra muiden suruja. Elämäni on jatkunut entisellään eilisenkin jälkeen, vaikka tunnen myöntätuntoa uhrien omaisia kohtaan. En silti menetä yöunia, en sytyttele kynttilöitä, en itke jne.
En voi itseni vuoksi kantaa koko maailman tragedioita ja kamaluuksia harteillani.

Päähän siinä hajoaisi, kun miettisi, että tälläkin hetkellä joku murhataan, jotain kidutetaan, joku raiskataan, joku lapsi on jonkun hullun kynsissä, jotakuta kiusataan, joku kuolee kolarissa, joku teloitetaan, joku istuu läheisensä sairaalavuoteen äärellä, joku on kuolemansairas, joku ei ole syönyt päiväkausiin, jollakin ei ole kotia, jollakin on väkivaltainen puoliso/läheinen, joku kuolee yliannostukseen/omaan oksennukseensa, joku kuolee pommi-iskussa, jotakin pahoinpidellään, jonkun kotiin murtaudutaan, joku riutuu tuskissaan, joku hautoo itsemurhaa, joku tappaa itsensä ja perheensä....
KAIKKEA TÄTÄ TAPAHTUU JUURI TÄLLÄKIN HETKELLÄ!
Kunpa ei tapahtuisi...

 

[Bleecker]

Samaa olen ajatellut. Hirveä tapahtuma ja voin vain kuvitella kuinka kamalaa kaikille heidän läheisilleen. Ja pelottaa tuleeko näitä vielä lisää.
Mutta en menetä yöuniani, itke tms. Kuten tässä on tullut muissakin yhteyksissä todettua, elämä jatkuu... Eikä sen tarkoituksena ole mitenkään vähätellä kenenkään surua.

Juurikin näin minäkin ajattelen.

 

[Meikkis]

Mua on jo pidemmän aikaa ahdistanut nämä uutisoinnit, joissa äiti hylkää vauvansa jonnekin bussipysäkin ojaan tai hukuttaa puolivuotiaansa vannaan!! Mä en pysty käsittämään tätä ja siksi ahdistaa ja itkettää kun tollasia uutisia tulee. Nyt varmaan vielä enemmän kun itsellä on avuton pieni poikanen maailmassa.

 

[tähdenlento09]

Eihän sitä toisen reaktioita tarvitsekaan ymmärtää, eikös se ole pääasia että omansa ymmärtää ja toimii sen mukaan.
Itse olen järkyttynyt ja surullinen, mutten kuitenkaan itke.
Jokainen käsittelee asian omalla tavallaan, tai on käsittelemättä.

 

[Miili]

En itke, mun elämä kulki tänään niinkuin muinakin päivinä. Hirvee tapahtuma, onneks siellä ei ollu ketään läheisiä. Ymmärrän heidän tuskan, joiden läheisiä siellä oli. Kynttilöitä sytytin.

 

[XXS]

Esim.tässä Jokelan tapauksessa itkettää niiden vanhempien ja muiden omaisten puolesta, jotka menettivät läheisensä. Ja sitten kun vielä alkaa ajatella, että jos oma koululaiseni olisi ollut yksi uhreista, niin itkettää vielä enemmän. :'(

 

[Surettaa kyllä...]

Me kaikki olemme ERILAISIA, YKSILÖITÄ, niin surussa kuin ilossa. Annetaan jokaiselle oikeus tuntea niin kuin tuntee, jos omia tunteitaan ei voi näyttää, ei ole hyvä. Itseäni asia koskettaa syvästi, koska olen yläasteella töissä, ja monesti tulee mieleen, saako joku nuorista/lapsista tarpeeksi tukea, jos sitä tarvitsee.

Haluan kuitenkin vielä korostaa, että lähes kaikki nuoret ovat ihan tavallista perheistä, ihan tavallisia lapsia iloineen ja suruineen, toivon että tämä paha tapahtuma toisi uudenlaista ymmärtämisen kultturia ja empaattisuutta tähän maahan.