A
annabella123
Vieras
Haluaisin asiallisia neuvoja teiltä!
Olemme eronneet ja palasimme jokin aika sitten uudelleen yhteen. Minä halusin meidän yrittävän uudelleen ja mies palasi takaisin yhteiseen kotiimme. Kun hän palasi takaisin, ei hän kertonut minulle ikävöineensä minua, hän vain halusi palata takaisin. Nyt olen saanut hänestä irti sen, että ikävöinyt oli ja halusi "pelastaa" meidät.
Nyt minusta tuntuu, että olen se suhteen kantava voima ja olen täysillä pelastamassa tätä suhdetta. Mies sen sijaan ei koskaan puhu tulevaisuudesta, ei kuulemma osaa elämäänsä suunnitella kesää pidemmälle jne.
Pelkään pahoin, että mieheni on tullut takaisin vain katsoakseen miten onnistumme ja lähinnä toteamaan ettei onnistuttu.
Puran nyt sitten häneen kaiken turhautumiseni, epätietoisuuteni, epätoivoni jne. Itselläni vain on niin paha olo, kun en tiedä kuinka meidän käy ja kuinka tosissaan mies on. Hän vakuuttaa minulle, että tuli takaisin, että olisimme yhdessä. Mutta miksi minulla on tunne, että olen vain jollain koeajalla??
Lähinnä haluaisin neuvoja kuinka saisin itseni luottamaan meihin enemmän ja nämä pelot pois. Olen liikaa kietonut elämäni tämän mieheni ja uuden mahdollisuutemme ympärille, mies kun taas tuntuu elävän aivan toisenlaista ajatusmaailmaa ja omaa elämäänsä.
Mitä teen??? Antakaa neuvoja kuinka saisin itseni käyttymään normaalisti ilman koko aikaista "skitsoilua" milloin mistäkin.
Olemme eronneet ja palasimme jokin aika sitten uudelleen yhteen. Minä halusin meidän yrittävän uudelleen ja mies palasi takaisin yhteiseen kotiimme. Kun hän palasi takaisin, ei hän kertonut minulle ikävöineensä minua, hän vain halusi palata takaisin. Nyt olen saanut hänestä irti sen, että ikävöinyt oli ja halusi "pelastaa" meidät.
Nyt minusta tuntuu, että olen se suhteen kantava voima ja olen täysillä pelastamassa tätä suhdetta. Mies sen sijaan ei koskaan puhu tulevaisuudesta, ei kuulemma osaa elämäänsä suunnitella kesää pidemmälle jne.
Pelkään pahoin, että mieheni on tullut takaisin vain katsoakseen miten onnistumme ja lähinnä toteamaan ettei onnistuttu.
Puran nyt sitten häneen kaiken turhautumiseni, epätietoisuuteni, epätoivoni jne. Itselläni vain on niin paha olo, kun en tiedä kuinka meidän käy ja kuinka tosissaan mies on. Hän vakuuttaa minulle, että tuli takaisin, että olisimme yhdessä. Mutta miksi minulla on tunne, että olen vain jollain koeajalla??
Lähinnä haluaisin neuvoja kuinka saisin itseni luottamaan meihin enemmän ja nämä pelot pois. Olen liikaa kietonut elämäni tämän mieheni ja uuden mahdollisuutemme ympärille, mies kun taas tuntuu elävän aivan toisenlaista ajatusmaailmaa ja omaa elämäänsä.
Mitä teen??? Antakaa neuvoja kuinka saisin itseni käyttymään normaalisti ilman koko aikaista "skitsoilua" milloin mistäkin.