Yhteenmuuttaminen lapsen takia?

[Omppu80]

Nyt ahdistaa niin ettei henki meinaa kulkea ja on pakko purkaa itseään jonnekkin.Tilanne on siis tämä:

Minulla on ollut muutaman kuukauden ajan seksisuhde nuoremman miehen kanssa. Mitään suurempia tunteita tätä ihmistä kohtaan minulla ei ole. Jokin aika sitten huomasin olevani raskaana ja tämä asia ei todellakaan kuulunut suunnitelmiini!

Ikäni puolesta haluan kuitenkin pitää lapsen ja toivon että kaikki menee hyvin. Päänvaivaa aiheuttaa kuitenkin tämä toinen osapuoli, jonka kypsyyttä isyyteen epäilen vahvasti. Hän vakuuttaa kyllä olevansa valmis tähän ja haluaa olla mukana kaikessa ja haluaisi myös muuttaa yhteen kanssani.

Mutta onko pelkkä lapsi hyvä syy muuttaa yhteen, jollei mitään muuta yhteistä ole? Emme ole rakastuneita ja alkuajan ihastuskin on mennyt jo ohi. Kaiken lisäksi tämä "mies" on minua monta vuotta nuorempi ja asuu vielä vanhempiensa luona ja pelkäänkin, että saan hänestä itselleni vain toisen huollettavan...

En todellakaan tiedä mitä tehdä tai ajatella kun toisaalta en tahtoisi tähän aivan yksinkään ryhtyä. Minulla on vakityö, oma asunto ja taloudellisesti kaikki kunnossa. Läheiset ovat myös luvanneet olla tukenani.

Onko täällä ketään muita jotka ovat muuttaneet yhteen vain ja ainoastaan lapsen takia? Olenko todella itsekäs, kun edes ajattelen että voisin ryhtyä tähän myös yksinkin? Tietenkin niin että mies osallistuisi niin paljon kuin haluaa, mutta kuitenkin eri osoitteesta.

 

[Älä ikinä!]

Eihän siitä voi seurata mitään kovin kaksista, ja se ei-kaksinen kyllä tuhoaa sitten lapsenkin pääkopan. Lasten takia muutetaan usein kyllä erilleen, ja usein hyvä niin, mutta ei pidä muuttaa lasten takia yhteen, ellei muuten muuttaisi! Lapsen mielenterveyden koti on kuulemma isän ja äidin välisessä suhteessa, joten miksi mennä vaurioittamaan lasta?

 

[huhhuijaa]

... mitä kysymyksiä aikuiselta ihmiseltä.
Pamahtaa raskaaksi ja kyselee onko pakko asua isän kanssa. No, ei todellakaan ... senhän sanoo järkikin.

 

[isä/mies]

... ei ole tuollaisissa tapauksissa aina kiinnostunut lapsesta (joskus on) jos löytää toisen naisen ja tekee hänen kanssaan omia katon alla olevia lapsia. Tunnen monia yksinhuoltajanaisia, joiden isä on nähnyt lapsen kerran ym. Sitten ovat jatkaneet omaa elämäänsä. Nainen on siis kantanut vastuun yksin.

Älä siis odota satavarmasti, että isä osallistuu lapsen hoitamiseen ainakaan vauvaiässä ja pienenä ... jos koskaan.

 

[Ole onnellinen]

yksinhuoltaja. Isä osallistuu lapsensa elämään etäisänä. Wi todellakaan tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, jollette muuta yhteen tai muutoin elä yhteiselämässä.

Ei teidän eväillänne( rakkauden puutteella) kannata ryhtyä lapsen takia puuhaamaan yhteiselämää, joka jöisi tunnekylmäksi ja olisi todennäköisesti lyhytikäinen ja ongelmallinen molemmille. Ei se olisi lapsenkaan paras.

Mummi täältä sanoo, jotta nauti raskaudestasi täysillä ja lapsesta sitten, kun hän syntyy. Isi voi olla isi, vaikkei samaa kotia asuisikaan.

 

[no]

no0 juu, onpas tullut hyviä ohjeita! Mitä me ollaan tietämään miehestä ja siitä miten voisitte perustaa ihan oikeankin perheen. Mutta, jos ap:lla on asenne, että mies on kelvollinen vain naimaan, niin miksi kelpuuttaa hänen geenejään edes lapselle. Kyllä, itsekkäältä touhulta vaikuttaa.

 

[Omppu80]

No jonkun mielestä voi olla naurettavaa pohita tällaisia, mutta kun yritän miettiä että mikä on parasta lapsen kannalta sekä ottaa huomioon myös tulevan isän tunteet ja ajatukset. En vain usko että pelkkään seksiin perustuva suhde (mikä oli ihan yhteisesti sovittu asia) syventyy yhtäkkiä parisuhteeksi pelkän syntyvän lapsen takia, mutta kai sitä on pakko ainakin yrittää.

Mutta kiitoksia teille vastauksista

 

[lehmä ojasta]

...jotka ovat muuttaneet yhteen pelkästään lapsen vuoksi.

Ainakin maaseudulla on ollut aikoinaan "pakko" mennä naimisiin jos sattui tulemaan raskaaksi.
Ja sattuihan sitä.

Ei "yksintehtyjä" katsottu hyvällä silmällä vielä 70 luvullakaan, niinpä naimapakko oli kaksinkertainen..ettei kolmenkin.
Tytön vanhempien maine,(ajatelkaa) tytön maine, ja onneksi ajateltiin(ehkä) lastakin.

Ehkäpä siinä syy että monet 50-60 alkavat elää omaa elämäänsä, pannaan kamppeet jakoon.

 

[hankala tilanne]

Ehkä kannattaa ajan kanssa katsoa miten menee. Lapsen kannalta olisi paras, että tällä olisi kontakti isäänsä, vaikka tämä asuisikin muualla. Toisaalta voit löytää itse miehen, jota rakastat ja joka hyväksyy lapsen, ja sitten tästä tulee lapselle sosiaalinen isä. Se taas on tosi hankalaa tällä biologiselle isälle, koska pienet lapset unohtaa helposti ihmisiä, joita ei näe koko ajan ja vierastaa näitä. Tietääkö lapsen isovanhemmat lapsesta, heille lapsi on kuitenkin lapsenlapsi, vaikka sinä et lapsen isän kanssa olisikaan. Hankalaa.

 

[Lapsen kannalta]

lienee ainakin pahinta, että ensin asutte yhdessä, jolloin lapsella syntyy tunnesuhde isään, sitten riitelette, mikä on lapselle hämmentävää ja tekee maailmasta sekavan ja sitten lähdette erillenne, jolloin hänet revitään irti syntyneestä suhteesta. Alusta asti erillään ja isään yhteydet sinne muualle, tai sitten täysin ilman koko asiaa on ilman muuta ihan rutkasti parempi vaihtoehto lapselle! Yhteydet voivat olla hyvät ilman asumista yhdessä, jolloin niistä taas noilla eväillä tulee luultavasti vain huonot. Jos yhtään lasta ajattelet, nimenomaan et muuta noilla eväillä yhteen, koska luultavasti joudut muuttamaan myös lasta repivästi pois. Nykyään ei jumalan kiitos tarvitse enää muuttaa lapsen takia yhteen!

 

[peikkometsän asukki]

Jos haluat miehen muuttavan sinun kanssasi yhteen, niin suosittelen, että asunto on sinun nimissäsi ja sinä vastaat asunnosta. ENNEN yhteenmuuttoa sovi miehen kanssa, että mitä hänen pitää asumisesta ja yhteisistä kuluista maksaa, jotta niistä ei tarvitse riidellä jälkikäteen. Myös siivoamisen pelisäännöt pitää olla selvät. Näistä asioista on nimittäin paljon helpompi keskustella ennen kuin niistä on ehtinyt tulla yhtäkään riitaa.

Jos yhteiseläminen ei onnistu, niin silloin sinun on helppoa heittää mies pois asunnosta ilman, että sinun täytyy siitä muuttaa pois. Pienen lapsen kanssa muuttaminen ei ole koskaan herkkua.

Itse en muuttaisi yhteen miehen kanssa vain lapsen vuoksi, koska toisen naama rupeaa ärsyttämään tosi nopeasti. Ymmärrän kuitenkin, että haluat apua lapsen ensikuukausien ajaksi, jotta on toinenkin aikuinen osallistumassa vauvan ja kodinhoitoon. Toki isän läsnäolo vahvistaa lapsen ja isän suhdetta ihan eri tavalla kuin jos asuisitte erillään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuo mies on osa sinun elämääsi loppuikäsi ajan asuittepa yhdessä tai ette.

 

[Omppu80]

Asunto on omissa nimissä ja raha-asioista ollaan sovittu. Ollaan nyt keskusteltu tämän miehen kanssa asioista ja päätettiin ainakin kokeilla ja toivotaan parasta. Mistäs sitä koskaan tietää... Nyt on jo ehkä vähän toiveikas olo kun sain juteltua tämän miehen kanssa, eikä ehkä olekkaan niin toivoton tapaus kuin olen luullut. Mutta voihan se olla ettei tämä onnistu ja sitten on vain pärjättävä yksin. Raskaus on vasta niin alussa ettei lapsen tarvitse mitään riitelemistä kuunnella jos ei saman katon alla toimeen tullakkaan. Eiköhän se asia selviä muutamassa kuukaudessa.

Isovanhemmat tietää lapsesta kyllä ja kontakti isään tulee olemaan vaikkei yhdessä asuttaisikaan.

 

[no]

Asunto on omissa nimissä ja raha-asioista ollaan sovittu. Ollaan nyt keskusteltu tämän miehen kanssa asioista ja päätettiin ainakin kokeilla ja toivotaan parasta. Mistäs sitä koskaan tietää... Nyt on jo ehkä vähän toiveikas olo kun sain juteltua tämän miehen kanssa, eikä ehkä olekkaan niin toivoton tapaus kuin olen luullut. Mutta voihan se olla ettei tämä onnistu ja sitten on vain pärjättävä yksin. Raskaus on vasta niin alussa ettei lapsen tarvitse mitään riitelemistä kuunnella jos ei saman katon alla toimeen tullakkaan. Eiköhän se asia selviä muutamassa kuukaudessa.

Isovanhemmat tietää lapsesta kyllä ja kontakti isään tulee olemaan vaikkei yhdessä asuttaisikaan.

Minä tiedän, että teidän yhteiselonne onnistuu loistavasti. Muistakaa keskustella huomioimisesta ja keskustelkaa myös siitä, että aina ei ole kivaa ja toinen saa nähdä ne huonotkin päivät.
Teillä on asenne aivan mahtava. Ja huipulle on antoisampaa kiivetä vaikka vaikeampaa reittiä, kuin hypätä sieltä rotkoon.
Tsemppiä )

 

[naikkonen -83]

Sinun tilassasi minä en muuttaisi yhteen tuon miehen kanssa. Mitä järkeä on alata "parisuhteeseen" kun ei siihen tarvittavia tunteitakaan ole olemassa. Kyllä nykyään on yksinhuoltajia niin paljon ja useimmat pärjäävät hyvin, eli ihmettelen miksi edes kysyt tuollaista. Voi se mies toimia isänä vaikka ette yhdessä asuisikkaan.

Oletko ajatellut miten sietäisit arkea miehen kanssa josta et oikeasti välitä ja joka alunperin oli pelkkä seksikaveri? Aito rakkaus on se joka saa avoliitossa elävät pariskunnat kestämään arkea silloin kun se käy hermoille, mutta kuinkas silloin kun sitä rakkautta ei ole? Entä kuinkas sitten jos muutat miehen kanssa nyt yhteen ja löydät jonkin ajan kuluttua toisen miehen jonka kanssa oikeasti kolahtaa?

 

[kokeile]

Minun mielestäni pienen lapsen kanssa 24/7 on niin raskasta, että kyllä sitä arkea kannattaa jakaa, jos se lapsen isälle sopii. Jo se auttaa kummasti, että saa tunnin päivässä omaa aikaa. Eri asia, jos avuliaita mummuja on jonoksi asti.

Joskus parisuhteelle on muuten hyvä, ettei siihen liity liian isoja odotuksia ja tunnelatauksia. Mustasukkaisuus ja muut kielteiset tunteet eivät niin helposti nosta päätään.