yhteinen pankkitili aviopuolisoilla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko kenelläkään?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onko kenelläkään?

Vieras
Menimme vastikään naimisiin ja mieheni piti itsestään selvänä että meillä on sitten yhteinen pankkitili. Mun tilistä tuli siis meille yhteinen, millä myös asuntolainan lyhennykset maksetaan ja jossa se laina on. Pankissakin tuntui pankkitäti ihmettelevän ja oletti että avaamme uuden tilin lainan hoitoa varten, joka on sitten molempien nimissä. Mieheni halusi että tämä on yhteinen tilimme. Myös minun toinen pankkitilini on nyt meidän yhteinen. Miehellä on omissa nimissään oma vanha tilinsä mutta se on "nukkumassa" meidän yhteiselle tilille tulee molempien palkat ja siinä on asuntolaina. Onko tästä mitään haittaa ettei ole omaa tiliä? Onko tämä ihan normikäytäntö muillakin aviopareilla? Omilla vanhemmillani on kyllä erilliset tilit, mutta tätä mieheni pitää tosi outona.
 
Molemmilla oma tili mihin tulee palkat ym.(siihen tarvittavat kortit)

Yhteinen lainanhoitotili.

Se on siinä.


Minä en ainakaan suostuisi tuohon järjestelyyn mikä teillä on..
 
Outoa on, että miehesi tahtoi tuollaisen järjestelyn. Kyllä molemmilla puolisoilla on ehdottomasti oltava oma tili, jonne tulee oma palkka ja jolta voi maksaa ne omat henk. koht. menot. Lainanhoitotili erikseen.

Miehelläsi on nyt jotain juonia mielessään. Varo vain, ettei ala kulutella sinunkin palkkaasi omiin harrastuksiinsa. Tuollaiseen systeemiin ei pidä suostua.
 
Jos tililtä hoidetaan yhteisiä menoja ja molemmat käyttävät tiliä vastuullisesti neuvotellen aina isommista hankinnoista, niin miksi se ei toimisi. Minusta erilliset pankkitilit ja rahan kanssa pelaaminen huonontaa suhdetta ja antaa tunteen, että kaikki ei olekaan aivan avointa ja vedetään kotiinpäin. Jos yhteisen tilin hyväksyy ja se pelaa, niin se on aivan loistava lähtökohta suhteelle. Aivan hirveitä sekoiluja ovat parit, joilla on omat makkarat jääkaapissa ja kaupassa maksetaan omat leivät.
Voittehan kehittää jonkin välimuodon, mutta tasavertaisuutta yhteinen tili tuo ja voihan sitä seurata, että toinen on vastuullinen.
 
ollut yhteinen pankkitili johon menee molempien tulot jo 40 vuotta. Sieltä maksetaan kaikki menot. Toiselle yhteiselle tilille sitten siirrämme "varastoon" aina välillä tietyn summan, näillä sitten matkustelemme ym.
Eikä mitään ongelmaa ole ollut, jos ero sattuisi tuleemaan niin rahat puoliksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
ollut yhteinen pankkitili johon menee molempien tulot jo 40 vuotta. Sieltä maksetaan kaikki menot. Toiselle yhteiselle tilille sitten siirrämme "varastoon" aina välillä tietyn summan, näillä sitten matkustelemme ym.
Eikä mitään ongelmaa ole ollut, jos ero sattuisi tuleemaan niin rahat puoliksi.

Uskon kyllä että yhteinen tili pelittää kun siihen on tottunut.
Kuitenkin on aika paljon ihan oikeita syitä(vaikka ei eroa tulisikaan)pitää molempien nimissä omat tilit.
Eihän se ainakaan vielä maksa mitään.

Ja tuo mitä yksi vastaaja hehkutti jotain yhteenkuuluvuuden tunteesta kun tili on yhteinen..ja pah.
Minä en ainakaan moiseen usko.
Kyllä se yhteenkuuluvuus, luottamus ja moni muu asia muodostuu muusta kuin pankkitilistä.

Mutta tietty turvallisuus lisääntyy kun yrittää hoitaa nämä "finanssiasiat" kylmällä järjellä!

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Jos tililtä hoidetaan yhteisiä menoja ja molemmat käyttävät tiliä vastuullisesti neuvotellen aina isommista hankinnoista, niin miksi se ei toimisi. Minusta erilliset pankkitilit ja rahan kanssa pelaaminen huonontaa suhdetta ja antaa tunteen, että kaikki ei olekaan aivan avointa ja vedetään kotiinpäin. Jos yhteisen tilin hyväksyy ja se pelaa, niin se on aivan loistava lähtökohta suhteelle. Aivan hirveitä sekoiluja ovat parit, joilla on omat makkarat jääkaapissa ja kaupassa maksetaan omat leivät.
Voittehan kehittää jonkin välimuodon, mutta tasavertaisuutta yhteinen tili tuo ja voihan sitä seurata, että toinen on vastuullinen.



Niinpä niin, JOS kaikki sujuu hyvin. Tottahan toki monilla sujuu, mutta jos mies asiaa edes miettimättä ja toisen mielipidettä varsinaisesti kysymättä vaatii tällaisen järjestelyn, se on outoa.

Minusta on paras, että omat tulot ovat aina omalla tilillä, siltähän voi laittaa vaikka automaattisesti siirtymään tietyn summan yhteiselle tilille kuukausittain.

Jos minulla olisi ollut yhteinen tili miehen kanssa (nyk. ex-) olisi hän juonut sujuvasti joka pennin, jonka minäkin tienasin. Onneksi en missään vaiheessa sortunut mihinkään ah-on-niin -ihanaa-kun -kaikki-on -yhteistä-hölynpölyyn. Muuten olisi mennyt ihan kaikki alta, kun mies herttaisen alun jälkeen ryhtyikin alkoholistiksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja onko kenelläkään?:
Menimme vastikään naimisiin ja mieheni piti itsestään selvänä että meillä on sitten yhteinen pankkitili. Mun tilistä tuli siis meille yhteinen, millä myös asuntolainan lyhennykset maksetaan ja jossa se laina on. Pankissakin tuntui pankkitäti ihmettelevän ja oletti että avaamme uuden tilin lainan hoitoa varten, joka on sitten molempien nimissä. Mieheni halusi että tämä on yhteinen tilimme. Myös minun toinen pankkitilini on nyt meidän yhteinen. Miehellä on omissa nimissään oma vanha tilinsä mutta se on "nukkumassa" meidän yhteiselle tilille tulee molempien palkat ja siinä on asuntolaina. Onko tästä mitään haittaa ettei ole omaa tiliä? Onko tämä ihan normikäytäntö muillakin aviopareilla? Omilla vanhemmillani on kyllä erilliset tilit, mutta tätä mieheni pitää tosi outona.


Meillä on ollut aina omat tilit ja minusta se tuntuu kaikkein luonnollisimillata. Olemme kuitenkin kaksi aikuista itsenäistä ihmistä vaikka olemmekin naimisissa ja jaamme menot kohtuullisen tasan. Jos meillä olisi yhteinen tili, tuntuisi minusta että rahatkin ovat pelkästään yhteiset, eivät ollenkaan omia. Silloin tuntuisi oudolta kuluttaa yhteisiä rahoja omiin henkilökohtaisiin ostoksiin. En tietenkään halua salailla rahankäytössäni mitään mutta minusta puolison ei tarvitse aina nähdä tarkalleen paljonko ole mihinkin kuluttanut. Enkä minäkään kysele puolisoltani paljonko joku tietty vaate tms. on maksanut. Jos siihen on varaa niin sitten on. Luulen että yhteisen tilin kanssa tulisi väkisinkin katsottua mitä toinen ostaa ja kuinka suurella summalla.
Eivätkä erillisie tilit välttämätää aiheuta mitään suurta sähläystä rahojen siirtelyn kanssa. Meillä on sovittu, mitkä menot kumpikin maksaa huomioiden kummankin erilaiset tulot. Jos tulee jotain suurempaa niin sitten katsotaan jos toinen laittaa toiselle jotain ylimääräistä. Ei siinä tarvitse euron päälle laskea jos ollaan normaaleja keskituloisia ihmisiä ja molemmilla säännölliset tulot. Meillä ainakin toiminut hyvin jo melkein 15 vuotta eikä ole koskaan tarvinnut rahasta riidellä.
 
Kyllä yhteinen tili voi onnistua, jos molemmat ovat vastuullisia rahan käyttäjiä, eivätkä pyri vetämään itseensä päin. Se edellyttää myös hyvin suurta avoimuutta, kaikista hankinnoista tulee päättää yhdessä, jottei tule ikäviä yllätyksiä.

Meillä oli aikoinaan miehen kanssa yhteinen tili vuosikausia. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta jonkun ajan kuluttua huomasin, että mies kuluttaa yhteisiä varojamme itseensä ja harrastuksiinsa aika kevyesti, kun minulle ei jäänyt omiin menoihin rahaa ollenkaan. Perheen menoissa säästin minkä ikinä pystyin, mutta tilanne päättyi kuitenkin siihen, että oli pakko muuttaa systeemiä.

Jouduin kerrassaan pakottamaan lopulta miehen siihen, että tietty summa kuukausittain oli annettava perheen menoihin ja lainan lyhennyksiin. Yhteisen tilin myötä hän ikäänkuin kokonaan lakkasi miettimästä, mihin se raha riitti ja mihin ei. Hänellä oli mielikuva siitä, että minä kulutin hänen rahojaan, kun maksoin perheen kuluja. Ei hän huomioinut sitä, että minunkin palkkani oli siinä mukana joka penniä myöten.

En kannusta ketään antamaan käyttöoikeutta puolisolle omaan tiliini. Minusta hyvä malli on sellainen, josta jo edellä kertoivat: Kummallakin oma tilinsä ja lainaa varten yhteinen tili, jonne kumpikin ohjaa tuloistaan summan tulojensa suhteessa. Voi tämä tili tietysti kattaa myös perheen muut kuukausimenot.

Ehkä miehesi perheessä on ollut tämä yhteinen tili-systeemi ja hän kuvittelee, että sellainen on tapa, että se osoittaa yhteenkuuluvuutta. Ei se kuitenkaa ole nykyaikaa, se on todella harvinaista.

Puhukaa vielä asiasta perusteellisesti ja avoimesti, sillä muutoin joudutte raha-asioitten puolesta vielä koville törmäyskursseille. Ne ovat asioita, joista siidellään eniten ja joissa toista voi pettää todella raskaasti. Petos niissä asioissa tuntuu toisesta raskaammalta, kuin mikään muu. Olen sen itse kokenut, se tuntui petokselta koko perhettä ja sen perustuksia kohtaan.

Hämmästelen sitä, että miehesi halusi jättää itselleen oman tilin, vaikkakin sanojensa mukaan "lepoon". Se on kuitenkin olemassa ja käytössä vaikka jo huomenna. Katso eteenpäin sinäkin ja avaa uusi tili vain vainoastaan omaan käyttöön. Ohjaa palkka sinne ja siirrä siitä osa yhteiselle tilie.

Pankkilainen

 
Minäkin mietin, että miksi mies halusi jättää oman tilinsä kuitenkin. Epäilen, että nostaa rahaa yhteiseltä tililtänne ja alkaa kerätä omaa pottia salaa...

Minulla oli ekassa liitossa yhteiset rahat ja kaikki meni miehen harrastuksiin, minulle ei koskaan jäänyt mihinkään omaan rahaa kun miehen harrastuksena oli kaikki moottoreilla liikkuva, niihin hän sai uppoamaan rahaa tuhottomasti. Minä koitin venyttää penniä lasten vaatteisiin ja kodin tarvikkeisiin, itse en saanut mitään.

Nyt ehdottomasti halusin oman tilin vaikkei mies alkuun ymmärtänyt miksi. Hänenkin mielestään kaiken pitää olla yhteistä.. sain kyllä hänen päänsä kääntymään.

Nyt laitamme 1000 euroa/kk molemmat yhteiselle tilille ja maksamme sieltä kaikki lainat, laskut, ruoat + muut YHTEISET menot. Molemmilla on pankkikortti siihen. Kun laitamme noinkin paljon, on selvää että sinne kertyy rahaa ja sillä sitten reissataan tai ostetaan kotiin jotain isompaa tms.

Loput liksasta jää sitten itselle käytettäväksi ihan mihin vaan, siitä ei toiselta kysellä.
 
Meillä on 2 yhteistä tiliä, lainanhoitotili, ja ruokatili. Molemmille tileille molemmat laitamme samat summat rahaa joka kuukausi (siitäkin huolimatta, että miehelläni on huomattavasti parempi palkka). Laskut jaetaan sulle-mulle tyyliin, maksaa jolla on rahaa. Nyt kun ensimmäinen lapsi syntyy ja tuloni tietysti huononevat äitiysloman myötä, mies ottaa isomman siivun mm. asuntolainasta. Tuosta asuntolainan suuruudesta olen joskus puhunut, lainaa anottaessahan katsotaan yhteiset tulot, ja joskus harmittaa että joudun kuitenkin maksamaan 50% lyhennyksestä, vaikka miehen maksukyky parempi... Mutta toisaalta jos rahaa tarvin ja hänellä on, saan sitä kyllä, eli samasta konkurssista ne loppuviimein menee.
 
Ruokatililtä on helppo ostaa safkat, koska siellä pitäis aina sitä rahaa olla, samalla näkee vähän paljonko ruokaan menee rahaa. Varsinkin silloin kun vielä oltiin opiskelijoita/osittain työssä, rahat loppui joskus kesken ja jääkaappi tyhjä! Silloin laitettiin tuo tili. Eikä oo väliä kumpi siellä kaupassa ramppaa, ei mene vain toisen rahoista ruoat, kun harrastaakin pitää saada eikä vaan maksella maitoja.
 
Meilla on 1 yhteinen kayttotili (seka 1 saastotili) mieheni kanssa. Se oli ihan itsestaan selvyys jo kuuden kuukauden seurustelun jalkeen, eli heti kun muutimme yhteen. Myos ex-parisuhteessani meilla oli yhteinen tili.

Minulle tuo yhteinen tili tuo kuuluvaisuuden tunnetta, olemme yksikko ja tiimi ja kaikki jaetaan.

Ikina ei ole tarvinnut riidella rahasta, kumpikin kayttaa mihin huvittaa. Ehka riidattomuus johtuu siita etta olemme kumpikin hyvatuloisia, mieheni suurituloinen, eika rahanpuutetta nain ole. Oli myos aika jolloin tienasin enemman kuin mieheni, mutta en ikina ajatellut etta osuuteni menee siten hukkaan...

Mieheni ehdotti alkujaan yhteitilia ja se on ollut siita asti meille osa luonnollista elamaa.

En voi millaan kasittaa etta jossain parisuhteissa jopa ruokalaskut lasketaan yhteen ja keraillaan osuuksia. Taysin kamppakaveri meininkia mielestani.
 
Meillä myös on kummallakin omat tilit johon tulee palkka ja josta siten siirretään yhteiselle lainanhoitotilille. Kumpikin siirtää kuukaudessa tietyn summan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan lainaa ja muita asumiseen liittyviä yhteisiä kustannuksia. Ei tulisi mieleenkään, että luopuisin omasta tilistäni. Enkä kyllä vaadi sitä mieheltänikään. Eikä sillä, että onkin omat tilit ole tosiaankaan mitään tekemistä sen kanssa kuinka kiinteä suhde on. Höpöhöpö semmoiselle. Jokainen tietenkin tyylillään mutta luulen kyllä, että tuollainen pelkästään yhteinen tili on aika harvinaista nykyään. Se kai oli yleisempää aikoinaan kun vaimot olivat usein kotiäitejä ja omia tuloja ei juuri ollut.
 
En olisi uskonut että näin itsenäisenä ihmisenä pystyn tällaiseen järjestelyyn ilman ristiriitoja, mutta hyvin on sujunut. Ilman yhtäkään riitaa! olemme yli 30v ja 2v naimisissa.

Ei raha-asioista tarvitse aina mukamas riidellä. Väitän, että jos joku väittää että raha-asioista tulee aina riitaa, ongelma on oikeasti jossain muualla.
 
Yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteinen elämä ja yhteiset rahat joita kumpikin saa käyttää ihan vapaasti.

Meille olisi aivan vierasta laskea kumpi käyttää enemmän rahaa harrastuksiin tai kumman tililtä maksetaan ruokamenot. Kaikki rahamme menevät perheen hyväksi ja siihen lasken myös omiin harrastuksiin tai esim. vaatteisiin ym. itsensä hemmotteluun liityvät menot, pitäähän itsestään pitää huolta, niin lapset ja puolisokin hyötyvät siitä.

 
Kaikki voi olla yhteistä..mutta siltikin pidän selkeämpänä että molemmilla on omat tilinsä.
Ei meilläkään ole mitään erimieltä raha-asioista, emmekä laske kuka mitäkin maksaa. Se maksaa esim. ruokaostot joka sattuu käymään kaupassa.
Laskut menevät suoravel. ja niihin on pantu melkolailla sattumanvaraisesti jomman kumman tilinnumero.
Vaatteet ja harrasteet yleensä maksamme omilta tileitämme, johtuen siitä että oma kortti on mukana.

Pitäisin jonkin verran hankalana seurata tilitapahtumia jos molemmat käyttäisivät samaa tiliä...

Ja sitten kun "aika sattuu jättämään" jomman kumman..ottakaapas sekin huomioon!

 
Yhteiset tilit ja lainat meilläkin. Kaikki menee mikä tuleekin eikä niistä eritellä kumpi ne on tienannut.

Ap:n tilanteessa ihmettelen kyllä miehen nukkuvaa tiliä.. eikös siihenkin pitäisi olla käyttöoikeudet molemmilla?

Samaten lainaa, onko se vain tilinomistajan lainaa vai yhteistä? Kuka sitten omistaa sen mitä lainalla on maksettu, niin kuin ihan laillisesti?


 
Onhan se moneen kertaan tutkimuksin todettu, että puolisot riitelevät eniten rahasta ja seksistä.

Vannon myös kolmen tilin nimeen. Riidat rahasta jää kun on yksi yhteinen "kodinhoitotili" ja molemmilla muuten omat rahat. Minusta on ihan oikein, että isompipalkkaiselle jää enemmän omaa käyttörahaa, onhan hän ne itse tienannutkin kunhan toisellekin jää jotakin.

Tilanne on tietysti eri jos aina kaikki rahat kuitenkin menee eikä säästöön jää mitään mihinkään mutta minä olen niin nuuka, että "tuhlaan" korkeintaan 50 euroa/kk omiin menoihini. Joka kuukausi siis tililleni jää aika paljon. Kun sinne kertyy rahaa, jota en tarvitse, annan usein (aikuisille) lapsilleni muutaman tonnin. Miehelleni se ei kuulu mitään eikä hän rahoistani kysele, kumpikin laittaa omat rahansa mihin haluaa.

 
Kolmen tilin systeemi toimii meilläkin. Kummallakin on myös omaa vapautta, ja me olemme erilaisia rahankäyttäjiä, se vaan on fakta. Yksi yhteinen tili saisi aikaan tappeluita ja aiheuttaisi minulle stressiä. Meillä kun ei niin isot tulot ole, että tilillä olisi aina runsaasti rahaa, ja minun luonteellani juostais sitten jatkuvasti katsomassa, paljonko tilillä on rahaa ja paljonko menoja. Suurin osa kummankin tuloista kun menee kuitenkin yhteiselle tilille (josta maksetaan vuokra, lapsen menot ja kodin menot) joten tämä on ihan reilu systeemi. Jos toinen haluaakin käyttää omat rahansa harrastuksiin ja toinen säästää, niin sekin käy kivuttomasti. Ei kaiken tarvitse olla yhteistä, parisuhteessakaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja pallontallaaja:
"Ja sitten kun "aika sattuu jättämään" jomman kumman..ottakaapas sekin huomioon!"

Siis mitä sitten?

No tietysti saidemman tili on suurempi ja jos hän on heittänyt veivinsä, niin sen tilin tyhjentää pankin laki-ihminen, eikä leski. katsoskun kuolinpesän hoito on niiiiin kallista.

 

Similar threads

A
Viestiä
53
Luettu
2K
T

Yhteistyössä